Siirry pääsisältöön

Liikuntaviikko

Jos ei huvita, niin ei huvita. Tällä viikolla ei huvittanut mennä salille, joten keksin (mukamas) muuta puuhaa.

Ma: Lenkki 6 km
Ti: Kahvakuula 45 min + salin puolella hauistreeni
Ke: BodyStep + salin puolella olkapäitä
To: Zumban ohjaus
Pe: Lenkki 6 km
(La: Suunnitelmissa hirmuinen jalkatreeni)

Ryhmäliikunta on maailman parasta. Vaikka miten väsyttäisi, niin aina sitä saa tunnilla itsensä vauhtiin. Ja fiilis jälkeenpäin on mahtava. Se on myös hetki päivästä, jolloin kaikki muut ajatukset kaikkoavat. Kun stepissä miettii, että mihin hittoon se askel seuraavaksi otetaan ja tuijottaa silmä kovana, että osuuko hyppy laudalle, ei ihan hirveästi ehdi arjen askareitaan miettimään. Ehkä saman ajatusten kaikkoamisen voi saada myös Salattuja Elämiä tuijottaen mutta suosittelen silti liikkumista.

Penkkiurheilukin on ihan mukavaa.
D-vitamiinikeskustelu senkun jatkuu. Yliopiston tutkimusmenetelmät olivat puutteelliset, joten tulokset eivät olekaan luotettavia. Niin tai näin, ihan hyvää keskustelua tuotteiden luotettavuudesta tässä saatiin aikaan. Muuten D-vitamiinikeskustelu lentelee välillä ties missä. Ostin uuden Fitbody-lehden, jossa Anssi Manninen (joka siis myy mm. D-vitamiinivalmisteita) kirjoittaa näin:

"Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan päivittäinen D-vitamiinin saantisuositus on 20 mikrogrammaa yli 60-vuotiaille, 7,5 mikrogrammaa muille aikuisille ja 10 mikrogrammaa alle 3-vuotiaille, raskaana oleville ja imettäville. Näitä suosituksia noudattamalla suomalaiset eivät voi edes unelmoida optimaalisesta D-vitamiinistatuksesta. Suositukset ovat siis liian alhaiset."

Herra Manninen on siis ilmeisesti mitannut kaikkien suomalaisten veren D-vitamiinistatuksen ja tietää, ettei kukaan voi tuolla määrällä saavuttaa hyvää tasoa. Niin no, tätähän me emme voi tietää. Ainoa tapa tietää saako riittävästi D-vitamiinia olisi mitata veren D-vitamiinitaso. Ja tämä pitäisi tehdä yksilöllisesti, koska jos naapurin Irma tarvitsee 20 mikrogrammaan optimaaliseen tasoon, ei se vielä tarkoita, että minäkin tarvitsisin tismalleen 20 mikrogrammaa. Kinkkinen juttu. Varsinkin kun suositukset on pakko tehdä koko väestöä eikä yksittäisiä ihmisiä ajatellen. Ja varsinkin kun pitkäaikaisella suurella D-vitamiinin saannilla on havaittu haitallisia terveysvaikutuksia. Terveyssatamassa on ihan hyvä kirjoitus D-vitamiinista.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Riittävän hyvä ihminen

Olimme eilen puolisoni kanssa kuuntelemassa lastenpsykiatri Jari Sinkkosta, joka piti Porissa luennon Vanhemmuuden antoisa pesti. Olen lukenut paljon Jari Sinkkosen haastatteluja, sillä silloin kun sain esikoiseni ja olin epävarma uusi äiti, sain häneltä vahvistusta ajatuksiini. Hänen lauseensa lapsen paijaamisesta, niin että luut näkyvät, on jäänyt elämään minun ja puolisoni puheissa. Sinkkonen kertoi, että vanhemmuudessa riittää se, että on kyllin hyvä tai riittävän hyvä vanhempi. Täydellisyyttä ei ole olemassa eikä kukaan syyllistä vanhempia tai aseta ulkopuolisia paineita. (Teemme sen varmasti ihan itse...) Jäin pohtimaan tuota termiä "riittävän hyvä", sillä sitä sopisi varmasti laajentaa muillekin elämän osa-alueille. Olla riittävän hyvä työntekijä . Tehdä työnsä hyvin ja huolellisesti, mutta huomioida, että jokainen tarvitsee myös taukoa työstä. Minun ei tarvitse olla saatavilla 24/7. Minun ei tarvitse vastaanottaa joka ikistä työtarjousta vain siksi, ettei ty...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...
8 kommenttia
Lue lisää