Siirry pääsisältöön

Kiekkohullu laiskamato

On ollut kuulkaa äksöniä! Mutta kaikkialla muualla kuin treenisalilla... On juhlittu miehen kolmikymppisiä ja omia ei-vielä-lähelläkään-kolmeakymmentä-synttäreitä, istuttu koulussa ja tehty töitä. Treenisalin ovi pysyi kiinni huikeat kaksi viikkoa (ohjattuja tunteja ei lasketa treeniksi), mikä on kai jonkin sortin ennätys. Kaiken sen ajan, jota en ole ollut töissä tai koulussa, olen nukkunut. Yöunet ovat olleet 10 tuntia joka yö, eikä loppua tälle väsymykselle näy. Käsittämätöntä.

Tänään palasin salille ja sain tehtyä olkapäät, ojentajat ja vatsat. Ihan jees treeni, uskon vahvasti, että kyllä se tästä taas lähtee... Graduloma alkoi tänään ja haluaisi vaan tehdä sitä ihan koko ajan. Mutta lähinnä siksi, että sitten se olisi tehty ja tämä opiskelu olisi melkein ohi. Puuh. Sinne on vielä ihan liian pitkä matka.


Maito, juusto, voi, kovan kunnon toi. Kuvassa olevast paidasta huolimatta en ole alkanut karppaamaan, vaan tässä esimerkkiä 80-luvun jääkiekkomainonnasta. Pelipaidassa oli tasan yksi mainos; tämä Valion riimi. Onhan tämä nyt parempi kuin esim. mainostaa Karjalaa, mutta silti itse laittaisin tuohon voin tilalle margariinin ;D

Minun synttärilahja, vähän uudempaa paitaa.

Viime viikonloppuna saimme vieraita Porista ja olipahan taas satakuntalaiselle kulttuurishokki tulla Savoon. No, ei siitä sen enempää, paitsi että käytiin katsomassa KalPa-Ässät, jossa meni ääni, maine ja hermot, mutta ei se mitään. Pääasia oli, että Ässät voitti ja koska en enää pitkään asu Kuopiossa, ei sillä maineella kai niin väliä. 

Jotten saisi laiskiaisen mainetta, lupaan aloittaa kovat treenit tässä gradun teon lomassa. Eikös sieltä sitä energiaa saa lisää ja kuolemahan tunnetusti kuittaa univelat. Jep. Hupaisaa helmikuuta!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Riittävän hyvä ihminen

Olimme eilen puolisoni kanssa kuuntelemassa lastenpsykiatri Jari Sinkkosta, joka piti Porissa luennon Vanhemmuuden antoisa pesti. Olen lukenut paljon Jari Sinkkosen haastatteluja, sillä silloin kun sain esikoiseni ja olin epävarma uusi äiti, sain häneltä vahvistusta ajatuksiini. Hänen lauseensa lapsen paijaamisesta, niin että luut näkyvät, on jäänyt elämään minun ja puolisoni puheissa. Sinkkonen kertoi, että vanhemmuudessa riittää se, että on kyllin hyvä tai riittävän hyvä vanhempi. Täydellisyyttä ei ole olemassa eikä kukaan syyllistä vanhempia tai aseta ulkopuolisia paineita. (Teemme sen varmasti ihan itse...) Jäin pohtimaan tuota termiä "riittävän hyvä", sillä sitä sopisi varmasti laajentaa muillekin elämän osa-alueille. Olla riittävän hyvä työntekijä . Tehdä työnsä hyvin ja huolellisesti, mutta huomioida, että jokainen tarvitsee myös taukoa työstä. Minun ei tarvitse olla saatavilla 24/7. Minun ei tarvitse vastaanottaa joka ikistä työtarjousta vain siksi, ettei ty...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...
8 kommenttia
Lue lisää