Viime viikon sokerirasituksesta tuli yllättäen huonoja uutisia. Sokerirasituskoehan tehdään kaikille yli 25-vuotiaille ensisynnyttäjille sekä tietyille riskiryhmille. Testissä otetaan paastoverensokeri, jonka jälkeen juodaan 75 g sokeria sisältävä juoma. Tämän jälkeen verensokeri mitataan tunnin ja kahden tunnin kuluttua juomisesta. Raskausdiabetekseen riittää yksikin poikkeava arvo näistä kolmesta.
Itselläni kävi siis niin, että tuo yhden tunnin arvo oli koholla. Paastoverensokeri oli hyvällä mallilla ja samoin kahden tunnin kohdalla verensokeri oli laskenut jo hyvinkin alas (päälle neljän, kun viitearvo on alle 8,6). Jostain syystä tuo yhden tunnin arvo oli kuitenkin hieman viitearvojen yläpuolella. Tästä syystä edessä on nyt verensokeriarvojen mittailua kotioloissa.
Raskausdiabeteksellehan altistavat raskausajan hormonien lisäksi ylipaino, perinnöllisyys ja ikä. Ensimmäinen ajatus oli tietysti, että olenko itse jotenkin aiheuttanut tämän? Onko suuri painonnousu saanut tämän aikaan? Olisinko voinut tehdä jotain sitä estääkseni?
Jossittelu on kuitenkin turhaa ja viimeisimmällä lääkärikäynnillä sain ikään kuin synninpäästön näistä ajatuksista, kun lääkäri totesi, että mittaillaan nyt arvoja, niin nähdään onko verensokerin nousu todellista. Valitin myös painonnoususta ja ainaisesta nälästäni, mutta tähänkin todettiin, että jos herkut jättää pois, niin ruokaa saa syödä ja jos sillä paino nousee, niin sitä mietitään sitten myöhemmin.
Tuntuu, että omat ajatukset ovat täysin hämärtyneet tässä tilassa. En osaa ajatella järjellä vaan olen huolissani kaikesta. En osaa antaa itselleni neuvoja, joita kyllä osaisin antaa muille. En osaa olla itselleni armollinen, vaikka korostan sitä aina asiakkaideni kanssa. Nälkäni on kuitenkin todellista ja nyt sille toisaalta on hieman selitystäkin löytymässä. Vaikuttaa nimittäin siltä, että verensokerini laskee melko voimakkaasti ruokailun jälkeen, jolloin alhainen verensokeri voi aiheuttaa heikotusta ja nälän tunnetta.
Toistaiseksi siis kotimittauksissa ei ole löytynyt lähellekään korkeita arvoja, mutta mittaukset jatkuvat. Samalla on tarkoitus selvittää minkälaisten aterioiden jälkeen verensokeri jää korkeammalle ja onko jotakin mitä pitää kokonaan välttää. Aika mielenkiintoinen henkilökohtainen tutkimus tämä toisaalta on.
Verensokerimittarin lisäksi palasin neuvolareissulta rautavalmisteen kanssa. Hemoglobiini näytti lukua 107, mikä on varsin alhainen, olkoonkin että raskauden aikana hemoglobiinilla on taipumus laskea verimäärän kasvaessa. Rautavalmisteen kanssa ongelma vain on se, etten meinaa millään muistaa ottaa sitä. Lisäksi rautaahan ei saisi ottaa samaan aikaan maitovalmisteiden kanssa (maito heikentää raudan imeytymistä) ja itse käytän maitovalmisteita käytännössä joka aterialla. Pitäisi siis muistaa sijoittaa rauta jonnekin aterioiden välille.
Kaikkiin muihin oireista kyselyihin sainkin vastata ei oota. Vatsalihaksetkin ovat hieman rauhoittuneet, kun jumpat ovat jääneet pois. Mitään suurempaa ei siis tällä hetkellä ole. Kovin pitkiä lenkkejä en jaksa tehdä, kun vatsassa alkaa pieni supistelu tuntua, mutta se on toistaiseksi ollut kovin vähäistä.
Tämä on siis toisaalta varsin mielenkiintoinen retki omaan terveyteen ja kropan toimintaan. Ja samalla mielenkiintoista miten elämä on alkanut pyöriä vain tämän asian ympärillä. Minulla, jota aikaisemmin ei ole liiemmin lapset tai kenenkään raskaudet kiinnostaneet. Mutta näin se elämä heittelee.
Viime viikolla kävimme Helsingissä pyörähtämässä. Opetettiin kaveri hyvän musiikin tavoille, kun kävimme kuuntelemassa Slashia, Myles Kennedyä ja Mike Monroeta Helsingin jäähallissa. Kaveri taisi tosin nukkua koko keikan, ei paljoa hetkauttanut. Keikka oli muuten erinomainen, mutta jäähallin äänentoisto oli varsin surkea. Ei päässyt Myles Kennedyn ääni kyllä oikeuksiinsa ollenkaan.
Itselläni kävi siis niin, että tuo yhden tunnin arvo oli koholla. Paastoverensokeri oli hyvällä mallilla ja samoin kahden tunnin kohdalla verensokeri oli laskenut jo hyvinkin alas (päälle neljän, kun viitearvo on alle 8,6). Jostain syystä tuo yhden tunnin arvo oli kuitenkin hieman viitearvojen yläpuolella. Tästä syystä edessä on nyt verensokeriarvojen mittailua kotioloissa.
Raskausdiabeteksellehan altistavat raskausajan hormonien lisäksi ylipaino, perinnöllisyys ja ikä. Ensimmäinen ajatus oli tietysti, että olenko itse jotenkin aiheuttanut tämän? Onko suuri painonnousu saanut tämän aikaan? Olisinko voinut tehdä jotain sitä estääkseni?
Jossittelu on kuitenkin turhaa ja viimeisimmällä lääkärikäynnillä sain ikään kuin synninpäästön näistä ajatuksista, kun lääkäri totesi, että mittaillaan nyt arvoja, niin nähdään onko verensokerin nousu todellista. Valitin myös painonnoususta ja ainaisesta nälästäni, mutta tähänkin todettiin, että jos herkut jättää pois, niin ruokaa saa syödä ja jos sillä paino nousee, niin sitä mietitään sitten myöhemmin.
Tuntuu, että omat ajatukset ovat täysin hämärtyneet tässä tilassa. En osaa ajatella järjellä vaan olen huolissani kaikesta. En osaa antaa itselleni neuvoja, joita kyllä osaisin antaa muille. En osaa olla itselleni armollinen, vaikka korostan sitä aina asiakkaideni kanssa. Nälkäni on kuitenkin todellista ja nyt sille toisaalta on hieman selitystäkin löytymässä. Vaikuttaa nimittäin siltä, että verensokerini laskee melko voimakkaasti ruokailun jälkeen, jolloin alhainen verensokeri voi aiheuttaa heikotusta ja nälän tunnetta.
Toistaiseksi siis kotimittauksissa ei ole löytynyt lähellekään korkeita arvoja, mutta mittaukset jatkuvat. Samalla on tarkoitus selvittää minkälaisten aterioiden jälkeen verensokeri jää korkeammalle ja onko jotakin mitä pitää kokonaan välttää. Aika mielenkiintoinen henkilökohtainen tutkimus tämä toisaalta on.
Verensokerimittarin lisäksi palasin neuvolareissulta rautavalmisteen kanssa. Hemoglobiini näytti lukua 107, mikä on varsin alhainen, olkoonkin että raskauden aikana hemoglobiinilla on taipumus laskea verimäärän kasvaessa. Rautavalmisteen kanssa ongelma vain on se, etten meinaa millään muistaa ottaa sitä. Lisäksi rautaahan ei saisi ottaa samaan aikaan maitovalmisteiden kanssa (maito heikentää raudan imeytymistä) ja itse käytän maitovalmisteita käytännössä joka aterialla. Pitäisi siis muistaa sijoittaa rauta jonnekin aterioiden välille.
Kaikkiin muihin oireista kyselyihin sainkin vastata ei oota. Vatsalihaksetkin ovat hieman rauhoittuneet, kun jumpat ovat jääneet pois. Mitään suurempaa ei siis tällä hetkellä ole. Kovin pitkiä lenkkejä en jaksa tehdä, kun vatsassa alkaa pieni supistelu tuntua, mutta se on toistaiseksi ollut kovin vähäistä.
Tämä on siis toisaalta varsin mielenkiintoinen retki omaan terveyteen ja kropan toimintaan. Ja samalla mielenkiintoista miten elämä on alkanut pyöriä vain tämän asian ympärillä. Minulla, jota aikaisemmin ei ole liiemmin lapset tai kenenkään raskaudet kiinnostaneet. Mutta näin se elämä heittelee.
Viime viikolla kävimme Helsingissä pyörähtämässä. Opetettiin kaveri hyvän musiikin tavoille, kun kävimme kuuntelemassa Slashia, Myles Kennedyä ja Mike Monroeta Helsingin jäähallissa. Kaveri taisi tosin nukkua koko keikan, ei paljoa hetkauttanut. Keikka oli muuten erinomainen, mutta jäähallin äänentoisto oli varsin surkea. Ei päässyt Myles Kennedyn ääni kyllä oikeuksiinsa ollenkaan.
Onko tuo vatsa iso vai iso?
Suomenlinnassa palelemassa.
Jostain syystä en pääse nyt muokkaamaan kuvia eli mennään pikkukuvilla sitten.
Tänään päättyi opetuspestini ja kesä menee sitten päätoimisena yrittäjänä omien asiakkaiden kanssa sekä Trainer4You:lla vielä muutamat koulutukset kouluttaen. Lisäksi olen muuten nykyään mukana FIT-lehden Mitä söin tänään -palstalla! Mukavia hommia siis kesä täynnä :)
Kommentit