Siirry pääsisältöön

Ulkonäkökeskeistä rakettitiedettä

Kävin tuossa viimeisellä Helsingin reissullani kirjakaupassa seikkailemassa. Minulla on aina ihmeellinen kirjojen shoppaustarve, sillä haaveilen omasta jättikirjahyllystä, joka sisältäisi kaikki suomalaisen kirjallisuuden klassikot. Kovin pitkälle en ole vielä päässyt, sillä päädyn yleensä ostamaan pokkareita, ne kun sopivat opiskelijabudjetille hieman paremmin...

Joka tapauksessa törmäsin kokonaiseen pöytään täynnä erilaisia ruokavalio-oppaita. Oli hormonidieettiä, hyvän olon dieettiä, karppausta ja ties mitä. Aloin siinä miettiä, että jos kaikki ne kirjat lukisi ja uskoisikin vielä lukemansa, niin eikös elämästä tulisi aika vaikeaa? Syöminen olisi melkoista tiedettä ja jatkuvaa suunnittelua. Ja jos ruokavalionsa osia ei löydä tavallisesta ruokakaupasta, niin ovatko ne osat ihan totta tarpeellisia?
Ruokavalio-oppaiden vieressä oli sitten pöytä täynnä keittokirjoja. Sieltä löytyi kotiruokaa, eri maiden ruokakulttuureja, suklaaleivonnaisia ja kakkuja. Mitähän niistä olisi näiden ruokavalio-oppaiden mukaan voinut käyttää?

Syömisessä tärkeintä on maalaisjärki, eikä siitä tarvitse tehdä rakettitiedettä. Ainakaan meidän, olkoon se tiede tutkijoiden asia.

Töissä kehonkoostumusmittauksia tehdessä on myös huomannut sen, että liikunnan harrastamisella todella pystyy vaikuttamaan. Moni ajattelee, että ei tämä liikunta oikein missään näy ja kilojakin on yhtä paljon kuin ennenkin. Mutta kehonkoostumusmittaus kertookin sitten erinomaisesta lihasmassan määrästä ja vain pienestä viskeraalisen rasvan määrästä. Siinä harrastamisen hyöty näkyy konkreettisesti.
Painonpudotuksessahan liikunnalla on pieni vaikutus, mutta painonhallinnassa suurempi.

Tällä viikolla tehty rinta-olka-ojentajatreeni:

Penkkipun. vinopenkissä kp, 1x18,5kg, 3x20kg
Ristikkäistalja x 4
Pystypun. kp, 3x18,5kg
Vipunostot, 3x6kg
Takaolat, 4x4kg
Ranskalainen mutkatangolla, 3x25kg
Ojentajapenkki, 3x50kg
Push down x4


Nyt kova yritys kerätä voimia jalkatreeniä varten. Se se on aina yhtä mukavaa.

Yksi juttu vielä: ovatko fitnessurheilijat teidän mielestä ulkonäkökeskeisiä? Itselleni tämä on täysin käsittämätön ajatus, sillä minä olen kaikkea muuta. Nimimerkillä pienestä pitäen poikatyttö. Arkisin ei meikkiä ja pukeutumiskoodina lökäpöksyt ihan julkisillakin paikoilla... Ei hienoja kynsiä, ei pitkiä ripsiä ja tukkakin vähän sinne päin tai pannan alla piilossa. Jos haluan urheilla lajissa, jossa arvostellaan kroppaa, tekeekö se minusta ulkonäkökeskeisen? Miksi näitä lajeja ei ajatella urheilulajeina muiden joukossa? Onko eroa olla urheilija tai fitnessurheilija?

Tämä poikatyttö lähtee nyt hankkimaan valtavia jalkoja (tai ylipäätään jalkoja). Hyviä treenejä!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Riittävän hyvä ihminen

Olimme eilen puolisoni kanssa kuuntelemassa lastenpsykiatri Jari Sinkkosta, joka piti Porissa luennon Vanhemmuuden antoisa pesti. Olen lukenut paljon Jari Sinkkosen haastatteluja, sillä silloin kun sain esikoiseni ja olin epävarma uusi äiti, sain häneltä vahvistusta ajatuksiini. Hänen lauseensa lapsen paijaamisesta, niin että luut näkyvät, on jäänyt elämään minun ja puolisoni puheissa. Sinkkonen kertoi, että vanhemmuudessa riittää se, että on kyllin hyvä tai riittävän hyvä vanhempi. Täydellisyyttä ei ole olemassa eikä kukaan syyllistä vanhempia tai aseta ulkopuolisia paineita. (Teemme sen varmasti ihan itse...) Jäin pohtimaan tuota termiä "riittävän hyvä", sillä sitä sopisi varmasti laajentaa muillekin elämän osa-alueille. Olla riittävän hyvä työntekijä . Tehdä työnsä hyvin ja huolellisesti, mutta huomioida, että jokainen tarvitsee myös taukoa työstä. Minun ei tarvitse olla saatavilla 24/7. Minun ei tarvitse vastaanottaa joka ikistä työtarjousta vain siksi, ettei ty...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...
8 kommenttia
Lue lisää