Siirry pääsisältöön

Kolmen vuoden kehitys?

Ryhmäliikuntaohjaajan työ on ihanaa, mutta kyllähän se aika paljon aikaa vie. Tänäänkin olen muutaman tunnin käynyt biisejä läpi ja kasassa on kaksi uutta koreografiaa. Yhden tunnin eteen saa tehdä melko paljon töitä. Toki esim. Zumba Fitness auttaa siinä, että tarjoaa meille musiikkia ja valmiita koreografioita mutta aikaa niiden läpikäymiseenkin menee.

Ensin sitä katselee DVD:n läpi ja kuulostelee iskeekö joku biisi erityisesti omaan korvaan. Koreografioita on yleensä tarjolla kaksin kappalein, joten kumpikin pitää katsoa.

Sitten koreografioiden fiilistely siltä kantilta mikä liike sopii omalle kropalle tai tuntuu muuten toimivalta.

Päätös siitä ottaako jomman kumman koreografian sellaisenaan, muokkaako sekoituksen vai ottaako vaikutteita sieltä ja täältä ja keksii loput itse.

Koreografian suunnittelu.

Biisin opettelu (toisinaan helpommin sanottu kuin tehty jos sisältää useita erilaisia osia)

Koreografia musiikkiin useamman kerran läpi (+vielä muutama kertaus juuri ennen tuntia).

En usko, että korvaus tuntien ohjaamisesta kattaa kaikkia työtunteja, mutten toisaalta usko että kukaan tätä pelkän rahan takia tekeekään. Itse teen tätä siksi, että missään muualla en koe yhtä suurta liikunnan riemua kuin tunnilla. Ja jos saan itse olla ohjaajana edesauttamassa sitä, niin vielä parempi.
 
Viikonloppuna tein sen hirmuisen jalkatreenin, vaikkei se oikein kulkenut. Tai ainakaan mitään ennätyspainoja ei voinut laittaa. Mutta perillehän tuo tuntui menevän silti. Maanantaina olkapäät ja ojentajat melko perusmeiningillä. Pystypunnerrusta edelleen 20 kg käsipainoilla, kenties kohta uutta ennätysyritystä? Eilen vuorossa oli selkä ja piiitkästä aikaa kevennettyä leuanvetoa. Ilman kunnon kevennystä siitä ei olisi kyllä tullut mitään, että hieman olisi tekemistä tässä liikkeessä. Tosin kroppakin painaa tällä hetkellä sen verran, ettei sitä ihan helppo ole ylös saadakaan :D

Ja nyt kun päästiin painoihin ja olomuotoon, niin uudet suunnitelmat alkavat kyllä tässä jo hahmottua! Näyttäisi nimittäin pahasti nyt siltä, että seuraava tavoite olisi syksyn 2013 SM-kisat. Ja saattaapi edessä olla sarjan vaihto eli kisaaminen body fitneksessä. Tämä ei välttämättä ole lopullinen vaihdos mutta nyt olisi hyvä hetki keskittyä vain fysiikkaan kun vapariin ei oikein tunnu paukkuja nyt riittävän. Ja onhan se mielenkiintoista nähdä miltä se oma fysiikka näyttää verrattuna muihin saman pituisiin naisiin ;) Eli siis niihin pisimpiin.

Kisasuunnitelmista innostuneena aloin penkomaan vanhoja kuvia ja pohtimaan onko sitä lihasmassaa yhtään muutaman viime vuoden aikana kertynyt. Kunnollinen salitreeni siis alkoi vasta ennen ekoja kisoja keväällä 2009, sitä ennen salilla treenaaminen oli ollut lähinnä aerobicin oheistreeniä.


2009:
 






Kuva: Timo Laaksonen Productions

2010:
 



 .
2011:
 


Kuva: Bodylehden galleria

Kuva: Bodylehden galleria
 
No, onhan tuo tukkatyyli ainakin vaihdellut jos ei muuta :) Ja vielä jäniskevennyksenä vuosi 2012:
 
Öööö, ai siis miten niin näytän erilaiselta treeneissä kuin lavalla??


Kommentit

Anonyymi sanoi…
komiat on olkapäät!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...