Ensimmäistä kertaa elämässäni olen kyllästynyt fitnekseen. Olen myös kyllästynyt julkiseen keskusteluun, jota lajista käydään. Lehdissä ja blogeissa kirjoitellaan siitä miksi lajia harrastetaan, miksi sitä ei harrasteta ja mitä riskejä siitä voi seurata. Anteeksi, mutta mitä ihmettä?
Miksi kenelläkään kuntosalilla käyvällä olisi tarvetta alkaa kirjoittamaan siitä miksi EI harrasta lajia ja miksi laji ei ansaitse arvostusta? Se on vähän sama kun lenkkeilevät ihmiset alkaisivat kirjoittaa tekstejä siitä, miksei kannata juosta maratoneja, vaikka lenkillä käykin. Että onhan se maraton niin kova rypistys elimistölle, että ei nyt enää niin terveellistä ole. Mikä ihmeen tarve on alkaa mollaamaan lajia, jota ei ole ikinä harrastanut? Mikä tässä lajissa on, että se herättää niin kovia tunteita?
Ymmärrän huolen syömishäiriöistä, mutta syömishäiriöt koskettavat monia muitakin urheilulajeja. Tällaiset asiat on aina otettava huomioon, lajissa kuin lajissa. Monet lajit vaativat kohtuullisen tarkkaa ruokavaliota, tärkeintä on se, millaista suhtautuminen syömiseen ja ruokavalioon on. Tiettyä rentoutta tarvitaan aina.
Itse olen ollut mukana kilpailuissa vuodesta 2009 ja niin kuin olen kertonut, on laji tuona aikana muuttunut paljon. Samalla ihmisten tietoisuus lajista on lisääntynyt ja se on noussut yhdenlaiseksi trendilajiksi. Tosin pankin räjäytti bikini fitness, joka on lähinnä se, josta nyt puhutaan. Itseäni bikini ei juuri kiinnosta eikä minusta ikinä olisi siinä sarjassa kisaamaan. Muutenkaan en tunnista itseäni julkisuudessa olleista kirjoituksista, joissa fitnesstytöt kuvataan belfieitä ottavina, muovikipoista syövinä tiukkapipoina.
Tällä hetkellä en lue fitness-aiheisia blogeja, sillä en vain jaksa innostua. En jaksa stressata treenaamisesta, joten treenaan kun ehdin ja kun huvittaa. En jaksa laskea oman ruokavalioni ravintoarvoja, sillä teen sitä muille ihan riittävästi. Kova vuoteni on saanut minut väsymään vähän kaikkeen ja nyt aion tehdä vain asioita, joita sydämestäni haluan tehdä. Aiemmin kilpaileminen on ollut todella tärkeää ja olen tehnyt sitä suurella tunteella ja intohimolla. Tällä hetkellä minkäänlaista tunnetta lajia kohtaan ei ole.
Tämä ei tarkoita sitä, että lopettaisin, ei todellakaan. Mutta tänä vuonna en saa itseäni enää lavalle. En tällä hetkellä jaksaisi dieettiä henkisesti viikkoakaan, joten en pakota itseäni liikkeelle. Treenaan hyvin ja syön hyvin ja katsellaan sitten ensi vuonna mitä silloin tapahtuu. Jos tapahtuu. Ei voi tietää.
Ensi viikolla lähden kuitenkin hakemaan uutta motivaatiota treenileiriltä, sillä lähdemme muutaman tiimiläisen kanssa Vierumäelle leireilemään. Luvassa on kolme päivää testejä, treenejä ja lajitutustumisia. Tästä olen aivan innoissani, sillä vaikka lajiin voi hetkellisesti väsyä, liikkumiseen ei väsy koskaan! Tiimiltäkin löytyy muuten nykyään Instagram-profiili ja se löytyy nimellä koivistoniskufitness. Sinne varmasti leiriltäkin jotakin materiaalia ilmestyy! Oma profiilinihan Instagramista löytyy nimellä petrabettina_r.
Tällä viikolla jouduimme kohtaamaan ikäviä asioita, kun piti heittää vauvallemme eli Benda-kissalle hyvästit. Kaksi yötä häntä yritettiin hoitaa, mutta sitten oli pakko antaa papparaisen vain nukkua pois. Olisihan hän täyttänyt seuraavaksi jo 16 vuotta eli melko iäkäs kissa oli kyseessä. Benda oli kuitenkin aina ollut niin terve ja hyväkuntoinen saalistaja, että olin ihan varma, että hän eläisi parikymppiseksi. No, lopulta vanhuus vei hänet alle viikossa, mikä tietysti on ihan hyvä asia. On vain vaikea ymmärtää, että kaveri on poissa. Koko ajan automaattisesti odottaa kissaa ovelle kotiin tullessaan ja miettii kaupassa kissanruoan ostamista. Ikävä on kova.
Luulen kyllä, että uusi kissavauva saapuu kotiimme vielä kesän aikana. Eihän sitä osaa ilmankaan olla. Ja onneksi Bendan suhteenkin on ihan hyvä mieli, sillä tietää, että hän eli kyllä hyvän elämän. Benda oli täysin hemmoteltu koko talon kuningas, jota pidettiin koko 16 vuotta niin hyvänä kuin kissaa vain on mahdollista pitää. Olisimme hänet silti vielä hetken voineet pitää kanssamme.
Miksi kenelläkään kuntosalilla käyvällä olisi tarvetta alkaa kirjoittamaan siitä miksi EI harrasta lajia ja miksi laji ei ansaitse arvostusta? Se on vähän sama kun lenkkeilevät ihmiset alkaisivat kirjoittaa tekstejä siitä, miksei kannata juosta maratoneja, vaikka lenkillä käykin. Että onhan se maraton niin kova rypistys elimistölle, että ei nyt enää niin terveellistä ole. Mikä ihmeen tarve on alkaa mollaamaan lajia, jota ei ole ikinä harrastanut? Mikä tässä lajissa on, että se herättää niin kovia tunteita?
Ymmärrän huolen syömishäiriöistä, mutta syömishäiriöt koskettavat monia muitakin urheilulajeja. Tällaiset asiat on aina otettava huomioon, lajissa kuin lajissa. Monet lajit vaativat kohtuullisen tarkkaa ruokavaliota, tärkeintä on se, millaista suhtautuminen syömiseen ja ruokavalioon on. Tiettyä rentoutta tarvitaan aina.
Itse olen ollut mukana kilpailuissa vuodesta 2009 ja niin kuin olen kertonut, on laji tuona aikana muuttunut paljon. Samalla ihmisten tietoisuus lajista on lisääntynyt ja se on noussut yhdenlaiseksi trendilajiksi. Tosin pankin räjäytti bikini fitness, joka on lähinnä se, josta nyt puhutaan. Itseäni bikini ei juuri kiinnosta eikä minusta ikinä olisi siinä sarjassa kisaamaan. Muutenkaan en tunnista itseäni julkisuudessa olleista kirjoituksista, joissa fitnesstytöt kuvataan belfieitä ottavina, muovikipoista syövinä tiukkapipoina.
Välipalaa ilman ruokavaakaa; rahkaa, nektariinia, banaania, rusinoita, gojimarjoja, mulperimarjoja, mantelia ja cashew-pähkinöitä |
Välipalaa smoothien muodossa; rahkaa, vaniljajogurttia, kaurahiutaleita, kiiviä, banaania ja pellavarouhetta |
Ruokaostoksia silloin, kun ei olla dieetillä |
Rakas Benda-kissa |
Luulen kyllä, että uusi kissavauva saapuu kotiimme vielä kesän aikana. Eihän sitä osaa ilmankaan olla. Ja onneksi Bendan suhteenkin on ihan hyvä mieli, sillä tietää, että hän eli kyllä hyvän elämän. Benda oli täysin hemmoteltu koko talon kuningas, jota pidettiin koko 16 vuotta niin hyvänä kuin kissaa vain on mahdollista pitää. Olisimme hänet silti vielä hetken voineet pitää kanssamme.
Kommentit
Hyvää kesää!
http://outinfitness.fitfashion.fi
Tahti on kyllä ollut tiivis, mutta tätä ennen se ei ole väsyttänyt näin. Jotain olen siis vuosien varrella sittenkin oppinut, nimittäin kuuntelemaan itseäni ja kroppaani! :)