Ei ihan paras viikko

Joskus vaan kaikki asiat menevät putkeen. Toisinaan sitten eivät. Minun viikkoni alkoi niin, että maanantaina puoleen päivään mennessä oli kohdannut jo niin monta vastoinkäymistä, että ajattelin painua takaisin petiin ja nukkua koko viikon. Voisi sanoa, että ei oikein kiinnostanut enää mikään.

Ajattelin, että kyllä se viikko siitä paranee, mutta tänään ollaan jo perjantaissa eikä vieläkään kiinnosta mikään. Tekemistä riittäisi uusien Les Millsien opettelussa ja tulevien luentojen valmistelussa, mutta työkoneen avaaminen ottaa turhan koville. Ja nykyään Les Millsien opetteluunkin pitää avata kone, koska ovat siirtyneet digitaalisiin materiaaleihin. Niinpä luen manuaalit nyt koneelta ja taistelen ohjelmien kanssa, että saan musat koneelle, cd:lle ja iPodiin. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Käytännöllistä eikä tuota yhtään lisää työtä meille ohjaajille. Koska mehän emme vielä hirveästi ilmaista työtä teekään. Suosittelen kaikille tulevaa ammattiaan pohtiville ryhmäliikuntaohjaajan uraa. Tee työtä, jolla on tarkoitus (mutta josta korvaus on olematon työmäärään verrattuna ja joka taatusti tulee myös kotiin ja uniin ja varastaa aikasi, muistisi ja kroppasi). Oikeastihan kyllä rakastan tätä sydämeni pohjasta.

Treenit on silti huonosta viikosta huolimatta hoidettu mahdollisimman hyvin. Aamulla salille ja illalla ohjauksia. Paljon olen pohtinut treenejä ja sitä, voisiko jotakin tehdä vielä paremmin. Miten saisin mahdollisimman paljon kehitystä irti lyhyessä ajassa? Miten pystyisin treenejäni parantamaan? Ykkösasia on se, että jokaisessa treenissä, jokaisessa liikkeessä ja jokaisessa toistossa on aina ajatus mukana. Treeniä ei vain suoriteta läpi vaan jokaiseen sarjaan pyritään tekemään mahdollisimman hyvä suoritus. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä mutta ei suinkaan aina sitä ole. Toisinaan väsyttää ja toisinaan vain ketuttaa.

Syöminen tuo lisäksi kehittymiseen oman haasteensa. Pitää syödä riittävästi, jotta kehittyy, mutta paino ei saisi ennen uutta dieettiä kovasti nousta. Selväksi on käynyt se, että ruokavalion kanssa saa olla äärimmäisen tarkka. Suurempaa herkuttelua ei voi itselleen sallia, sillä sen vaikutuksen huomaa heti - treenimääristä huolimatta. Pitää siis nauttia perusruoasta ja hyvistä välipaloista ilman viikonlopun karkkipusseja tai pikaruokavierailuja. Tällä hetkellä vedän ruoat puntarin kautta ja silti paino vain nousee. Aineenvaihdunta ehkä edelleen hieman väsähtänyt, mutta helpottanee ajan kanssa. Tämäkin on yksi asia, mikä ketuttaa jatkuvasti. Syömisen ei kuulu olla jatkuvaa pohtimista ja laskemista. Pitää pystyä nauttimaan ja syömään rennosti, vaikka urheileekin. No, toivotaan helpotusta ja mieluiten lähiaikoina, kiitos.

Testissä quinoa. Lisukkeena broileria ja juureskuutioita.

Testissä Bonne.
Puuron kanssa suosin jatkossakin edelleen Pilttiä tai mansikoita, leivonnassa Bonne taas on erinomainen.

Joka tapauksessa jotain on saatu aikaiseksi tälläkin viikolla:

Ma: aamu: olka+ojentajat, ilta: BodyPump
Ti: aamu: rinta+hauis, ilta: BodyAttack
Ke: aamu: jalat, ilta: Zumba
To: kahvakuula ja Zumba
Pe: aamu: selkä+vatsa, ilta: lenkki?

Viikonloppuna sitten taas olkapäätreenin pariin. Ja pitäähän sitä Isomäkeenkin suunnata, koska kausi on alkanut!

Toivotaan siis parempaa viikonloppua ja positiivisempaa asennetta tulevaan! (oikeasti positiivisuus on kyllä ihan per... no, menköön nyt viikonlopun kunniaksi)


Jos muuten huvittaa viikonloppuna lukea ravitsemusasioista, niin tässä tutkimustietoa Kuopiosta: Voi ja sydäninfarktiriski. Summa summarum: voista ei viime aikojen keskustelusta huolimatta ole tullut terveysruokaa, mutta kohtuudellahan voi kaikkea käyttää.