Siirry pääsisältöön

Rrintarreeni ennen hurvittelua

Rinta-hauistreeni
Vinopenkki tangolla, 40kgx3(sarjaa)
Penkkipun. kp 18,5kgx3
Ristikkäistalja x5
Hauiskääntö mutkatangolla 20kgx3
Hauiskääntö istuen kp, 10kgx1, 8,5kgx2
Vasarakäännöt kp, 6kgx4
Vatsat

Toistojen määristä ei harmainta hajuakaan, niin monta kuin sattui tulemaan. Tavoite oli siinä kymmenen kieppeillä. Yritin treenin jälkeen ottaa kuvaa, mutta en saanut kättä tärinältä pidettyä paikallaan, niin luulen että meni perille ;) Miten mahtaa illan BA sujua, sielläkin kun pitäisi tehdä kohtalaisen monta rintalihaspunnerrusta ja -joustoa..? No, sisulla se kai sujuu!

Yritän laitella treenejä nyt hieman useammin ylös, jos vaikka pysyisin itsekin paremmin kärryillä, että mitä sitä on tullut huseerattua. Ja varsinkin, että saako painoissa mitään kehitystä aikaiseksi.

Viikonlopuksi pitäisi lähteä Björneborgiin. Toinen puoliskoni täyttää pyöreitä ja pippalot on totta kai tiedossa. Ensin porukalla matsiin katsomaan kun kotikaupunkini joukkue pesee asuinkaupunkini joukkueen, ja sitten saunomaan. Saas katsoa ehdinkö la-aamuna Porissa vielä treenaamaan vai meneekö ihan hurvittelun puolelle. Turmiollista elämää kun vietän.

Kävin muuten aamulla puntarilla. En ole uskaltanut hetkeen mennä, kun näkeehän sen nyt silmilläänkin, että tämä paino ei ole se mihin piti jäädä (ja kehonkoostumusmittarikin haukkui ylipainoiseksi). Juu ei ollut. Yli 70 kilonhan sitä taas ollaan. Jouluna mietin, että "mitä sitten, että jos tässä nyt ei tänä vuonna kisata, niin ei kai maailma muutamaan ylimääräiseen kiloon kaadu", mutta nyt kun kisahaaveita taas elättelen, niin saattaa se vaikka kaatuakin.... Kummasti tuo paino nousee aina siihen tiettyyn kilomäärään. Kai se olisi se minun luonnollinen painoni sitten. Siitä vaan on kohtalaisen monta kiloa kisakuntoon. Viime vuonna tiputin 14 kiloa ja vaikka se sujui hyvin ja aikataulussa, niin kaipa sitä nyt voisi lyhkäsempiäkin dieettejä vetää.

On se kummallinen asia tuo paino. Aina sitä pitää ajatella. Ja tämä taitaa koskea montaa muutakin naista, kuin vain meitä fitnesshörhöjä. Onkohan se paino koskaan sopiva? Toisaalta, ei tässä nykyisessä painossa ja olomuodossa olisi minusta muuten mitään vikaa; ainoa on se pitkä matka kisakuntoon. Jos kisoja ei olisi tiedossa, olisi tämä ihan hyvä olotila. Tosin eihän niitä välttämättä olekaan... Äsh, turha pohtia, tulee pää kipeäksi. Olisi vain monelle (normaalipainoiselle) paljon helpompaa kun antaisi itsensä painaa sen verran kuin painaa.

No mutta, erittäin mukavaa viikonloppua kaikille! Mää lähre huamen Porii!

Kommentit

Valkee sanoi…
Hahah, kun luin tuon että lähdet Björneborgiin niin ajattelin että mitä hittoo, ulkomailleko se lähtee..:o Sit hokasin, että ai nii Poriiiin....;D No, sehän on näin kuopiolaisen näkökulmasta kuin melkein ulkomaille reissais...;)

Paljonko sä muuten kisa-aamuna painoit?:)

-Laura
Jonna M sanoi…
Älä ressaa painosta, mä painan yli 80 kiloo et revi siitä :D

Ajattele se painon lisäys lihasmassan lisäyksenä ;) Läskin saa aina pois kohtuu helposti!
PetraBettina sanoi…
Joo mut Jonna, teitä onkin kaksi! :D

Kisa-aamuna painoin 59 ja risat että siihenhän on vähän matkaa... Onneksi tuo on kaikki lihasta mitä tähän on tullut ;)

Ja Laura; Savo ja Satakunta on sen verran eri maailmat että onhan se vähän niinkun ulkomailla kävisi... ;)
Anonyymi sanoi…
Voi ei, siis pakko myöntää että minäkin täällä mietin että minne se Petra on nyt oikein matkaamassa... :D Piiloblondi - that's me! Itsekin tässä juuri seuraan tuota peliä. Tällä hetkellä näyttää ihan hyvältä Savolaisille mutta vimppa erä vielä käymättä, ei passaa vielä juhlia ;) Pitää muuten tulla ensi viikolla sinun tunneille pitkästä aikaa (oon nyt asunut salin puolella) kun niistä saa aina niin hyvän mielen!! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...