Maaliskuun lenkkisaldoksi tuli vain 17 lenkkiä, mikä on selkeästi tammi- ja helmikuuta vähemmän. Homman sotki alkukuusta uusien Les Millsien opettelu, sillä ajoitin sen Tinkan päiväunille. Tyttö ulos nukkumaan ja opettelemaan. Näin jäi useampi lenkki välistä. Nyt loppukuusta sain jostain napattua flunssan ja muutama lenkki jäi sen vuoksi välistä. Myöskään kovina jumppapäivinä ei ole välttämättä huvittanut lähteä. Oikeastaan tuo 17 tuntuu ihan hyvältä lukemalta, koska ajattelin että tässä kuussa oltaisiin jääty vielä pienemmille lukemille. Tuntuu kuin olisin laiskotellut paljonkin viime aikoina.
Vähän samaan syssyyn kaatui se maaliskuun kyykkyhaaste. Alku meni hyvin, kyykkäilimme Tinkan kanssa kotona päivittäin. Sitten tuli kovia treenejä ja jumppia salilla eikä kotona huvittanut kipeillä jaloilla alkaa kyykkäämään. Viimeistään tämä flunssa kaatoi sitten homman ihan lopullisesti. Tässä tuli myös vähän sellainen olo, että miksi minun pitäisi nyt kotona kyykkäillä, kun liikun tällä hetkellä ihan riittävästi muutenkin. Eihän se huonoa tee, mutta onko se nyt oleellista kyykätä täällä hampaat irvessä, kun on jo huhkinut jumpassa ihan riittävästi? Tai sitten todetaan vain, että laiska mikä laiska.
Epäonnistumisten listaan voidaan lisätä myös se karkkilakko tai mikä lie yritys se oli. Eihän siitäkään mitään tullut. Ekana viikonloppuna taisin herkutella pähkinöillä, mutta seuraavana olin jo suklaan kimpussa. Tämäkin kaatui vähän samasta syystä; miksi sitä olisi pitänyt jatkaa? Suklaa on epäterveellistä, juu kyllä. En kuitenkaan syö sitä joka päivä ja syön muuten melko terveellisesti. Miksi minun pitäisi kiusata itseäni? Lakko sai kyllä ajattelemaan ja kohtuullisti käsistä karannutta sokerin syömistä eli siinä mielessä epäonnistunut lakko oli toisaalta onnistunut. Nyt taas muistan nauttia siitä mitä syön eikä sitä sokeria tarvitse joka päivä saada. Hyvä fiilis, vaikka voitaisiinhan sitä tähänkin todeta, että syöppö mikä syöppö. Mutta ei todeta.
 |
| Pääsiäisenä tein sitruuna-juustokakkua |
- kaurahiutaleita 1 kg
- punaherukka-kauramuroja 375 g
- täysjyväpastaa
- saksanpähkinöitä
- mustikkarouhetta
- jauhelihaa 0,5 kg
- erilaisia välipalapatukoita
- hamppusuklaata
- pari pussia lakritsia
- juuressipsejä
- muutama olut ja siideri
- sitruunalimsa
- pari pillimehua
Koko satsi kustansi 105 euroa. Nuo murot ovat huippuja, sillä niiden ainesosat vain kaura ja punaherukka. Ei siis yhtään lisättyä sokeria! Nämä olisivat lapsellekin hyviä, mutta Tinka ei ihan vielä kahdella hampaallaan pysty näitä syömään. Myös juuressipsit olivat todella hyviä! Herää ajatus tulisiko yhtä hyviä jos kokeilisi tehdä niitä itse. Oletteko tehneet?
Raakasuklaallekin annoin taas mahdollisuuden, mutta ei se vain iske vieläkään. Minähän tein tuossa joulun alla itse raakasuklaata ja ne jäivät kaikki syömättä. En pääse millään sisälle tähän superfood-juttuun. Vaikka mitä ajatuksia ajattelisin, ei raakasuklaa ole mielestäni hyvää. Se maistuu rasvalle. Aion siis syödä antioksidanttini jatkossakin muualta ja antautua rehelliselle Fazerin siniselle silloin kun haluan herkutella. Olen muutenkin vähän sitä mieltä, että miksi syödä toiselta puolelta maailmaa roudattuja superfood-jauheita tai kuivattuja marjoja, joista on usein löydetty liian suuria jäämiä torjunta-aineita, kun meiltä löytyy täältä ihan tuoreitakin marjoja, juureksia, ruista ja kauraa. Eikös nekin ihan hyvää superfoodia ole? Haluaisin kyllä välillä innostua jostakin uudesta hienosta superhyperravinteikkaasta jauheesta, mutta en vain pysty. Olen tosi tylsä sillä tavalla.
Joka tapauksessa oli mukava vierailla Lumossa. Minulle ei ruoan suhteen luomu ole mitenkään oleellista, mutta toki on mukava välillä kannattaa luomun tuottajia, se ei nimittäin ole ihan helppo juttu tuottaa luomua. Myös lähituottajia haluaisin suosia enemmän ja onkin pitänyt tutustua Porin REKOon jo pitkään, mutta valitettavasti se ei ikinä sovi aikatauluuni jumppien vuoksi. No, ehkä vielä jonain päivänä.
Oikein hyvää viikonloppua, syökäähän hyvin!
 |
| Lumon saalis |
 |
| Raumalla |
Kommentit