PetraBettina

Kevään Fitness Classicista paukahti suora SM-kisapaikka ja ensimmäiset ajatukset olivat, että syksyyn jatketaan. Onhan se huomattavasti mukavampi valmistautua suoraan SM-kisaan kuin miettiä pääseekö karsinnoista eteenpäin. Kisasuunnitelmat tältä vuodelta on nyt kuitenkin hylätty eli SM-kisoissa minua ei sittenkään nähdä. Mielenkiintoista on ollut seurata ihmisten reaktioita tähän päätökseen. Kisaamisesta kyselevät nimittäin tutut, puolitutut ja vähän tuntemattomatkin. Osa ihmisistä ihailee, että onpa hienoa että osaat kuunnella itseäsi. Osa toivottaa hyväntahtoisesti tsemppiä treeneihin ja kehottaa palaamaan entistä kovempana ensi vuonna. Osa ehkä hykertelee tyytyväisenä, että nyt jaksan keskittyä muuhunkin kuin kisoihin. Ja osa ei ymmärrä. Ei sitten ollenkaan. "Siis miksi et kisaa?" "Eikö nyt kannattaisi kisata?" "Ai miten niin olet väsynyt?" Aluksi yritin selittää syitä päätökselle, mutta nyt tekee lähinnä mieli tokaista, että kokeilepa kuule ...

Kesäkuu on ollut täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna vietettiin ystävän polttareita ja nautittiin elämästä. Samalla tankattiin Vierumäen leiritystä varten. Vierumäen leiri alkoi kuntotesteillä, joista sain hyvin pitkälti tulokset sarakkeesta erinomainen. Tosin ilmeisesti maratoonariksi ei kannata ryhtyä, sillä vaikka hapenottokyky oli erinomainen, niin kuntoindeksi oli "korkean" painon vuoksi vain hyvä . Tämä siis painoindeksillä 24. Tämä nyt ei minua haitannut (paitsi että onhan tuo katoavaa tuo kisakunto), mutta sen sijaan lonkkien liikkuvuus oli aikamoinen järkytys. Niiden osalta tulos taisi olla melko huono. Lihaskuntotestit sen sijaan näyttivät erinomaista. Leirillä saimme tutustua vesijuoksuun, kuntonyrkkeilyyn, kehonhallintaan, TRX-treeniin sekä kehonhuoltoon. Lisäksi vierailimme Flow Parkissa. Kaikki lajitutustumiset olivat hyviä, ohjaajat erinomaisia ja lajit tuntuivat mukavilta. Eniten tykästyin kuitenkin TRX-harjo...

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen kyllästynyt fitnekseen. Olen myös kyllästynyt julkiseen keskusteluun, jota lajista käydään. Lehdissä ja blogeissa kirjoitellaan siitä miksi lajia harrastetaan, miksi sitä ei harrasteta ja mitä riskejä siitä voi seurata. Anteeksi, mutta mitä ihmettä? Miksi kenelläkään kuntosalilla käyvällä olisi tarvetta alkaa kirjoittamaan siitä miksi EI harrasta lajia ja miksi laji ei ansaitse arvostusta? Se on vähän sama kun lenkkeilevät ihmiset alkaisivat kirjoittaa tekstejä siitä, miksei kannata juosta maratoneja, vaikka lenkillä käykin. Että onhan se maraton niin kova rypistys elimistölle, että ei nyt enää niin terveellistä ole. Mikä ihmeen tarve on alkaa mollaamaan lajia, jota ei ole ikinä harrastanut? Mikä tässä lajissa on, että se herättää niin kovia tunteita? Ymmärrän huolen syömishäiriöistä, mutta syömishäiriöt koskettavat monia muitakin urheilulajeja. Tällaiset asiat on aina otettava huomioon, lajissa kuin lajissa. Monet lajit vaativa...

Jään toisinaan pitkäksikin aikaa pohtimaan sitä, että miksi olen valinnut tämän lajin. Miksi ihminen, joka jaksaa melko vähän kiinnittää huomiota ulkonäköönsä on valinnut näin ulkonäkökeskeisen lajin? Lajin, joka monesti ketuttaa, koska siihen liittyy jatkuva vaa`alla ramppaaminen, joka muuten mielestäni olisi täysin turhaa. Olen kysellyt tätä itseltäni viime päivinä, sillä nyt pitäisi tehdä päätös syksyn kisoista. Tuorepuuroa: rahkaa, maitoa, kaurahiutaleita, mysliä, mustikkaa ja pellavarouhetta yön yli hautuneena, lisäksi hunajaa ja banaania. Olin jo päättänyt kisata syksyllä, koska kevään kisoista napsahti suora SM-kisapaikka. Sitten huomasin, että paluu treenisalille houkutti kohtalaisen vähän. Paino nousi kuin ammus ja ajatus ruokavaa`asta tuntui karulta. Pää on väsynyt tähän touhuun, joka ottaa kuitenkin niin paljon. Osa näistä ajatuksista johtunee siitä, että olen todella väsynyt. Takana on kaksi rankkaa dieettiä eli kutakuinkin koko vuosi on oltu dieetillä. Sitä en...

Viikko sitten tähän aikaan olin juuri lähtenyt urakoimaan 21 kilometriä juosten. Taisin tehdä varsinaisen päätöksen lähtemisestä edellisenä iltana, jolloin hain kaupasta riisikakkuja ja totesin, että kaipa tässä vois jotain yrittää tankata... Valmistautuminen oli siis maailman huonoin. Olin juossut alkuvuoden aikana tasan kolme lenkkiä. Toki liikun muuten suuria määriä ja vedän esim. Attackia vähintään kerran viikossa (Attackhan on tavallaan "juoksutunti"). En ollut oikeastaan huolissani kuntoni puolesta, sillä vuosien runsaan liikkumisen ansiosta luotin peruskuntooni kyllä. Sen sijaan kroppani on alkanut ilmoitella, että alkaa saada tarpeekseen tästä rääkkäämisestä. Kärsin viikon ajan kovista kivuista toisessa kyljessä ja rintakehällä. Olo oli toisinaan kovinkin tuskainen ja liikkuminen hankalaa. Lääkärin diagnoosi oli, että selkäjumi, joka tavallaan vetää etupuolelle. Diagnoosi taisi pitää paikkaansa, sillä rintakivun helpotettua kipu siirtyi noidannuolen tyyliseksi ki...

Heti dieetin jälkeen minusta tuli totaalisen laiska ruoanlaittaja. Eväät jäi aina tekemättä ja frozzypackin kannet pyörivät missä milloinkin, mutta eivät koskaan pakkasessa, missä niiden kuuluisi olla. Treenikassi täyttyi proteiinipatukoista ja muista yhtä ravintorikkaista välipaloista. Suunnitelmallisuus katosi päivistä täysin. Nyt suunnitelmallisuuteen on palattava, sillä seuraavat kolme viikkoa tulevat olemaan niin kiireiset, että tuskin kissa ehtii sanomaan. Saati ruokaa laittamaan. Olenkin lähiaikoina tehnyt lähinnä maailman helpoimpia ruokia, jotka olen ristinyt uusavuttoman aterioiksi. Onnistuvat siis ilman minkäänlaista ruoanlaittotaitoa :) Kasvissuikaleita, broileria ja riisiä öljyssä paistettuna, lisänä tomaattia Matkoilla olevan helppo välipala Spagettia, paprikaa öljyssä ja kinkkusuikaleita Purkillinen ruokakermaa mukaan ja ääntä kohti! Broileria uunista, salaattia, paprikaa, fetaa ja aurinkokuivattua tomaattia valkosipulipatongin kera Rahkaa...