Siirry pääsisältöön

Kiireinen hoitovapaa kuvina

On ollut niin paljon ohjelmaa viime aikoina, ettei ole tullut blogeja availtua. Nytkin pitäisi kertailla uutta Sh`Bamia, mutta tulin sen sijaan kertomaan kuulumisia. Ja koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, seuraavassa selvennystä siihen missä tämän kotiäidin aika on mennyt! Tavataan kohta taas paremmalla ajalla!

Zumbassa Porihallin  sunnuntai-illoissa!


Kesälomareissulla perheen kesken


Junassa!
Tiedättekö sellaiset blogit, joissa kaikki kuvat on viimeisen päälle ja muokattu kauniiksi?
Tämä ei ole sellainen blogi.
Täällä ei paljon silmäpusseja poistella :D

Tukholman sateessa!

Laivalla ruokailemassa ja huutelemassa vieraisiin pöytiin.

Kuopiossa!


Kuopio

"Äiti, olen vähän väsynyt tästä kaikesta reissaamisesta"

Ulkotreeneissä!
Töissä!
Yksi työkeikka kouluttajana tehty. Pärjäsimme Tinskun kanssa toisistamme erossa pitkät työpäivät,
mutta koska öitä emme vielä pärjää, jäi tämä nyt toistaiseksi viimeiseksi koulutuksekseni. Muutamia asiakastapaamisia olen myös jo hoitanut, tosin lähinnä vanhoja asiakkaita, uusia en juuri vielä toistaiseksi ota.

 Lenkillä!
Kesäkuu on ollut huono lenkkikuukausi, koska Tinkan päiväuniaika on pitänyt käyttää omien töiden tekemiseen, mutta on sitä ehditty muutaman kerran lenkille ja leikkipuistojumpallekin!

Pikaisella salitreenillä!
Yksi per kuukausi on ihan hyvä tahti, eikö?

Takapihalla kesäpäivästä nauttimassa!

Tämän tyypin perässä!
Meillä on opittu konttaamaan, joten katsettaan ei voi irrottaa hetkeksikään.

Toistemme seurasta nauttimassa laivalla.

Mökillä vierailemassa.

Juoksulenkillä!

Syömässä Helsingissä!
Aina on aikaa syödä hyvin.

Jumpalla jumpalla jumpalla!
Tässä kuussa on jälleen mennyt hirveästi aikaa uusien Les Millsien opetteluun. Tässä kohtaa aina mietin, että tämä ryhmäliikuntaohjaajan työ ei kyllä varsinaisesti ole työtä, sillä työstähän saadaan korvaus. Tämän työn korvaus ei kata lähellekään kaikkea tähän kulunutta aikaa. Ilmaisen työn määrä on aivan törkeä. Että kyllä tästä hommasta pitää oikeasti tykätä, että tätä tekee.


Tiimitreeneissä!


Kiireisinä päivinä voi iskeä väsymys.


Ulkoilemassa Porin Karjarannassa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...