Siirry pääsisältöön

Maanantain ruokaostokset

 

Maanantain ostokset
Saan kulutettua kaupassa aina ihan tolkuttomasti aikaa. Tunti ei ole kuin nähdä kun alan pohtimaan viikon ostoksia. Siihen MITÄ ruokaa laitetaan -pohdintaan kuluu puolet ajasta ja sitten loppujen lopuksi päädyn aina tekemään spagettia ja jauhelihaa tai riisiä ja broileria. Ne suunnitelmat kannattaisi varmaan joskus tehdä ennen kuin sinne kauppaan menee. Tämä on monesti myös perheiden ongelma; ruoan pitäisi valmistua nopeasti, olla terveellistä ja laadukasta mutta myös sopivan hintaista.
 
Ajan lisäksi siellä kaupassa nimittäin kuluu rahaa. Halvalla pääsee jos tyytyy peruselintarvikkeisiin ja ostaa kaurahiutaleet kaurahiutaleina ja porkkanat porkkanoina. Mutta sitten jos ostaa puuropusseja tai  valmiiksi pilkottuja uunijuureksia, niin kappas, kilohinta kasvaa melkoisesti. Myös lihatiskillä saa hieman kaivaa kuvettaan, sillä ne maustamattomat broilerit ja paistijauheliha ovat kollegojaan tyyriimpiä. Helpommallahan sitä pääsisi kun ostaisi eineshampurilaisia eurolla kolme! Jep jep. Vielä kun periaatteesta ostaa kaiken mahdollisen kotimaisena, saa hillittömän osan kuukauden tuloistaan kulutetuksi ruokaan. Ei sillä, että se nyt kovin huono kulutuskohde olisi, mutta toisinaan pohdin, että kuinkahan paljon euroja olen eläissäni kuluttanut esimerkiksi pelkästään tomaattien ostamiseen..? Pitäisikö alkaa kasvattaa niitä tuossa takapihalla? Oma kasvimaa pihalle ja omavaraisuus kunniaan! Hieman huonosti vaan toimii näin talvella.

Hei, tämä ei ole spagettia vaan lasagnea!
Vaikka tykkään kovasti ruoanlaitosta, olen yleensä melko laiska sen suhteen. En jaksa kaivaa esiin hienoja reseptejä vaan kehittelen reseptit omassa päässä tyyliin "vähän kaikkea". Myös kasvisten suhteen olen usein melko laiska eikä meidän pöydässä näy salaattia kovin usein. Sen sijaan kirsikkatomaatteja, kurkkua ja pakastevihanneksia näkyy senkin edestä. Maailman helpoin tapa lisätä kasviksia lautaselle. Porkkanat saavat yleensä vielä hieman öljyä ja hunajaa seurakseen, jolloin maistuvat entistä paremmilta.


Silloin kun (siis aika usein) unohdan ottaa töihin välipalaa mukaan, on yllä näkyvä yleensä kahviosta ostettu välipalani. Ruisleipä ja jogurtti, toisinaan viili, toimii aina. Kisadieetin ulkopuolella syömisestä ei tarvitse tehdä rakettitiedettä vaan valita aina paras vaihtoehto tarjolla olevasta. Proteiinipuddingia en ole muuten vieläkään maistanut, pitänee korvata asia!

 
Viikonloppuun kuului iloa ja surua sekä runsaasti hyvin syömistä. Syödessä tuli usein mieleen ajatus "kohta en voikaan tehdä enää näin". Henkinen valmistautuminen kisadieettiin on jo alkanut, vaikka se ei ihan ensi viikolla vielä alakaan. Eikä henkinen valmistautuminen tarkoita ääretöntä mättöä vaan kesän miettimistä dieetin kannalta, kauppareissujen miettimistä tyyliin "kohta ei tarvitsekaan kulkea tämän hyllyn ohi lainkaan" ja aamun aloittamista ajatuksella olisiko tänään hyvä sää aamuaerobiselle. Melkein en malttaisi odottaa.
 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...