Siirry pääsisältöön

Fitnessfysiikka



Oksanan vapari Arnoldista. Ei ihan samalla tavalla säväyttänyt kuin aikaisemmat, mutta ovathan nämä maailman parhaita vapareita. Noin puhtaita linjoja ei ole kellään muulla.

Itse olen jo pitkään pohtinut onko vaparifitness sittenkään minun laji? Tykkään heittää jalkaa ja esiintyä, mutta pääsenkö näillä vaparitaidoilla huipulle asti onkin sitten jo toinen juttu. Salilla treenaaminen on tällä hetkellä rakkainta ja tuntuu hirvittävän työläältä alkaa opetella uusia temppuja ja volttisarjoja. Ne kun eivät ihan muutamalla toistolla selkärankaan iskostu.

Eilen uutisoitiin uudesta sarjasta, joka korvaa naisten CBB:n tulevaisuudessa: fitnessfysiikka (women's physique). Bodylehden sivuilla seisoo sarjasta näin:

 Lajin kuvaus: Naisten fitnessfysiikkakilpailu on luotu niille naisille, jotka haluavat nauttia kovaa treenaamisesta, kilpailemisesta ja kilpailuun valmistautumisesta. Kilpailijan fysiikan pitää olla urheilullisesti treenattu ja sen pitää myös olla naisellinen sekä kaunis.

Tuomarikriteerit: Fitnessfysiikkakilpailua arvostellaan seuraavalla tavalla:
-        Symmetria, muoto, mittasuhteet, lihasten sopusuhtaisuus toisiinsa, ryhti ja kauneus.
-        Fysiikan arvostelu ja vertailut tehdään alkukilpailussa.
Fysiikan pitää olla joka tavalla yllä mainittujen kriteerien mukainen ja siinä pitää olla naisellista kauneutta.
Kehonrakennustermeillä revityn kireä, säikeinen, kuorittu, kuiva, suonikas, massiivinen, paksu ja tiivis eivät ole ihanteellisia arvostelukriteereitä. Jokaisen kilpailijan kohdalla otetaan huomioon pituus, paino ja rakenne. Liiallisesta lihasmassasta voidaan sakottaa pisteissä.
Arvostelustandardi on body fitnessin ja naisten kehonrakennuksen välillä.

Tämäkin voisi olla mielenkiintoinen sarja. Jalkaa ei saisi heittää, mutta poseerauksia ja vapaaohjelmaa pääsisi tekemään. Tosin lihasmassaa vaatisi nykyistä enemmän, että ihan ensi kuussa ei vielä kannattaisi kisaamaan lähteä.Pitää joka tapauksessa laittaa harkintaan, sillä onhan tässä esim. syksyn 2013 Expoon vielä aika paljon aikaa...

No, nämä ovat tällaisia väliaikapohdintoja ja saattaa mieli muuttua vielä tuhat kertaa ennen kuin seuraaviin kisoihin oikeasti aletaan valmistautua.

Eilen oli ihan huippu jalkatreeni kyllä! Prässiä, hackia, suorin jaloin maastavetoa, ojennuksia, koukistuksia ja lähentäjiä. Painoilla ei juhlittu, mutta loppuun asti tehtiin. Erittäin tyytyväinen olenkin siihen, että inhottaviin jalkatreeneihin saa hyvin kaivettua asenteen ja tehtyä loppuun asti, oli sitten yksin tai kaverin kanssa salilla. Jalkatreenejä on nimittäin edessä melko paljon, jos haluaa näihin pökkelöihin jotain muotoa :)

Ei muuta kuin erinomaista alkanutta viikkoa kaikille!

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Oon jonkun aikaa lukenut sinun blogia ja kommentoin vasta ensimmästä kertaa. Pakko oli vaan tulla sanomaan, että voi että minä tykkään sinun asenteesta liittyen ruokaan ja llikuntaan. Huomaa, että molemmat asiat on lähellä sinun sydäntä, mutta silti suhtautuminen niihin on sopivassa suhteessa rentoa. Jotenkin sinun ajatukset vaikuttaa saman tyyppisiltä kuin Patrik Borgilla:) Mitä mieltä olet noin urheilijan ja ravitsemustieteilijän näkökulmasta pimeä tie, mukavaa matkaa blogista?
PetraBettina sanoi…
Kiitos mukavasta kommentista!

Toisten blogeja en viitsi sen kummemmin arvostella ja pelkän blogin perusteella, tuntematta ihmistä, ei edes voisi hirveästi kommentoida urheilu- tai ravitsemusasioita. Jokainen tavallaan :)

Aurinkoista kevättä!
Unknown sanoi…
Aika vaisu koreografia, mutta onhan Oksana aina Oksana, vaikka se tekisi mitä..

Mitä siihen fitnessfysiikkaan tulee, niin onko siitä säädetty jotain ettei siinä vapaaohjelmassa saisi heittää jalkaa? Ei ehkä samaan tempoon mutta ees vähän? Kunhan ne pakolliset poset tulee kans tehtyä.
PetraBettina sanoi…
Aivan! Jos tekisi omanlaisensa vaparin ja heittäisi pari kärrynpyörää siinä hauisposeerausten välissä :D Siis kyllä, tämä on harkitsemisen arvoinen ajatus :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...