Siirry pääsisältöön

Fitnessfysiikka



Oksanan vapari Arnoldista. Ei ihan samalla tavalla säväyttänyt kuin aikaisemmat, mutta ovathan nämä maailman parhaita vapareita. Noin puhtaita linjoja ei ole kellään muulla.

Itse olen jo pitkään pohtinut onko vaparifitness sittenkään minun laji? Tykkään heittää jalkaa ja esiintyä, mutta pääsenkö näillä vaparitaidoilla huipulle asti onkin sitten jo toinen juttu. Salilla treenaaminen on tällä hetkellä rakkainta ja tuntuu hirvittävän työläältä alkaa opetella uusia temppuja ja volttisarjoja. Ne kun eivät ihan muutamalla toistolla selkärankaan iskostu.

Eilen uutisoitiin uudesta sarjasta, joka korvaa naisten CBB:n tulevaisuudessa: fitnessfysiikka (women's physique). Bodylehden sivuilla seisoo sarjasta näin:

 Lajin kuvaus: Naisten fitnessfysiikkakilpailu on luotu niille naisille, jotka haluavat nauttia kovaa treenaamisesta, kilpailemisesta ja kilpailuun valmistautumisesta. Kilpailijan fysiikan pitää olla urheilullisesti treenattu ja sen pitää myös olla naisellinen sekä kaunis.

Tuomarikriteerit: Fitnessfysiikkakilpailua arvostellaan seuraavalla tavalla:
-        Symmetria, muoto, mittasuhteet, lihasten sopusuhtaisuus toisiinsa, ryhti ja kauneus.
-        Fysiikan arvostelu ja vertailut tehdään alkukilpailussa.
Fysiikan pitää olla joka tavalla yllä mainittujen kriteerien mukainen ja siinä pitää olla naisellista kauneutta.
Kehonrakennustermeillä revityn kireä, säikeinen, kuorittu, kuiva, suonikas, massiivinen, paksu ja tiivis eivät ole ihanteellisia arvostelukriteereitä. Jokaisen kilpailijan kohdalla otetaan huomioon pituus, paino ja rakenne. Liiallisesta lihasmassasta voidaan sakottaa pisteissä.
Arvostelustandardi on body fitnessin ja naisten kehonrakennuksen välillä.

Tämäkin voisi olla mielenkiintoinen sarja. Jalkaa ei saisi heittää, mutta poseerauksia ja vapaaohjelmaa pääsisi tekemään. Tosin lihasmassaa vaatisi nykyistä enemmän, että ihan ensi kuussa ei vielä kannattaisi kisaamaan lähteä.Pitää joka tapauksessa laittaa harkintaan, sillä onhan tässä esim. syksyn 2013 Expoon vielä aika paljon aikaa...

No, nämä ovat tällaisia väliaikapohdintoja ja saattaa mieli muuttua vielä tuhat kertaa ennen kuin seuraaviin kisoihin oikeasti aletaan valmistautua.

Eilen oli ihan huippu jalkatreeni kyllä! Prässiä, hackia, suorin jaloin maastavetoa, ojennuksia, koukistuksia ja lähentäjiä. Painoilla ei juhlittu, mutta loppuun asti tehtiin. Erittäin tyytyväinen olenkin siihen, että inhottaviin jalkatreeneihin saa hyvin kaivettua asenteen ja tehtyä loppuun asti, oli sitten yksin tai kaverin kanssa salilla. Jalkatreenejä on nimittäin edessä melko paljon, jos haluaa näihin pökkelöihin jotain muotoa :)

Ei muuta kuin erinomaista alkanutta viikkoa kaikille!

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Oon jonkun aikaa lukenut sinun blogia ja kommentoin vasta ensimmästä kertaa. Pakko oli vaan tulla sanomaan, että voi että minä tykkään sinun asenteesta liittyen ruokaan ja llikuntaan. Huomaa, että molemmat asiat on lähellä sinun sydäntä, mutta silti suhtautuminen niihin on sopivassa suhteessa rentoa. Jotenkin sinun ajatukset vaikuttaa saman tyyppisiltä kuin Patrik Borgilla:) Mitä mieltä olet noin urheilijan ja ravitsemustieteilijän näkökulmasta pimeä tie, mukavaa matkaa blogista?
PetraBettina sanoi…
Kiitos mukavasta kommentista!

Toisten blogeja en viitsi sen kummemmin arvostella ja pelkän blogin perusteella, tuntematta ihmistä, ei edes voisi hirveästi kommentoida urheilu- tai ravitsemusasioita. Jokainen tavallaan :)

Aurinkoista kevättä!
Unknown sanoi…
Aika vaisu koreografia, mutta onhan Oksana aina Oksana, vaikka se tekisi mitä..

Mitä siihen fitnessfysiikkaan tulee, niin onko siitä säädetty jotain ettei siinä vapaaohjelmassa saisi heittää jalkaa? Ei ehkä samaan tempoon mutta ees vähän? Kunhan ne pakolliset poset tulee kans tehtyä.
PetraBettina sanoi…
Aivan! Jos tekisi omanlaisensa vaparin ja heittäisi pari kärrynpyörää siinä hauisposeerausten välissä :D Siis kyllä, tämä on harkitsemisen arvoinen ajatus :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Fitness Classic 2015

Fitness Classic järjestettiin siis kaksi viikkoa sitten Kultsalla ja siellähän meidänkin tiimi viikonloppunsa vietti. Ja niin kuin aina, kisaan mahtui niin pettymyksiä kuin onnistumisiakin. Itse starttasin valmennettavani Reijan kanssa perjantaina täpötäydellä bussilla Helsinkiin. Perille päästiin myöhässä, kaljaa kittaavia nuorukaisia kuunnellen ja yhden seinätörmäyksen myötä. Hyvä alku. Siitä sitten Kultsalle rekisteröintiin ja valmentajapassia lunastamaan. Olin niin kehunut Reijalle, että tämä uusi rekisteröintitapa on niin hyvä ja nopea kun ei yhtään tarvitse odotella. Aiemmin siis kilpailijoilla oli kilpailijakokoukset tiettyyn aikaan ja nyt taas rekisteröinnin voi hoitaa tietyn ajan sisällä miten haluaa. Mehän halusimme tietysti samaan aikaan kuin kaikki muutkin eli jonottamiseksihan se sitten kuitenkin meni. Lopulta kuitenkin Espooseen luottohotelliimme Radisson Bluhun, jossa ilta kului Reijalle väriä levitellessä. Nukkumaan pääsimme vasta puolenyön aikaan. Itse tosin en s...

Täs mää ny oo

Hotellihuoneessa läppäri sylissä ja villasukat jalassa. Päivän ainoana tehtävänä levätä, vähän syödä ja erityisen paljon laiskotella. Illalla pari kerrosta väriä pintaan ja se on siinä. It`s the final countdown. Eilen saavuttiin Helsinkiin, käytiin rekisteröitymässä kisaan ja majoituttiin Radisson Blu Espooseen. Hotelli on loistava, voin suositella lämpimästi. Huoneet, palvelu, aamiainen, parkkeeraus, sijainti; kaikki toimii. Alle vartissa hurautetaan Kultsalle. Aamulla kävin valmentajan luona kuntotsekkauksessa ja kaikki näyttää hyvältä. Tänään vielä henkilökohtainen ihmeidentekijäni Marjo saapuu paikalle ja kolmen hengen tiimimme on valmiina koitokseen. Tämä yksilölaji on nimittäin tiimityötä. Puoliso saa hoitaa käytännön asioita ja Marjolle on ulkoistettu kaikki mahdollinen kauneuteeni ja lookiin liittyvä. Tästä olen enemmän kuin tyytyväinen. Minusta kun se naisellinen puoli uupuu, niin on aivan loistavaa, että saan heittäytyä ammattitaitoisten käsien armoille. Ei tarvi miettiä,...

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...