Huh huh mikä jumppaviikko takana! Mutta voi pojat miten hyvin sen jaksoin!
Kone hyytyi vasta koko viikon viimeisellä tunnilla, joka sattui olemaan BodyAttack heti Sh`Bamin perään vedettynä. Muuten jaksoin niin älyttömän hyvin, että alan epäillä kunnon olevan lähestulkoon entisellä tasolla. Ensi viikolla on seitsemän kuukautta Tinkan syntymästä ja voin sanoa olevani palautunut. Olen alkanut hiljalleen treenaamaan myös vatsalihaksia, äärimmäisiä liikkeitä vielä varoen. Huomaan myös joskus kovan treenin jälkeen vielä lantion seudun pieniä kipuja, mutta tuolloin lopetan haittaavan liikkeen tekemisen heti. Käytännössä minun ei kuitenkaan enää juuri tarvitse liikkeitäni miettiä.
Koko viikon tuntui, että olen elämäni kunnossa! Tunnen itseni hyväkuntoiseksi ja tunnen saaneeni sen entisen liikkumaan tarkoitetun vartaloni takaisin. Paino on täysin jämähtänyt kilon päähän painosta ennen raskautta, mutta tunnen itseni hoikaksi. Jos se on harhaa, en välitä. Aion olla ylpeä itsestäni ja tästä kunnosta.
Tämä treeniviikko alkoi oikeastaan jo edellisenä sunnuntaina, jolloin sain itseni salitreenillä älyttömän kipeäksi. En ole siellä salilla hetkeen käynyt ja sen kyllä huomasi! Kokonaisuudessaan viikko näytti tältä:
Su: Sh´Bam ja salitreeni
Ma: Kävelylenkki 45 min ja BodyPump
Ti: Kävelylenkki 50 min
Ke: Juoksulenkki 40 min
To: BodyPump ja Zumba
Pe: BodyAttack
La: Tiimin yhteistreeni ja kävelylenkki 1 h
Su: Sh`Bam ja BodyAttack
Eihän tuo nyt miltään mahdottomalta näytä, mutta tässä kohtaa se oli selkeästi aiempia raskaampi viikko. Ja ehkä kaikkein parasta oli se fiilis koko viikon ajan. Että minä tykkään tästä niin kauheasti! Nyt kun Tinkan jättäminen on jo helpompaa, on niin ihanaa vain nauttia tunneistaan. Enkä minä siellä mieti kertaakaan kotiasioita. Kiire minulla on aina kotiin, mutta silloin kun treenaan tai ohjaan, keskityn vain ja ainoastaan siihen.
Ollaan tiimin kanssa kokoonnuttu kerran kuukaudessa treenaamaan hieman toiminnallisempaa treeniä yhdessä koutsi-Juhiksen johdolla. Tuolloin ollaan tehty ihan muita juttuja kuin salitreeniä, jota fitnessurheilijat tahkoavat kyllä ihan riittävästi. On tosi hyvä tehdä asioita välillä eri tavalla. Treeneissä tehdään paljon liikkeitä nopealla temmolla, mikä eroaa salitreenistä selkeästi. Sykettä myös pidetään korkealla paljon perustreeniämme pidempiä aikoja ja haastetaan kehoa näin eri tavalla. Itse tietysti olen jumppien muodossa treenannut paljon korkeilla sykkeillä, mutta en tällä hetkellä laske itseäni aktiivi-fitnessurheilijaksi. Keskityn nyt enemmän tiimin luotsaamiseen ja valmentamiseen. Kisakipinä varmasti iskee vielä, mutta edetään rauhassa.
Sen olen valmentajana huomannut, että ajattelen monista asioista vähän eri tavalla kuin monet muut. En nimittäin usko fitnessurheilussakaan kovin tarkkaan säntillisyyteen vaan minusta rentous on kaikessa hyvä asia. Minusta kaiken ei tarvitse olla mietittynä urheilun kannalta vaan joskus voi keskittyä vain elämään. Uskon rentoon ruokailuun, itsensä kuuntelemiseen, hetkessä elämiseen ja riittävään treenaamiseen. Riittävään, ei ylenpalttiseen. Nytkään kun autan ystävääni kisavalmisteluissa, emme ole lisänneet aerobisia mitenkään hullun lailla hänen treeniohjelmaansa, vaan luotamme siihen, että vähempikin riittää, kun asiat tehdään oikein. Tehdään vain se mitä tarvitsee. Lisäksi liputan vahvasti monipuolisuuden puolesta. Minusta on myös kehonhuoltoa liikkua myös muilla tavoin kuin vain salilla.
Taisin harhautua aiheesta, mutta halusin vain kertoa, että raskaan raskauden jälkeen tämä nykyinen fiilis on aivan upea! On ihana liikuttaa kehoa, joka ei paina sataa kiloa. On kiva tehdä burpee, kun tuntee itsensä ketteräksi. On ihan kiva jopa katsoa peiliin, kun sieltä katsoo takaisin hyväkuntoisen ja onnellisen näköinen ihminen. Jolla on vielä jopa joitain lihaksia jäljellä! Fitnessurheilijoiden puolisot muuten joutuvat usein katselemaan toisten puoliskojensa lihaksia. Yhtenä päivänä juoksin innoissani puolisoni luo ja näytin hänelle jalkaani. "Katso, minulla on vielä näin hieno lihas etureidessä!" Se oli itsestänikin vähän huvittavaa. Yllättävää kyllä, puolisoni yhä edelleen onnistuu näyttämään kiinnostuneelta ja kehuu ihan aidon tuntuisesti, vaikka hän on ehkä pari kertaa ennenkin joutunut tiiraamaan lihaksiani. Tästähän meitä fitnesstyyppejä usein kritisoidaan; miksi treenata vain lihasten vuoksi? No, voin kertoa, että ei kukaan treenaa vain lihasten vuoksi. Itse treenaan enemmänkin päänuppini vuoksi, mutta ei se tarkoita etteikö minusta olisi hienoa, että se treeni myös näkyy lihaksissa. Joku juoksee, joku joogaa ja joku pumppaa lihaksia. Itsehän haluaisin tehdä kaikkea, hah!
Kone hyytyi vasta koko viikon viimeisellä tunnilla, joka sattui olemaan BodyAttack heti Sh`Bamin perään vedettynä. Muuten jaksoin niin älyttömän hyvin, että alan epäillä kunnon olevan lähestulkoon entisellä tasolla. Ensi viikolla on seitsemän kuukautta Tinkan syntymästä ja voin sanoa olevani palautunut. Olen alkanut hiljalleen treenaamaan myös vatsalihaksia, äärimmäisiä liikkeitä vielä varoen. Huomaan myös joskus kovan treenin jälkeen vielä lantion seudun pieniä kipuja, mutta tuolloin lopetan haittaavan liikkeen tekemisen heti. Käytännössä minun ei kuitenkaan enää juuri tarvitse liikkeitäni miettiä.
Koko viikon tuntui, että olen elämäni kunnossa! Tunnen itseni hyväkuntoiseksi ja tunnen saaneeni sen entisen liikkumaan tarkoitetun vartaloni takaisin. Paino on täysin jämähtänyt kilon päähän painosta ennen raskautta, mutta tunnen itseni hoikaksi. Jos se on harhaa, en välitä. Aion olla ylpeä itsestäni ja tästä kunnosta.
BodyPump 97 juuri lanseerattu! |
Minäminäminä! Eka kunnolla vedetty Attack vuoteen! Oliko vähän hyvä fiilis! |
Su: Sh´Bam ja salitreeni
Ma: Kävelylenkki 45 min ja BodyPump
Ti: Kävelylenkki 50 min
Ke: Juoksulenkki 40 min
To: BodyPump ja Zumba
Pe: BodyAttack
La: Tiimin yhteistreeni ja kävelylenkki 1 h
Su: Sh`Bam ja BodyAttack
Eihän tuo nyt miltään mahdottomalta näytä, mutta tässä kohtaa se oli selkeästi aiempia raskaampi viikko. Ja ehkä kaikkein parasta oli se fiilis koko viikon ajan. Että minä tykkään tästä niin kauheasti! Nyt kun Tinkan jättäminen on jo helpompaa, on niin ihanaa vain nauttia tunneistaan. Enkä minä siellä mieti kertaakaan kotiasioita. Kiire minulla on aina kotiin, mutta silloin kun treenaan tai ohjaan, keskityn vain ja ainoastaan siihen.
Tiimin treenien loppurutistus menossa |
Burpeita, nopeutta, erilaisia keskivartaloliikkeitä, askelkyykkyjä... |
Piti kaksi kertaa katsoa, mutta kyllä se on minun selkä! |
Osa meidän jengistä <3 |
Ollaan tiimin kanssa kokoonnuttu kerran kuukaudessa treenaamaan hieman toiminnallisempaa treeniä yhdessä koutsi-Juhiksen johdolla. Tuolloin ollaan tehty ihan muita juttuja kuin salitreeniä, jota fitnessurheilijat tahkoavat kyllä ihan riittävästi. On tosi hyvä tehdä asioita välillä eri tavalla. Treeneissä tehdään paljon liikkeitä nopealla temmolla, mikä eroaa salitreenistä selkeästi. Sykettä myös pidetään korkealla paljon perustreeniämme pidempiä aikoja ja haastetaan kehoa näin eri tavalla. Itse tietysti olen jumppien muodossa treenannut paljon korkeilla sykkeillä, mutta en tällä hetkellä laske itseäni aktiivi-fitnessurheilijaksi. Keskityn nyt enemmän tiimin luotsaamiseen ja valmentamiseen. Kisakipinä varmasti iskee vielä, mutta edetään rauhassa.
Sen olen valmentajana huomannut, että ajattelen monista asioista vähän eri tavalla kuin monet muut. En nimittäin usko fitnessurheilussakaan kovin tarkkaan säntillisyyteen vaan minusta rentous on kaikessa hyvä asia. Minusta kaiken ei tarvitse olla mietittynä urheilun kannalta vaan joskus voi keskittyä vain elämään. Uskon rentoon ruokailuun, itsensä kuuntelemiseen, hetkessä elämiseen ja riittävään treenaamiseen. Riittävään, ei ylenpalttiseen. Nytkään kun autan ystävääni kisavalmisteluissa, emme ole lisänneet aerobisia mitenkään hullun lailla hänen treeniohjelmaansa, vaan luotamme siihen, että vähempikin riittää, kun asiat tehdään oikein. Tehdään vain se mitä tarvitsee. Lisäksi liputan vahvasti monipuolisuuden puolesta. Minusta on myös kehonhuoltoa liikkua myös muilla tavoin kuin vain salilla.
Taisin harhautua aiheesta, mutta halusin vain kertoa, että raskaan raskauden jälkeen tämä nykyinen fiilis on aivan upea! On ihana liikuttaa kehoa, joka ei paina sataa kiloa. On kiva tehdä burpee, kun tuntee itsensä ketteräksi. On ihan kiva jopa katsoa peiliin, kun sieltä katsoo takaisin hyväkuntoisen ja onnellisen näköinen ihminen. Jolla on vielä jopa joitain lihaksia jäljellä! Fitnessurheilijoiden puolisot muuten joutuvat usein katselemaan toisten puoliskojensa lihaksia. Yhtenä päivänä juoksin innoissani puolisoni luo ja näytin hänelle jalkaani. "Katso, minulla on vielä näin hieno lihas etureidessä!" Se oli itsestänikin vähän huvittavaa. Yllättävää kyllä, puolisoni yhä edelleen onnistuu näyttämään kiinnostuneelta ja kehuu ihan aidon tuntuisesti, vaikka hän on ehkä pari kertaa ennenkin joutunut tiiraamaan lihaksiani. Tästähän meitä fitnesstyyppejä usein kritisoidaan; miksi treenata vain lihasten vuoksi? No, voin kertoa, että ei kukaan treenaa vain lihasten vuoksi. Itse treenaan enemmänkin päänuppini vuoksi, mutta ei se tarkoita etteikö minusta olisi hienoa, että se treeni myös näkyy lihaksissa. Joku juoksee, joku joogaa ja joku pumppaa lihaksia. Itsehän haluaisin tehdä kaikkea, hah!
Käytiin Tinskun kanssa vetämässä valmennettavalle posetreenit! |
Tänään meidän oli tarkoitus tehdä vain leppoisa kävelylenkki ja muuten keskittyä leikkimiseen ja höpöttämiseen, mutta sain tuurauspyynnön jumpalle, joten jos lapsenhoito järjestyy, saatan tänäänkin lähteä salille. Mukavaa uutta viikkoa kaikille!
Kommentit