Siirry pääsisältöön

Treenit raskauden jälkeen

Tinsu kävi seisomakatsomossa penkkiurheilemassa
Treenaaminen on toistaiseksi aika lailla erilaista kuin ennen vauvaa. Käyn salilla noin kerran viikossa, jolloin yritän nopeasti saada treenattua koko kropan läpi. Eli käytännössä kaikki viikon treenit kerralla. Se on aika paljon, kun olen vuosikaudet treenannut neljään jaetulla ohjelmalla. Käytännössä siis yritän tehdä nopealla tahdilla pari liikettä jaloille, selälle ja olkapäille sekä vähintään yhdet liikkeet hauiksille, ojentajille ja rinnalle. Ajan säästämiseksi käytän toisinaan supersarjoja. Viime kerran treeni näytti tältä:
  • Jalkakyykky Smithissä x 3
  • Vaakaprässi x 3
  • Vinopenkki käsipainoilla x 3
  • Pystypunnerrus kp x 4
  • Vipunostot sivulle istuen x 3
  • Supersarja: ranskalainen punnerrus kp ja hauiskääntö kp istuen x 3
  • Jättiläissarja: selänojennus, levypainon nosto eteen, ojentajapunnerrus ja vasarakäännöt kp x 2
Aikaa meni reilu tunti lämmittelyineen eli tahti oli aika napakka. Synnytyksen jälkeenhän kannattaisi aloittaa kestävyysharjoittelulla myös lihaskuntotreenit, mutta se on osoittautunut kovin haastavaksi. Kun on vuosikaudet treenannut lihasmassaa kasvattaen eli kovia sarjoja max. 12 toistolla, on tosi vaikea tehdä muuta. 

@ Porihalli

Tinsu toimi fitnessvalmentajan apulaisena posetreeneissä!
@ Friitala Sport Center
Kestävyystreenistä on siis itsellä vastannut BodyPump. Olen jopa ohjannut jo yhden tunnin!  Ja seuraava ohjaus on jälleen maanantaina. Pystyn tekemään jo lähestulkoon samoilla painoilla kuin ennen raskautta, mikä tuntuu kyllä todella hyvältä! On niin ihana jälleen hikoilla. Kävelylenkeistä ei saa samanlaista liikkumisen iloa ja fiilistä kuin kunnon salitreenistä tai ryhmäliikunnasta. 

Puolen vuoden tauko ohjaamisesta ei juuri siis vaikuttanut. Sen huomasin, että ihan niin paljon en tainnut tekniikkaohjausta antaa kuin yleensä. Yleensä hoen sitä nimittäin PALJON. Nyt piti oikein miettiä, että mikä missäkin liikkeessä oli se tärkein. No, ensi kerralla papatan varmaan jo entiseen malliin.

Löysin lihaksia!
Liikkumisesta ovat vielä poissa vatsalihasten treenaus sekä juoksu ja hypyt. Vatsalihaksia suositellaan treenattavan vasta kun ne ovat palautuneet. Homman voi testata selinmakuulla kohottamalla päätä lattiasta ja kokeilemalla navan yläpuolelta tuntuuko vatsalihasten välissä vielä rakoa. Ja voin kertoa, että täällä todellakin tuntuu. Veikkaan, että vatsalihakseni ovat kokeneet aika lailla kovia.

Se miksi en tämän enempää vielä treenaa, johtuu ihan tytöstä. Hän on nimittäin aika lailla äidin tyttö ja yleensä huutaa puolet siitä ajasta, kun olen poissa. Enkä halua huudattaa häntä turhaan. Opetellaan pikku hiljaa. Yritän opetella myös kotijumppaajaksi, mutta sekin tuntuu haastavalta. Salilla on ihan eri fiilis. No mutta, mennään tilanteen mukaan. Kyllä sinne salille ehtii vielä ainakin tuhat ja yksi kertaa. Mutta toki jos teillä on hyviä kotijumppavinkkejä, niin vastaanotan niitä mielelläni!

Nyt ei muuta kuin erinomaista viikonloppua ja hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Yhteisjumppaa
Tinsua ei hirveästi kiinnostanut...


Lähde nyt tällaisen luota sitten!

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...
8 kommenttia
Lue lisää

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...
8 kommenttia
Lue lisää