Siirry pääsisältöön

Imettäjän ruokavalio

Ruokavalio on muuttunut aika paljon, kun vertaa raskautta edeltävään. Ei ehkä niinkään laadullisesti, mutta melko paljon määrällisesti. Ennen raskautta (ja oikeastaan kyllä vielä raskauden aikanakin...) söin urheilijan ruoka-annoksia eli usein ja paljon. Nyt annoskoko on huomattavan paljon pienentynyt. Myös lämpimien ruokien määrä on vähentynyt, sillä aiemman kahden lämpimän aterian sijasta syön nykyään useimmiten vain yhden.

Imettäminenhän kuluttaa jonkin verran energiaa, jonka vuoksi imettävän pitää muistaa syödä (ja juoda) hyvin. Tuo energiamäärä on noin 500-700 kcal erittyvän maidon määrästä riippuen. Minun on ainakin kyllä kuitenkin huomioitava, että päivittäinen muu kulutus on hyvin vähäistä, sillä sohvalla istuminen ja vauvan kanssa ympäri taloa haahuilu ei hirveästi kuluta. Edes se tunnin päivittäinen kävelylenkki ei merkittävästi energiankulutusta nosta. Ei voi siis ajatella syövänsä ihan miten paljon tahansa imetystä tekosyynä käyttäen.

Broilersalaattia avokadolla ja siemenillä
Synnytyksen aikaan olin tosiaan muutaman päivän syömättä, jonka jälkeen ruokahalu oli pitkään olematon. Tällöin osa aterioista tuli korvattua herkuilla. Muutenkin söin aluksi vain kaikkea "helppoa" syötävää, kuten mehukeittoja, muroja, jogurttia ja herkkurahkoja. Vähitellen ruokavalio muuttui normaalimmaksi, mutta herkut pysyivät ja annoskoot olivat pieniä. Herkuttelu johtui osin myös siitä, että ensimmäiset viikot olivat täynnä vauvaan tutustuvia vierailijoita ja aina tietysti tarjottiin kahvia ja kahvileipää. Otin kuitenkin itse herkkujen suhteen aika rennosti ja annoin vain mennä.

Nyt vähitellen ruokailuissa alkaa taas olla jotain järkeä. Ateriarytmi on löytynyt ja herkut vähentyneet. Juodakin muistan, kunhan pidän koko ajan vesipullon lähellä. Eilisen ruokapäiväkirjani näytti seuraavalta:
Aamiainen: Proteiinipatukka, banaani, mandariini, kahvikuppi ja sen kanssa kaksi vohvelia.
Ruoka: Lautasellinen makkarakeittoa, yksi ruisleipä Becelillä ja juustolla, lasi rasvatonta maitoa.
Välipala: Arlan Jogurttikombo (tuttavallisemmin jogurttihässäkkä eli proteiinijogurttia siemenillä).
Palautus: Evoke-proteiinimehu jumpan jälkeen.
Iltapala: Kaksi ruisleipää Becelillä ja juustolla, kerrosviili 1 %, mandariini, lasillinen maitoa.
Napostelut: Saksanpähkinöitä ja jogurttikuorrutettuja cashew-pähkinöitä Toisenlaisia äitejä katsellessa. Lisäksi pari litraa vettä, DHA-valmiste ja imettäjän monivitamiini.

Mitäpä tästä sitten sanoisi? Liian vähän kasviksia, mutta sentään jokunen hedelmä. Toisinaan olen iltapalan korvannut smoothiella, johon laitan rahkaa, mehukeittoa, marjoja, soijalesitiiniä ja hunajaa; tällöin tulee syötyä mukava määrä marjoja. Aamiainen on viime aikoina korvautunut patukalla, sillä sitä on helppo syödä vaikka yhdellä kädellä jos pitää imettää samalla. Tämä pitää kyllä piakkoin muuttaa järkevämmäksi ateriaksi. Herkuista nuo keksit ovat jääneet kahvikupin kaveriksi. Makkarakeittoa meillä ei oltu tehty vuosiin, mutta nyt oli sen aika. Yleensä meillä syödään broileria tai jauhelihaa. Lihaton lokakuu ei siis ole rantautunut meidän perheeseemme.



Äidin ruokavalio vaikuttaa erityisesti äidinmaidon rasvahappokoostumukseen ja jossain määrin myös vesiliukoisten vitamiinien pitoisuuksiin.  Tästä syystä olen käyttänyt ronskilla otteella rypsiöljyä ja pähkinöitä. Osa äideistä kokee koko imetysajan jatkuvaa nälkää, mutta oma ruokahalu on ollut selkeästi aiempaa vähäisempi. Luulen sen johtuvan vähäisestä liikunnasta. Imettävän pitää myös huolehtia riittävästä juomisesta mielellään vettä suosien. Itse olen käytännössä lopettanut kokonaan virvoitusjuomien juomisen vaikka joskus olin oikea light-juomien suurkuluttaja. Olen saattanut juoda kiintiöni täyteen.
 
Rajoituksia imettäjällä on enää joidenkin kalojen suhteen (ja maksaa vain kohtuullisesti), mutta muuten raskausajan rajoitukset eivät enää imettäjää koske. Itsellä tosin rajoitukset eivät juurikaan muutenkaan vaikuttaneet eikä kala-allergisella kalarajoitukset paljoa paina. Allergiastakin johtuen tosin niiden omega kolmosten saantiin pitää kiinnittää huomiota. Saksanpähkinät, rypsiöljy ja pellavansiemenöljy ovat ystäviäni.
 
Mutta arvatkaa mikä on lempisanani jälleen imettäjänkin ruokavalion suhteen. Rentous! Oliko yllättävää? Elämä ei ole vakavaa ja syöminen on sitä vielä vähemmän. Nauttikaa elämästä ja hyvästä ruoasta. Viikonloppuja!
Lenkille!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Riittävän hyvä ihminen

Olimme eilen puolisoni kanssa kuuntelemassa lastenpsykiatri Jari Sinkkosta, joka piti Porissa luennon Vanhemmuuden antoisa pesti. Olen lukenut paljon Jari Sinkkosen haastatteluja, sillä silloin kun sain esikoiseni ja olin epävarma uusi äiti, sain häneltä vahvistusta ajatuksiini. Hänen lauseensa lapsen paijaamisesta, niin että luut näkyvät, on jäänyt elämään minun ja puolisoni puheissa. Sinkkonen kertoi, että vanhemmuudessa riittää se, että on kyllin hyvä tai riittävän hyvä vanhempi. Täydellisyyttä ei ole olemassa eikä kukaan syyllistä vanhempia tai aseta ulkopuolisia paineita. (Teemme sen varmasti ihan itse...) Jäin pohtimaan tuota termiä "riittävän hyvä", sillä sitä sopisi varmasti laajentaa muillekin elämän osa-alueille. Olla riittävän hyvä työntekijä . Tehdä työnsä hyvin ja huolellisesti, mutta huomioida, että jokainen tarvitsee myös taukoa työstä. Minun ei tarvitse olla saatavilla 24/7. Minun ei tarvitse vastaanottaa joka ikistä työtarjousta vain siksi, ettei ty...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...