Siirry pääsisältöön

Päivän kunto

Missä mennään tällä hetkellä? Mennään huikeissa treeneissä ja kovalla motivaatiolla! Rautaa nousee ja kaurapuuro maistuu :) Lauantaina napsittiin pari kuvaa tämän hetkisestä kunnosta ja samalla huomattiin myös ongelmat asentojen kanssa. Herättävää kuvailla aina toisinaan.

 
 
Tässä on esimerkkiä siitä mitä tapahtuu kun riittävän pitkään laiminlyö kehonhuollon ja hieronnan. Yläkroppa ei käänny yhtään mihinkään. Hirvittävä puupökkelö ja asento aivan päin ***vettiä.

 
Lähes pelästyin kun näin tämän kuvan. Enkä hyvällä tavalla.

 
Huomattavasti paremman näköinen asento tähän suuntaan. Ilmeisesti olen toispuoleinen.
 
Näitä kuviahan on todella mukavaa katsella samalla kun vilkuilee toisella silmällä kisoihin valmistautumassa olevien blogeja. Kunto näyttää lähestulkoon samalta ;) Positiivista on se, että jotakin on kuluneen vuoden aikanakin tarttunut. Eli vaikka treenejä ei ehkä viime vuonna ollut määrällisesti paljon, oli niissä intensiteetti aina tallella ja kehittyminen kenties sen vuoksi on ihan kelvollista. Hyvä. Tästä on hyvä jatkaa.

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Unknown sanoi…
Joogaa kehiin vaan. T. Pöllö ;)
11. helmikuuta 2013 klo 19.17
PetraBettina sanoi…
Pitäisi ehkä ottaa itseään niskasta kiinni ja lisätä vaikkapa joogaa elämään :) Ehkä mustakin tulee sitten pöllö ;)
11. helmikuuta 2013 klo 22.21
Jonna M sanoi…
Hitto vie! Sullehan on tullut lisää pattia ihan törkeästi sitten viime näkemän! Ja kunto on tosiaan vallan bueno :)
14. helmikuuta 2013 klo 14.19
PetraBettina sanoi…
No hyvä juttu! Ei siis ollut vain omassa mielessä tämä ajatus :)
15. helmikuuta 2013 klo 10.21
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...
8 kommenttia
Lue lisää

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...
8 kommenttia
Lue lisää