Siirry pääsisältöön

Ohi

Kaikkeni annoin, parhaani tein, kunnossa olin, ja mihinkään se ei riittänyt.

Pettymys. Niin valtaisa pettymys, ettei sitä voi oikeastaan edes sanoiksi pukea. Niin hirvittävän tyhjä olo, että sitä on mahdoton selittää. Annoin kaiken itsestäni tälle projektille, vaikka se ei aina ollut helppoa, ja käteen jäi neljäs sija eli käytännössä ei yhtikäs mitään.
Elämä jatkuu ja urheilu on tällaista ja aina ei voi voittaa ja kaikki muutkin typerät lauseet ovat ihan yhtä tyhjän kanssa. Ja kyllä, elämässä on tärkeämpiäkin asioita, mutta sellainen ajattelu ei nyt auta minua pätkän vertaa. Tämä oli isoin osa elämääni koko kesän ja panostin hommaan ihan tosissani. Projektiin kuluneiden työtuntien ja euromäärien laskeminen kannattaa jättää väliin. Kankkulan kaivoonkin olisi tietysti voinut rahansa syytää.




Analysointi, uudet suunnitelmat ja tukijoiden kiittäminen saavat nyt odottaa aikaa parempaa. Tällä hetkellä yritän vain koota itseäni sen verran, että jaksan palata arkeen. Zumbalevyt odottavat pöydällä ja koulutehtävät sähköpostissa, pyykit koneessa ja kisakamat kassissa, mutta työhön tarttuminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Sohvalla makaaminen ja kattoon tuijottelu sen sijaan on nyt äärettömän helppoa. Olen kai ensimmäistä kertaa elämässäni löytänyt itsestäni laiskottelijan.

Parhaani tein. Jossiteltavaa ei jäänyt. Urheilijalla on aina parannettavaa, mutta käytännössä olen suoritukseeni täysin tyytyväinen. Kaikki sujui. Kaikkeni annoin. Palkintoa ei ole. Sen kanssa on nyt elettävä. Ja se on ihan helvetin vaikeaa se.



Rakas huoltajani ja minä. Tuttavallisemmin Pitkä ja Pätkä.


Kommentit

ValkyriaValhalla sanoi…
Hei.

Me ei tunneta, mut itse asun myös kuopiossa ja salilla tykkään käydä, ja sitten sen vuoksi joskuis jäin stalkkaamaan tätä blogiasi. Jokaisen postauksen olen sulta lukenut eli tämänkin kisarupeaman dieetteineen sun muineen olen "vierestä" seurannut ja lukenut, kuinka paljon olet tähän tänä vuonna varsinkin panostanut ja jopa kärsinyt. Loppuajasta taisit olla aika tiukoilla, kun tosiaan kaikkesi annoit ja tunnollisesti loppuun asti veit. Olin varma, että nyt menee tänä syksynä sulla kisat nappiin ja tulee hyvät sijoitukset. En tosiaan ole mikään tuomari enkä varmaan tiedä paskan vertaa mistään, mutta vuoden ajan olen ollut kiinnostunut näistä kehoilu-hommista ja kisakuvia tulee innolla seurailtua ja videoita youtubesta katseltua (siis fitness-vapareita ym.). Ja _mun_ mielestä, sä todellakin paransit kuntoasi expoon. Olit vartaloltasi TODELLA hyvässä tikissä ja meikit ja hiukset ja asut ja yleensäkin ulkoinen olemus oli tosi makee ja olit todellakin kaunein lavalla. Ja et mitenkää puolikuntoinen tms!! Ja vaparikin varmasti Petra-laatua, eli hyvä. Ja sähän olit ennakkosuosikkienkin joukossa, mitä nyt netistä lueskelin!!! Niin nyt kun sit näkee tuloksista, ettet kolmen parhaan joukkoon päässyt, olin aivan monttu auki.. Että mitä hittoa! Mutta tosiaan, mun mielipiteellä ei varmasti ole mitään väliä, mutta olin vaan niin eri linjoilla tosta että miten sun ois pitänyt sijoittua kuntoosi ym. nähden!

Että näin. Yleensä en kommentoi (en jaksa :D ) kenenkään blogikirjoituksia, mutta nyt täytyi, sillä tekstin läpi voi oikein tuntea kuinka murtunut sä olet. Tunnut tosi vahvalta ihmiseltä kuitenkin, niin sit yllättää miten säkin voit kuitenkin mennä niin rikki kovasta pettymyksestä..:'( Kaikki myötätunto täältä sinne. Ja lämmin virtuaalinen halaus.
Sun ei tarvitse vastata tähän mitenkään, jos et jaksa (se on ymmärrettävää), mutta ainakin tiedät että täällä on joku ihan hupsu tuntematon ihminen, josta tuntuu todella pahalta sun puolesta.

Terkuin, valkyria
PetraBettina sanoi…
Hei Valkyria,
kiitos kommentistasi. Lämmittää sydäntä, että "jonkun hupsun tuntemattoman" ajatukset ovat käyneet luonani.

Minä olen kyllä yleensä varsin vahva enkä pienestä säikähdä, mutta ilmeisesti suhtaudun urheiluun niin suurella intohimolla, että tunteet ottavat vallan. Kyllähän sitä tästäkin selvitään, mutta annan nyt itselleni ihan rauhassa aikaa "surra" ja märehtiä tätä asiaa. Sitten kun homma on käsitelty, voi sitä palata entistä vahvempana (noin niin kuin henkisesti ;)) salille.

Mukava kuitenkin tietää, että blogilla on seuraajia, toivottavasti pysyt jatkossakin mukana :)

Hyvää syksyn jatkoa sinulle! Eiköhän se jossain kohtaa hyväksi muutu täälläkin...
Johq sanoi…
Pakko oli munkin kommentoida, että paikan päällä kisoja seuranneena ihmettelin miten et sijoittunut paremmin. Kuntokin oli sulla paljon parempi kuin voittajalla. Fitneksessä on näköjään erikoiset arvostelulinjat tai jotain...Muistan kun sanoin vielä vierustoverilleni lineuppia katsellessani, että "tuo pärjää varmaan hyvin!" Vapaaohjelmakin oli hyvä, kun eläydyit kunnolla.
ValkyriaValhalla sanoi…
Aivan samaa mieltä ylläolevan kanssa!!^^ Mutta tuolta Jonna1983:n blogista lueskelinkin, että olivatko ne menneet VASTA kisakokouksessa muuttamaan fitneksen arvostelusääntöjä siten että 2/3 pisteistä tulis pelkästään vaparista?? No entäs sit fysiikka ja kunto?? Silläkö ei oo enää mitään väliä?? Ei hyvää päivää, sanon minä...
PetraBettina sanoi…
Keväällähän tuli ilmoitus, että fitneksen säännöt muuttuvat niin, että vaparista saa jatkossa 2/3 pisteistä ja fysiikasta 1/3. Aiemminhan se on ollut toistapäin eli fysiikkakierroksen pisteet on tuplattu, kun nyt sitten vaparikierroksen pisteet tuplataan.

Jostain syystä kuitenkin liiton sivuille tällaista muutosta ei tehty, vaan siellä on koko ajan ollut vanhat pistelaskusäännöt, joiden mukaan Lappeenrannassakin sitten mentiin. Expossa lauantain kilpailijakokouksessa kerrottiin, että tuomaristo oli perjantaina tehnyt päätöksen, että tässä kisassa noudatetaan uusia sääntöjä.

Omasta mielestäni tämä uusi pistelaskutapa on huono. Jos kilpailija saa vaparikierroksella pelkkiä ykkösiä, on hänen etumatkansa liian suuri muille kiinniotettavaksi fysiikkakierroksella. Tästä tulee siis pelkkä temppukilpailu.

Muutenkin olen vähän ihmeissäni vaparien arvostelusta, mutta ei liene minun viisasta alkaa julkisesti arvostella tuomioita. Joskus vaan tuomarit arvostavat sellaisia vapareita, että itse ei ymmärrä mihin se arvostus perustuu. Mutta se siitä. Pitää alkaa opettelemaan volttisarjoja ;)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...