Siirry pääsisältöön

Reissua reissun perään

Kesäkuu on ollut täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna vietettiin ystävän polttareita ja nautittiin elämästä. Samalla tankattiin Vierumäen leiritystä varten.



Vierumäen leiri alkoi kuntotesteillä, joista sain hyvin pitkälti tulokset sarakkeesta erinomainen. Tosin ilmeisesti maratoonariksi ei kannata ryhtyä, sillä vaikka hapenottokyky oli erinomainen, niin kuntoindeksi oli "korkean" painon vuoksi vain hyvä. Tämä siis painoindeksillä 24. Tämä nyt ei minua haitannut (paitsi että onhan tuo katoavaa tuo kisakunto), mutta sen sijaan lonkkien liikkuvuus oli aikamoinen järkytys. Niiden osalta tulos taisi olla melko huono. Lihaskuntotestit sen sijaan näyttivät erinomaista.

Leirillä saimme tutustua vesijuoksuun, kuntonyrkkeilyyn, kehonhallintaan, TRX-treeniin sekä kehonhuoltoon. Lisäksi vierailimme Flow Parkissa. Kaikki lajitutustumiset olivat hyviä, ohjaajat erinomaisia ja lajit tuntuivat mukavilta. Eniten tykästyin kuitenkin TRX-harjoitteluun sekä kehonhallintaan ja -huoltoon. Kumpikin tarjosi erityisesti hyvää keskivartalotreeniä.

Leirieväitä

Tiedättekö ne fitnesstytöt?
Ne, joilla on isot tukat, ripsienpidennykset, iso etumus ja kosolti meikkiä?
Yep, that`s me.





Todistetusti myös ilmassa
Flow Park oli ihan hirveä paikka, mutta siihen olinkin jo varautunut. Inhoan korkeita paikkoja ja asiasta panikoiminen vie kosolti voimia, jolloin kiipeäminen on melko hankalaa. Kakkosradan vedin läpi, mutta loput kolme saivat jäädä. Olen nössö, tiedän. Mutta jos sinä kaipaat fyysistä haastetta etkä pelkää korkeita paikkoja, niin suosittelen ehdottomasti.

Parin päivän leirin jälkeen keskivartalo ja selkä olivat melko hellinä, mutta onneksi tiedossa olikin lepoa. Perjantaina Vierumäeltä Poriin ja lauantaina Porista Kuopioon. Vähän tuota autossa istumista. Kuopiossa pesäpallon seuraamista ja ystävien tapaamista, kunnes sitten tiistaina ajomatka Sotkamoon. Vietin koko kesäni ainoaa vapaata viikkoa (itse asiassa koko loppuvuoden ainoaa sellaista) ja ilmat olivat kyllä varsin kesäiset; asteita kuusi ja vesisadetta.

Sotkamoon meidät sai pesäpallo, sillä vankkumattomana Sotkamon Jymyn kannattajana halusin päästä ensimmäistä kertaa paikan päälle peliä katsomaan. Vimpelissä kävimme muutama vuosi sitten, mutta Sotkamossa en ollut aiemmin vieraillut. Vedimme siis kaikki mahdolliset vaatteet päälle ja lähdimme Hiukan pesisstadionille. Hirvittävä epäonni kohtasi kyllä heti, sillä Jymyn fanikaulahuivit oli kaikki loppuunmyyty ja olisin niin halunnut sellaisen. Kuulemma lisää on tilattu, mutta totesin, että 600 km päästä on hieman hankala lähteä hakemaan.





Superiin menneen pelin jälkeen olimme aivan jäässä. Ei paljoa useat vaatekerrokset auttaneet. Onneksemme meitä kuitenkin odotti Katinkulta HolidayClubin sviitti, jonka saunassa syväjäätyminen hiljalleen hellitti. Ihana Suomen kesä.








Reissun jälkeen koittikin sitten juhannus, joka tuttuun tapaan vietettiin festareilla. Tosin tällä kertaa hieman erilaisilla sellaisilla, sillä festarit olivat teemana, kun ystävämme menivät juhannusaattona naimisiin. Ihanien häiden jälkeen loppujuhannuskin kului ystävien seurassa, kunnes oli aika unohtaa lomailu ja aloittaa taas työt. Huoh.

Minä ilman verkkareita! Pakko oli ikuistaa.


Ihana mekko, jonka olkain räsähti rikki heti kirkosta juhlapaikalle saavuttuani.
Ei muuta kuin 30 km kotiin, uutta mekkoa päälle ja takaisin juhlapaikalle.
Sen siitä saa, kun yrittää olla naisellisempi kuin onkaan.

Festareilla pitää olla festaripassi
 
Omat juhannusostokset

Juhannussapuskaa
Nyt kun on palattu arkeen, niin palasin tänään myös jalkatreenin pariin. Ensimmäistä kertaa sitten kisojen... Sattuu jo nyt eli huomennahan se vasta on hyvä olla. No, lisää treeneistä ja tulevaisuudesta sitten seuraavassa postauksessa. Erinomaista viikkoa kaikille! Itse lohduttaudun sillä, että jouluun eli seuraaviin vapaapäiviin ei oikeasti ole kovin pitkä aika enää...

Tänään löytyi Iltalehdestä tuttu naama.
Jutussa pohdittiin einesruokien ravintosisältöjä, kannattaa lukaista!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...