Terveisiä Liverpoolista! Otin yhden hengähdysviikonlopun tähän kaaokseen ja kävin toisen puoliskoni kanssa Liverpoolissa katsomassa Valioliigaa. Kaupunki oli positiivinen yllätys ja reissu oikein mukava. Englanti on maa, jossa palvelukulttuuri on aika hienolla mallillaan, joten hyvin pidettiin meistä huolta. Tosin ihmisten puheesta oli ainakin Liverpoolissa välillä hirvittävän vaikea saada selvää, melkoista enklantia puhuvat he.
Matka Liverpooliin kesti kohtalaisen kauan, sillä ensin piti päästä omalla autolla torstai-iltana Helsinkiin.
Sitten alkoi 11 tunnin matkustaminen. Ensin lento Lontooseen, sieltä lento Manchesteriin ja sieltä kahdella junalla Liverpooliin. Kovin hyvät kulkuyhteydet, suosittelen! Juurikaan ei illalla väsyttänyt, mutta onneksi löytyi hyvää ruokaa...
Matka Liverpooliin kesti kohtalaisen kauan, sillä ensin piti päästä omalla autolla torstai-iltana Helsinkiin.
Tälläisen hain sitten Helsingissä iltapalaksi:
Oli pakko ottaa tämä maku, sillä Super Smoothien nimi oli Gym Junkie :D
Se oli samalla ensikosketukseni raakakaakaoon. Hyvvee oli!
Aamupala lentokentällä
Aivan ihana buffet-ravintola oli tämä!
Löytyi kiinalaista, japanilaista, italialaista, espanjalaista, thai-ruokaa ja ties mitä, niin paljon kuin sielu sieti. Hulluksihan tällaisissa ravintoloissa saattaa tulla, mutta liian hyvälle näyttänyt jälkkäripöytä himmasi hieman ruokahalua; oli nimittäin pakko jättää tilaa kakkusille ;)
Lauantaipäivä ei syömisten osalta mennyt ihan putkeen...
Aamiainen hotellilla
Lasketaanko tämä lounaaksi?
Sitten vähän futista @ Anfield
Pelin jälkeen 6-7 km kävely takaisin hotellille...
Vähän shoppailua...
Ja kevyt iltapala
Tämän päivän jälkeen kärsin hirveästä päänsärystä, johon eivät särkylääkkeet tehonneet, joten oli pakko mennä nukkumaan illalla kymmeneltä. Oltiin hurjia bilettäjiä siis. Yksi sana vain: ATERIARYTMI!
Suomeen paluun jälkeen matkattiin maanantaina vielä Jyväskylään eikä tämäkään ateria hirveän huono ollut:
Jyväskylässä näin sitten tämän kauden viimeisen lätkämatsin, mutta siitä ei hirveästi jäänyt kerrottavaa. Kesälomalla ollaan taas jo ennen huhtikuuta, että syyskuuta odotellessa sitten...
Minä odotan kyllä kesäkuuta kuin kuuta nousevaa, sillä minulla on silloin lomaaaaa! Palkatonta, mutta aivan sama. Loma kun loma. Jos pääsisi taas ihan oikeasti treenaamaan. Tällä hetkellä harrastan lähinnä satujumppaa, prkl.
Hirveästi minua kyllä kiinnostaisi tuo uusi fitnessfysiikka-sarja, mutta ihan ei vielä lihasmassa siihen riittäisi. Pitäähän ihmisellä silti olla tavoitteita, vai mitä häh? Mitäs sitten jos niiden tavoitteiden täyttyminen vie useamman vuoden? Onhan tämä opiskeleminenkin vienyt jo viisi vuotta ja se on ollut vain yksi hujaus!
Kommentit