Tänään on päivä, jolloin jaksan tehdä tasan yhden asian kerrallaan ja sitten pitää taas hetki istua sohvalla ja kerätä voimia. Tästä huolimatta on suurin osa tavaroista pakattu, eväät valmistumassa, pyykit pesty ja vielä koko loppuilta aikaa tehdä loput viimeistelyt. Hirveä määrä vettä vaan on vielä juomatta, puuh... Se se on rasittavaa hommaa.
Viimeiset pari viikkoa on tehnyt todella tiukkaa. Nätisti sanottuna ei ole enää ollut kovin kivaa. Nälkä on melkoisen kova. Päivät on menty yksi kerrallaan ja tehty yksi asia kerrallaan. Koko ajan on mielessä ollut päämäärä ja se miksi tämän viimeisen jaksonkin vielä jaksaa painaa parhaansa mukaan. Kohta saa nimittäin nauttia! Ensin kisaviikonlopusta, kaikista siihen kuuluvista jutuista ja ihanasta kilpailutunnelmasta. Näen vielä pitkästä aikaa rakasta ystävää, joka saapuu Porista minulle huoltajaksi. Kisan jälkeen saakin sitten nauttia syömisestä, melko mukavaa sekin :)
Kunto on edennyt selkeästi vielä Lappeenrannastakin ja nauroinkin, että tällaisia painolukemia olen vaa`alla nähnyt viimeksi yläasteella. Ja siitä nyt on..ööö.. pari vuotta.. Kaikki vaatteet tuntuvan roikkuvan päällä, mutta mukavaahan se on, kun ei mistään kiristä eikä purista. Vannoutunut verkkarien ja löysien farkkujen ystävä on jopa intoutunut pukeutumaan joskus johonkin muuhunkin kuin lökäpöksyihin :)
Olen melko tyytyväinen kaikkeen. Vaparin takana seison loppuun asti, vaikka se ei parhaita arvosteluja saisikaan. Kunto on hyvä ja kaikkeni olen kyllä tehnyt. Aina ei ole ollut helppoa ja kesä on ollut pitkä, mutta myös täynnä ihania hetkiä ja onnistumisen elämyksiä! Kehitystä on tapahtunut edellisistä vuosista, mikä on tietysti pääasia. Kehitys on ollut hyvää, sillä varsinaista salitreeniähän minulla ei ole takana kuin ensimmäisen dieetin alusta eli alkuvuodesta 2009. Sitä ennen salitreeni toimi vain aerobicin oheistreeninä ja oli siksi luonteeltaan erilaista. Nyt olen kuitenkin täysillä mukana tässä lajissa katsomassa minne tämä matka vie.
Nyt vain loput viimeistelyt kuntoon ja kohti Helsinkiä!
Viimeiset pari viikkoa on tehnyt todella tiukkaa. Nätisti sanottuna ei ole enää ollut kovin kivaa. Nälkä on melkoisen kova. Päivät on menty yksi kerrallaan ja tehty yksi asia kerrallaan. Koko ajan on mielessä ollut päämäärä ja se miksi tämän viimeisen jaksonkin vielä jaksaa painaa parhaansa mukaan. Kohta saa nimittäin nauttia! Ensin kisaviikonlopusta, kaikista siihen kuuluvista jutuista ja ihanasta kilpailutunnelmasta. Näen vielä pitkästä aikaa rakasta ystävää, joka saapuu Porista minulle huoltajaksi. Kisan jälkeen saakin sitten nauttia syömisestä, melko mukavaa sekin :)
Kunto on edennyt selkeästi vielä Lappeenrannastakin ja nauroinkin, että tällaisia painolukemia olen vaa`alla nähnyt viimeksi yläasteella. Ja siitä nyt on..ööö.. pari vuotta.. Kaikki vaatteet tuntuvan roikkuvan päällä, mutta mukavaahan se on, kun ei mistään kiristä eikä purista. Vannoutunut verkkarien ja löysien farkkujen ystävä on jopa intoutunut pukeutumaan joskus johonkin muuhunkin kuin lökäpöksyihin :)
Olen melko tyytyväinen kaikkeen. Vaparin takana seison loppuun asti, vaikka se ei parhaita arvosteluja saisikaan. Kunto on hyvä ja kaikkeni olen kyllä tehnyt. Aina ei ole ollut helppoa ja kesä on ollut pitkä, mutta myös täynnä ihania hetkiä ja onnistumisen elämyksiä! Kehitystä on tapahtunut edellisistä vuosista, mikä on tietysti pääasia. Kehitys on ollut hyvää, sillä varsinaista salitreeniähän minulla ei ole takana kuin ensimmäisen dieetin alusta eli alkuvuodesta 2009. Sitä ennen salitreeni toimi vain aerobicin oheistreeninä ja oli siksi luonteeltaan erilaista. Nyt olen kuitenkin täysillä mukana tässä lajissa katsomassa minne tämä matka vie.
Nyt vain loput viimeistelyt kuntoon ja kohti Helsinkiä!
Kommentit