PetraBettina

    Olen jo kohta 11 kuukautta viettänyt kuherruskuukautta Tinkan kanssa. En ymmärrä mihin nämä kuukaudet ovat menneet ja miten tyttö voi olla jo noin iso. Minusta kun tuntuu samalta kuin silloin 11 kuukautta sitten. Edelleen päivät kuluvat vain häntä ihaillen. Käsittämätöntä. Tänne kotiin ei kuitenkaan voi ihan kokonaan jäädä ja jotain töitäkin pitäisi tehdä. Lisäksi ihan omasta halusta haluaisin sinne opiskelemaan ja fitnesstiimin juttuihinkin pitäisi päästä mukaan. Näitä kaikkia syksyn kuvioita nyt pohtiessani iski äkillinen epätoivo siitä, miten vaikeaa kaikki nyt on. Miten jokainen meno pitää suunnitella tosi huolellisesti, että on varmasti hoitaja saatavilla. Samalla ne menot on pidettävä aisoissa, sillä en halua että Tinka joutuu vielä olemaan suuria määriä hoidossa. Olkoonkin että hänen hoitopaikkansa on mummola. Tinka on kulkenut paljon mukanani mm. palavereissa ja posetreeneissä. Tajusin, että lokakuussa esimerkiksi pitäisi yhtenä viikonloppuna o...

Edellisen postauksen jälkeen ajatukseni ammatinvaihdosta sai tuulta alleen ja suunnitelmia on nyt tehty. Mikäänhän ei ole varmaa ja elämässä asiat voivat muuttua nopeastikin, mutta hyvin todennäköisesti ryhdyn nyt hiljalleen toteuttamaan haavettani uudesta ammatista. Kiitokset vain opiskelukaverille, joka neuvoi millä tavalla kannattaa lähteä liikkeelle. Mitään radikaalia ei siis tapahdu, mutta avoin yliopisto kutsuu nyt ensin. Olen ollut todella innoissani tästä ajatuksesta ja jotenkin äärimmäisen helpottunut siitä, että tuleva ala on ihan jotain muuta kuin ravitsemusta tai liikuntaa. Olen niin täynnä tätä ns. hyvinvointibuumia. Erityisesti sitä, että hyvinvoinnin ammattilainen voi olla kuka vain, kunhan osaa brändätä itsensä hyvin. Ja someaikakautena brändäys ja esilläolo on kaiken a ja o. Minä en jaksaisi tällaista maailmaa enää yhtään. Minusta on kyllä kiva kirjoitella blogia ja julkaista kuvia Instassa. Ne ovat kuitenkin hyvin tavallisia ja kotikutoisia kuvia ja juttuja. Ei s...

Sillanrakentajatekstistäni varmaan kävi selväksi, että koen pienimuotoista ammatillista kriisiä. Kyse ei ole siitä, ettenkö pitäisi työstäni ravitsemuksen parissa vaan kyse on siitä, että en jaksaisi käyttää energiaa ammattitaitoni puolesta puhumiseen. Aloittaessani ravitsemustieteen opiskelut vuonna 2007 ajattelin, että opiskelen ja olen sitten asiantuntija, jolta ihmiset voivat kysyä neuvoa. Mielessäni ei käynyt, että vuonna 2016 jokainen suomalainen on yhtä pätevä asiantuntija kuin minäkin. Että saan jatkuvaa kritiikkiä ihmisiltä, jotka ovat opiskelleet ravitsemusta murto-osan siitä, mitä minä olen. Että ihmisten mielestä diplomi-insinööri on ihan yhtä pätevä ravitsemusammattilainen kuin ravitsemusterapeuttikin, koska molemmathan syövät elääkseen. Se on minusta hassua. Minusta kun ei ole ihan sama se, että on itse lukenut tutkimuksia netistä kuin se, että on opiskellut viisi vuotta ravitsemusta yliopistossa. Ja kuulkaa kun kyllä me opetellaan siellä aika paljon muutakin kuin niitä...

On ollut niin paljon ohjelmaa viime aikoina, ettei ole tullut blogeja availtua. Nytkin pitäisi kertailla uutta Sh`Bamia, mutta tulin sen sijaan kertomaan kuulumisia. Ja koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, seuraavassa selvennystä siihen missä tämän kotiäidin aika on mennyt! Tavataan kohta taas paremmalla ajalla! Zumbassa Porihallin  sunnuntai-illoissa!  Kesälomareissulla perheen kesken  Junassa! Tiedättekö sellaiset blogit, joissa kaikki kuvat on viimeisen päälle ja muokattu kauniiksi? Tämä ei ole sellainen blogi. Täällä ei paljon silmäpusseja poistella :D Tukholman sateessa! Laivalla ruokailemassa ja huutelemassa vieraisiin pöytiin. Kuopiossa!  Kuopio "Äiti, olen vähän väsynyt tästä kaikesta reissaamisesta" Ulkotreeneissä! Töissä! Yksi työkeikka kouluttajana tehty. Pärjäsimme Tinskun kanssa toisistamme erossa pitkät työpäivät, mutta koska öitä emme vielä pärjää, jäi tämä nyt toistaiseksi viimeiseksi koulutu...

Ajattelin rakentaa sillan. Olen kävellyt monilla silloilla, mutta tunnun aina liukastuvan jokaisella niistä. Se suurin silta on kuulemma parhaan tietämyksen mukaan tehty, mutta en usko. Luulen, että siellä on jonkin asfalttifirman lahjukset taustalla. Ovat vääristelleet tutkimustuloksia, että näin se silta pitää rakentaa. Piirustukset on varmasti tehnyt tämän asfalttifirman kätyri ja nyt kaikki ihmiset liukastuvat sillä sillalla. Taustalla tässä on se, että liukastuvat ihmiset tarvitsevat terveydenhuoltoa ja lääkkeitä, joten oikeasti kaiken taustalla on lääketeollisuus. Meitä ihmisiä viilataan niin linssiin näiden siltojen kanssa. Ajattelin siis rakentaa sillan. Minulla on siihen hyvät valmiudet, sillä olen kävellyt silloilla koko elämäni eli yli kolmekymmentä vuotta. Kyllä sillä kokemuksella voi muillekin ihmisille siltoja rakentaa. Olen myös lukenut tosi paljon tietoa silloista. Myös sellaista tietoa mitä ei kouluissa opeteta. Kouluissa kun kaikki tieto on peräisin niiden asfalttif...

  Puolikkaalta palautuminen sujui hyvin. Maanantain BodyPumpissa piti vielä kyykätä vähän puolikkailla tehoilla, mutta tiistaina pystyi jo tekemään kunnolla. En mielestäni ollut niin kipeä kuin edellisellä kerralla, mutta muistelen, että lähdettiin sillä edellisellä kerralla vielä samana iltana juhlimaan, joten sillä saattoi olla jotain tekemistä palautumisen kanssa... Nyt sitä keskittyi lähinnä syömään hyvin ja leikkimään lattialla, joten palautuminen oli vähän tehokkaampaa. Tämän viikon treenit näyttävät seuraavilta: Ma: Kävelylenkki 35 min + BodyPump 60 min Ti: BodyPump 45 min + Kävelylenkki 1 h Ke: Kävelylenkki n. 2 h (johon sisältyi myös ulkotreeni) + Kävelylenkki 30 min To: BodyPump 60 min + Zumba 30 min Pe: Kävelylenkki 30 min + käsipainojumppa 30 min Huomiselle olisi tiedossa pitkästä aikaa tiimitreenit, joissa tiedossa ainakin portaiden hyppelyä. Sunnuntaina sitten taas jumppaa Sh`Bamin muodossa. Keskiviikkona kävin tosiaan lenkillä Kirjurinluodossa ja päät...

Sain muutama viikko sitten villin ajatuksen, että mitä jos lähtisi sittenkin kokeilemaan Yyterin puolimaratonia. Olin hylännyt ajatuksen jo ajat sitten, kun olin todennut, ettei niille omille treenillä nyt vain ole aikaa aikaa. Kaikki "oma aika" menee jumppien ohjaamiseen. Sain kuitenkin ajatuksen päähäni ja päätin siinä pari viikkoa ennen tapahtumaa käydä ekan kerran ilman rattaita juoksemassa. Juoksin 11 km ja totesin, että eiköhän se 21 mene sitten myös. Seuraavalla viikolla juoksin 7 km lenkin ja valmistautuminen oli melko lailla siinä. Viimeksi silloin kaksi vuotta sitten oli puolimaratontreenini ahkeraa BodyAttackin vetoa, tällä kertaa se oli vaunukävelylenkkejä ja BodyPumpia. Niitä kävelylenkkejä ehdin tämän vuoden puolella tehdä 101 ennen tuota puolikasta. Mitään järkeähän tässä ajatuksessa ei ollut. Kuka lähtee treenaamatta puolimaratonille? Toistamiseen? No, entinen kilpaurheilija, joka selkeästi etsii sisältöä urheiluelämäänsä. En ehkä suosittelisi tätä muill...