Siirry pääsisältöön

Liverpoolissa syömässä

Terveisiä Liverpoolista! Otin yhden hengähdysviikonlopun tähän kaaokseen ja kävin toisen puoliskoni kanssa Liverpoolissa katsomassa Valioliigaa. Kaupunki oli positiivinen yllätys ja reissu oikein mukava. Englanti on maa, jossa palvelukulttuuri on aika hienolla mallillaan, joten hyvin pidettiin meistä huolta. Tosin ihmisten puheesta oli ainakin Liverpoolissa välillä hirvittävän vaikea saada selvää, melkoista enklantia puhuvat he.
Matka Liverpooliin kesti kohtalaisen kauan, sillä ensin piti päästä omalla autolla torstai-iltana Helsinkiin.
Tälläisen hain sitten Helsingissä iltapalaksi:
Oli pakko ottaa tämä maku, sillä Super Smoothien nimi oli Gym Junkie :D
Se oli samalla ensikosketukseni raakakaakaoon. Hyvvee oli!

Aamupala lentokentällä 

Sitten alkoi 11 tunnin matkustaminen. Ensin lento Lontooseen, sieltä lento Manchesteriin ja sieltä kahdella junalla Liverpooliin. Kovin hyvät kulkuyhteydet, suosittelen! Juurikaan ei illalla väsyttänyt, mutta onneksi löytyi hyvää ruokaa...

Aivan ihana buffet-ravintola oli tämä!

Löytyi kiinalaista, japanilaista, italialaista, espanjalaista, thai-ruokaa ja ties mitä, niin paljon kuin sielu sieti. Hulluksihan tällaisissa ravintoloissa saattaa tulla, mutta liian hyvälle näyttänyt jälkkäripöytä himmasi hieman ruokahalua; oli nimittäin pakko jättää tilaa kakkusille ;)

Lauantaipäivä ei syömisten osalta mennyt ihan putkeen...

 Aamiainen hotellilla

Lasketaanko tämä lounaaksi?

 Sitten vähän futista @ Anfield
Pelin jälkeen 6-7 km kävely takaisin hotellille...

 Vähän shoppailua...

Ja kevyt iltapala

Tämän päivän jälkeen kärsin hirveästä päänsärystä, johon eivät särkylääkkeet tehonneet, joten oli pakko mennä nukkumaan illalla kymmeneltä. Oltiin hurjia bilettäjiä siis. Yksi sana vain: ATERIARYTMI!

Suomeen paluun jälkeen matkattiin maanantaina vielä Jyväskylään eikä tämäkään ateria hirveän huono ollut:


Jyväskylässä näin sitten tämän kauden viimeisen lätkämatsin, mutta siitä ei hirveästi jäänyt kerrottavaa. Kesälomalla ollaan taas jo ennen huhtikuuta, että syyskuuta odotellessa sitten...

Minä odotan kyllä kesäkuuta kuin kuuta nousevaa, sillä minulla on silloin lomaaaaa! Palkatonta, mutta aivan sama. Loma kun loma. Jos pääsisi taas ihan oikeasti treenaamaan. Tällä hetkellä harrastan lähinnä satujumppaa, prkl.

Hirveästi minua kyllä kiinnostaisi tuo uusi fitnessfysiikka-sarja, mutta ihan ei vielä lihasmassa siihen riittäisi. Pitäähän ihmisellä silti olla tavoitteita, vai mitä häh? Mitäs sitten jos niiden tavoitteiden täyttyminen vie useamman vuoden? Onhan tämä opiskeleminenkin vienyt jo viisi vuotta ja se on ollut vain yksi hujaus!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...
8 kommenttia
Lue lisää

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...
8 kommenttia
Lue lisää