Siirry pääsisältöön

200 vaunulenkin haaste


Viime vuotta lukuun ottamatta olen joka vuosi jo monien vuosien ajan haastanut itseäni jotenkin fyysisesti. On ollut fitnesskisoja, kilpa-aerobicia ja yksi puolimaratonkin. Halusin keksiä tällekin vuodelle jotakin haastetta. Syksyn fitnesskisoihin tuskin jaksaisin valmistautua (no heh heh...) ja Yyterin puolimaratonkin saattaa tulla minulle liian äkkiä, joten kehittelin hieman leppoisampaa haastetta.

Tavoitteena on siis tehdä vuoden aikana 200 vaunulenkkiä Tinskun kanssa. Tavoite otetaan tosissaan, mutta ei vakavasti. Haastoin Instassa ja Facessa ihmisiä mukaan ja muutama ilmoittautuja tulikin! Ryhmäpaine on välillä hyvä asia. Lenkin vähimmäispituus on 30 minuuttia ja sen saa toki tehdä ilman vaunujakin. Tervetuloa mukaan!

Vuoden ekalta lenkiltä 1.1.2016


Pakkasella pitää varustautua lämpimiin vaatteisiin!


Palasin nyt säännöllisesti ohjaamaan tunteja ja huomasin heti, ettei kunto ole vielä entisellään. Pelkkä kävely vaunujen kanssa ei kuntoa kovin paljoa nosta. Nyt kun vetää sykettä nostavia tunteja (minulla Zumba ja Sh`Bam), niin tunnin aikana väsyy aivan eri tavalla kuin ennen raskautta ja naamakin näyttää värillään, että jumpattu on. Minusta tulee siis aivan kirkkaanpunainen, kun kunnolla huhkin. Se on kohtalaisen noloa, mutta tapahtuu myös, vaikka olisin hyvässäkin kunnossa. No, punainen on ihan kiva väri, ei kai siinä mitään.


Hikoileminen näiden kevyiden vaunulenkkien jälkeen on kuitenkin todella mukavaa! Ja tunnin aikana en edes muista miettiä, että mitenköhän kotona mahtaa sujua vaan kaikki ajatukset ovat tunnissa. Ensimmäinen Sh`Bam oli vielä vähän hakemista, mutta seuraava meni jo rutiinilla ja nauttien. Oli niin hauskaa! Uusi Sh`Bam ei innostanut ekalla kerralla, mutta mitä enemmän ohjelmaa vetää, sitä mukavammalta se alkaa tuntua. Uusi BodyPump on mielestäni tosi hyvä, vaikka muutamassa biisissä siirtymiset ovatkin turhan nopeita. Tykkään, että nyt ohjelmassa saa käyttää aika hyvin painoja. Tosin itsellä jalat eivät vieläkään ole entisissä voimissaan ja askelkyykyt teen toistaiseksi ilman painoja. Mutta eiköhän ne jalkalihaksetkin tässä piakkoin löydy! Vatsalihakset jätän vielä tekemättä, sillä vatsalihasteni välissä on edelleen komia rako. Eivät siis ole raskaudesta vielä kunnolla palautuneet.

Omat treenit sisältävät tällä hetkellä vain niitä vaunulenkkejä sekä kotitreenejä. Ohjaan tunteja kaksi tai kolme kertaa viikossa (BodyPump 1-2 kertaa + Sh`Bam + Zumba) ja ne ovat toistaiseksi ainoat kotoa ilman Tinskua poistumiseni. Salitreenit ovat siis jääneet. Kyllähän se vähän harmittaa, mutta toisaalta taas, Tinsku on pieni vain hetken. Kotitreenejä teen silloin tällöin, kun Tinsku sen sallii. Hän yleensä nauraa vieressä huvittavaa äitiään. Olen yrittänyt opettaa häntä laskemaan kymmeneen, mutta ihan vielä se ei onnistu.

Yksi kotitreeni:
ojentajapunnerrus, kuulan nosto eteen, rintalihaspunnerrus,
takareidet pallolla sekä vauhtipunnerrus kuulalla.
Jokaista kymmenen toistoa ja yhteen putkeen
neljä kierrosta.

Tinsku toimii apuohjaajana, kun äiti
opettelee jumppajuttuja!

Better Bodiesia kiireestä kantapäähän,
vaatteet by Fit4You
Paino laskee edelleen hitaasti. Kovin paljoa en ole ruokavalioon kiinnittänyt huomiota; perusjutuilla mennään ja herkuteltukin on. Tällä hetkellä raskautta edeltävään painoon on kaksi kiloa matkaa ja olo on aika mukava. Yritän välttää suurta puntarilla ravaamista ja sen sijaan keskittyä riittävään ja monipuoliseen syömiseen. Ja säännöllisyyteen, mikä tuntuu näin kotona ollessa monesti unohtuvan. Onneksi jumpat tuovat taas nälän tunnetta ihan eri tavalla takaisin.

Jumppaaminen lisää ruokahalua!

Pähkinöitä löytyy aina nojatuolin vierestä.
Jos Tinskua syöttäessä äidille tulee nälkä,
on apu lähellä!

 
Yllä kuva sarjastamme kiiltokuvamaisenkauniit annokset...eiku...Esimerkki siitä, miten helpoksi ruoanlaiton voi tehdä; kaupan tiskiltä grillattua broileria ja Waldorfin salaattia, kylkeen riisi-vihannessekoitus pakkasesta, päälle loraus öljyä. Tässäkin viidessä minuutissa, kun ladoin nämä lautaselle, ehti Tinsku jo hermostua. Siksi en jaksa ihan joka päivä stressata ruoanlaitosta vaan joskus voin turvautua tällaisiin helppoihin ratkaisuihin. Hyvää ruokahalua!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...