En ole ikinä ollut mikään kodin hengetär, mistä johtuen
meillä otetaan aina vieraat vastaan sanoilla ”Täällä on kyllä vähän sekaista…”.
Tai no, ei oteta enää, koska lähipiiri tietää kyllä sanomattakin, että meillä
on sekaista. Homma on tietenkin vain pahentunut lapsen myötä. Ennen vauvan
tuloa toki siivottiin ja ajatuksena oli, että vauvan kanssa pitää olla
puhdasta, mutta mitä kauemmas vauvan syntymästä on tultu, sitä enemmän on
näillä ajatuksilla heitetty vesilintua.
Ylipäätään siivoaminen vilkkaan taaperon kanssa on täysin
mahdotonta. Toisinaan saan kyllä pölyt pyyhittyä, mutta silloinkin pitää
varautua siihen, että taapero kulkee perässäni ja kiskoo joka huoneen hyllyiltä
ja pöydiltä alas kaiken, minkä saa käsiinsä. Siinä kohtaa kun ollaan saatu
talosta pölyt pyyhittyä, on lattiat tukittu tavaroilla. Iso talo on kiva, mutta
joskus tuntuu, että taaperon kanssa tämä 160 neliötä on vähän liikaa.
Siivoamista häiritsee myös se, että Tinka pelkää imuria.
Imurointi pitäisi siis ajoittaa hänen päiväuniensa aikaan. Silloin taas itse
yleensä valmistan ja syön ruokaa tai teen työhommia. Tai sitten en tee.
Raskauden myötä minusta on tullut väsynyt ja laiska. Vaikka en ihan niin suurta
väsymystä tunne kuin Tinkaa odottaessa, tunnen silti usein tarvetta mennä
päivällä hetkeksi lepäämään. Olen siis surutta käyttänyt osan Tinkan
päikkäriajasta silkkaan huilaamiseen. Enkä osaa edes potea huonoa omatuntoa.
Samalla huomaan, että jaan Tinkan hoitoakin puolison kanssa
eri tavalla kuin ennen. Raskauden myötä ilmestynyt väsymys on ajanut siihen,
etten useinkaan enää sano, että ”kyllä minä voin vaipan ja syömiset hoitaa”
vaan ennemminkin, että ”voitko hoitaa...” Minulle on myös ilmestynyt alkua
pahempi raskauspahoinvointi yllättäen vasta lähiviikkoina, mikä saa usein
huutamaan puolisoa apuun lapsenhoitoon. Huomaan, että jaksan paljon paremmin,
kun en yritä ihan kaikkea lapsen hoitoon liittyvää hoitaa yksin.
Nukuttamisen siirtäminen puolison harteille on ollut myös suuri
helpotus. Nukuttaminen kun alkoi mennä pelkäksi syömiseksi, mikä jatkui sitten
yötä myöten, niin jotain oli tehtävä. En enää pystynyt itse jatkamaan uniani,
kun toinen alkoi syödä ja heräsin aamulla väsyneenä ja paikat jumissa.
Yösyömisistä piti siis päästä. Meillä ei noudatettu varsinaisesti minkään
unikoulun periaatteita vaan mentiin miten itsestä hyvältä tuntui. Aluksi vietin
öitä sohvalla ja puoliso pyrki rauhoittelemaan heräilevää lasta. Ensimmäisinä
öinä annoin aina jossain kohtaa periksi, kun hysteerinen huuto ei tauonnut
millään. Vähitellen kuitenkin sekä minä että Tinka totuimme tilanteeseen ja
huuto alkoi tauota aiempaa nopeammin. Aika nopeasti siirryin sitten takaisin
samaan petiin. Edelleen Tinka toisinaan herää öisin ja välillä etsii maitoa
helpottamaan nukahtamista. Olen pitänyt kiinni siitä, että maitoa ei ennen
aamua tipu. Lähinnä koska hän jää vain syömään ja torkkumaan eikä kumpikaan meistä
nuku kunnolla. Toivon, että hän hiljalleen oppii saamaan uudelleen unen päästä
kiinni ilman aikuista. Tällä hetkellä hän nukahtaa isän kainaloon joskus
hitaammin, joskus nopeammin.
Minustahan on tässä tullut laiska vähän kaikella saralla.
Usein vietän illan pienen hetken ennen nukkumaanmenoa vain kirjaa lukien. Hyvä
tarkoitus on ollut tehdä silloin töitä tai muuta hyödyllistä. Edes kirjoittaa
blogia, vaikkei sekään nyt varmaan mikään maailman hyödyllisin homma ole. Minun
oli myös tarkoitus kirjoittaa joka raskausviikko jotain pöytälaatikkoon, jonne
olen kirjoittanut fiiliksiä tasaisin väliajoin aina keskenmenosta lähtien. No,
en ole avannut kirjoitusta kertaakaan tämän kohta 17 viikkoa kestäneen raskauden
aikana. Viikot ne vain vierivät ohi.
Toisaalta, tarvitseeko sitä ihmisen aina niin tehokas
ollakaan? Olen tässä kuitenkin onnistunut tekemään jonkin verran töitä koko
ajan, kasvattamaan vauvan taaperoksi ja voimaan itsekin suhteellisen hyvin. Tehokkuus
on tietysti tässä maailmassa hirveän tärkeää, mutta ehkä joskus tärkeää on myös
se, että voi heittää ne kaikki tavarat hyllyltä alas. Tai tarkastella kuinka
paljon sukkia yhteen laatikkoon mahtuu. Tai kuinka monta kertaa kengän jalkaan
laittaminen ja pois ottaminen voi pysyä hauskana leikkinä. Tärkeitä asioita
nekin kaikki ovat.
Kommentit