Siirry pääsisältöön

Vuosi 2012

...tulee olemaan vilinää ja vilskettä ainakin toukokuun loppuun saakka. Viimeiset kurssit, gradu, harjoittelu, työt. Sen jälkeisestä elämästä ei ole sitten kuin pieni aavistus... Jännää.

Joulu ja sen jälkeinen viikko oli ihanan laiskaa aikaa. Kavereita, kummityttöä, Ässien matseja. Ruokaa, juomaa, herkkuja. Pitkään nukuttuja aamuja eikä kiire minnekään. En muista koska olisi viimeksi tuollainen viikko ollut.

Tässä paras joululahja:



Paluu arkeen joulun jälkeen on ollut yhtä tuskaa. Kun aamuvirkku oppii nukkumaan pitkään, on sen näköjään vaikeaa palata takaisin vanhaan rytmiin... Nyt ei oikein nappaa yhtään mikään. Sitä tietää, että keväästä on tulossa rankka ja hommiin pitäisi vaan ryhtyä, mutta aloittaminen tuntuu olevan se vaikein juttu.


Joka aamuiseen aamiaiseen on jo palattu...

Olen käyttänyt kaikki opintotukikuukauteni eli duunia pitää nyt painaa. Silti olisi aika paljon kouluhommia vielä. Siksi onkin vähän sellainen fiilis, että mahdanko sitä kisalisenssiä nyt kuitenkaan tänä vuonna maksaa. Tässä alkaa olla aika paljon kaikkea muutakin. Toisaalta olenhan aina ennenkin onnistunut hoitamaan noin tuhat asiaa yhtä aikaa... No, tämä kuukausi on aikaa miettiä.

Muuten, sitä kun päivästä toiseen syö samantyylisiä aterioita, alkaa jossain vaiheessa tulla seinä vastaan. Aloin etsiä rahkalle uutta maustetta, kun entinen lemppari persikkarahka ei enää mennyt alas. Löysin herkkujogurttia rahkan sekaan laitettavaksi!


Vähän pähkinäsekoitusta päälle ja ai että on hyvää! Olen aina ollut vannoutunut rasvattoman jogurtin ystävä, mutta tässä tapauksessa vaihtelu virkisti kyllä melkoisesti :) Suosittelen!

Alkaa ne posket näyttämään jo terveen pyöreiltä ;)


Äärettömän hyvää vuotta 2012 kaikille! Minulle tästä on tulossa muutosten vuosi :)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Riittävän hyvä ihminen

Olimme eilen puolisoni kanssa kuuntelemassa lastenpsykiatri Jari Sinkkosta, joka piti Porissa luennon Vanhemmuuden antoisa pesti. Olen lukenut paljon Jari Sinkkosen haastatteluja, sillä silloin kun sain esikoiseni ja olin epävarma uusi äiti, sain häneltä vahvistusta ajatuksiini. Hänen lauseensa lapsen paijaamisesta, niin että luut näkyvät, on jäänyt elämään minun ja puolisoni puheissa. Sinkkonen kertoi, että vanhemmuudessa riittää se, että on kyllin hyvä tai riittävän hyvä vanhempi. Täydellisyyttä ei ole olemassa eikä kukaan syyllistä vanhempia tai aseta ulkopuolisia paineita. (Teemme sen varmasti ihan itse...) Jäin pohtimaan tuota termiä "riittävän hyvä", sillä sitä sopisi varmasti laajentaa muillekin elämän osa-alueille. Olla riittävän hyvä työntekijä . Tehdä työnsä hyvin ja huolellisesti, mutta huomioida, että jokainen tarvitsee myös taukoa työstä. Minun ei tarvitse olla saatavilla 24/7. Minun ei tarvitse vastaanottaa joka ikistä työtarjousta vain siksi, ettei ty...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...
8 kommenttia
Lue lisää