Siirry pääsisältöön

Viikonloppuja!

Taivas, että minun jalat on kipeät. Käveleminen on mielenkiintoisen näköistä, kun ihan oikeasti sattuu niin, että pitää hammasta purra. Vähän itkettäisi jos ei enimmäkseen naurattaisi. Kaikesta huolimatta tänään on vedetty kaksi tuntia Zumbaa ja huomenna edessä olisi BodyAttackin ja Sh`Bamin putki. Ehkäpä ne sillä vertyvät. Johonkin väliin pitäisi saada tungettua yksi selkätreenikin vielä tällä viikolla. Lisäksi tiedossa on huomenna stand upia ja ravintolaillallista sekä sunnuntaina töitä.


Tänään oli Savon Sanomissa juttua huippu-urheilun muutostyöryhmästä ja jutussa oli Tapio Korjusta haastateltu lasten liikunnasta. Muutostyöryhmä oli nimittäin haastatteluissaan todennut, että huippu-urheilijat olivat aikanaan alle 12-vuotiaina liikkuneet keskimäärin 21 tuntia viikossa. Tähän kuuluivat lajitreenit, lajia tukevat harjoitteet sekä vapaa-ajan liikunta. Moniko nuori tähän tänä päivänä pääsee?

Aina välillä tuntuu, ettei ymmärretä sitä harjoittelun määrää, joka huipulle päästäkseen pitää elämässä olla jo hyvin nuoresta lähtien. Tottahan toki lapsella osa siitä on leikinomaista liikkumista eikä harjoittelun tarvitse välttämättä olla yhteen lajiin sidottua heti lapsena. Mutta toisinaan tuntuu, että täällä turhaan toppuutellaan lasten harjoittelua. Ajatellaan, että lapset vain leikkivät ja kaikki pelaa ja tosissaan treenaaminen aloitetaan sitten joskus yli 15-vuotiaana. Ihan kiva ajattelutapa joo, mutta ei sillä huippu-urheilijoita kasvateta. Ei kaikista toki tarvitsekaan sellaisia tulla, mutta 16-vuotiaana on useimmissa lajeissa enää turha päättää sellaiseksi ryhtyä, mikäli harjoittelu ei ole ollut monipuolista ja riittävää jo aiemmin. Ja sitä paitsi onko runsaasta liikunnasta ja liikunnallisesta elämäntavasta kenellekään haittaa, vaikka urheilu-ura ei aikuisena aukeaisikaan?

2010

Itsestä olisi mukavaa, jos voisi aina vain treenata. Mutta kun ihmisen pitää valitettavasti itsensä jotenkin elättääkin niin vähän jotain muutakin pitää tehdä ;) Kahteenkymmeneen treenituntiin voi silti halutessaan edelleen päästä. Eri asia sitten on, tarvitseeko sitä enää päästä. Mutta toivottavasti sitä voi edelleen tulevaisuudessakin innostaa ihmisiä liikkumaan ja tehdä työtä, joka ei tunnu työltä.

Viikonloppuun motivaatiota maailman parhaalta fitnessurheilijalta Oksanalta. Sitten sohvan perukoille ja Voice of Finland. Akkujen latausta, niin huomenna taas jaksaa! Erinomaista viikonloppua!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...
8 kommenttia
Lue lisää

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...
8 kommenttia
Lue lisää