Blogi on ollut hiljaa, sillä elämä on ollut yhtä hullunmyllyä ja 12-tuntisia työpäiviä. Sitä se on ollut silti viimeiset 10 vuotta, että sinänsä mikään ei ole muuttunut. Nyt kuitenkin tarkoitus on vuodenvaihteessa ihan aikuisten oikeasti tehdä muutoksia, sillä en vain jaksa tällaista työtahtia enää. Ehkä minusta on tullut vanha, ehkä laiska, mutta jatkuva stressi ja ahdistus ei ole mukava olotila.
Mitä sitten on kesän aikana treenirintamalla tapahtunut? No, hyvin vähän. Treenattu on silloin tällöin ja fiiliksen mukaan. Yllättäen kyllä voimatasoissa ei ole tapahtunut mitään muutosta, pikemminkin päinvastoin. Pidempi "lepo" on siis tehnyt ihan hyvää.
Yllä olevassa kuvassa vasemmalla olen jokunen viikko ennen kisoja, oikealla taas nykykuntoa. Eroa on, mutta eipä tuo oikean puoleinenkaan kunto nyt ihan huonolta näytä. Painossa on eroa näissä sellainen 10-12 kg, en muista tarkkaan painoa vas. kuvan aikoihin. Eli kun somessa kisaamattomat ihmiset kritisoivat kisaajien "lihomista", niin kerronpa ettei tuollainen 10 kg "lihominen" ihmeitä vaadi. Se tulee varsin nopeasti ja on täysin luonnollista. Kilpailijan tuleekin viihtyä offin kropassaan, sillä kisakunto on häviävän pieni osa urheilijan elämää.
Viikonloppuna kävimme tiimikavereiden kanssa Tampereella katsomassa SM-karsintakisoja. Kyllä niin paljon olisi tehnyt mieli olla lavalla! Ja itse asiassa hieman harmitti se, että nyt jäi mahdollisuus Nicole Wilkinsin kisaan välistä. Muistan keväällä sanoneeni, että voisin kisata syksyllä jos olisi mahdollisuus Wilkinsin kisaan, mutta mielestäni silloin tuota mahdollisuutta ei ollut. Tai sitten olen ollut aivan totaalisen pihalla koko kevään.
Mutta nyt tulevaisuuden suunnitelmat ovat selvillä ja tavoitteena on selkeä kehitys ennen seuraavia kisoja. Haluan lisää lihasmassaa ennen kuin astun seuraavaksi lavalle ja valitettavasti tässä vaiheessa se kehitys ei tapahdu ihan käden käänteessä. Niinpä todennäköisesti koko ensi vuoden keskityn treenaamiseen ja jätän kisaamiset muille. Toki saan olla kisahulinoissa mukana valmentajan roolissa. Se on huippua, sillä yhä edelleen rakastan tätä lajia valtavasti.
Tässä on nyt kisattu vuodesta 2009 ja kehitys ei ole ollut aivan toivotun mukaista. Siihen on syynsä, mutta niistä enemmän myöhemmin. Kävin kuitenkin läpi kisataivaltani ja tässä kuvakavalkadia vuosistani lajin parissa. Kisakuvat Bodylehden galleriasta.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Ensimmäiset kolme vuotta kisasin fitneksessä eli vapaaohjelma oli mukana kuvioissa. Ensimmäinen dieetti oli suhteellisen helppo, vaikka kaikki olikin uutta ja ihmeellistä. Vapaaohjelman tekeminen oli mukavaa, kun kädet olivat vapaammat kuin aiemmin kilpa-aerobicin parissa. Muistan pettyneeni viidenteen sijaan, sillä jotenkin lapsellisesta ajattelin heti sinkoutuvani fitneksen kärkeen. Pah, vähänpä tiesin.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Vuoden 2010 kunto oli hieman vajaa, mutta sijoitus hyvä eli SM-hopeaa. Vaparissa oli rock-teemaa Lordin musalla ja kisa muuten kaikin puolin onnistunut.
Vuoden 2011 SM-kisat olivat suuri pettymys sijoituksen osalta. Olin kunnossa ja kaikki meni mielestäni hyvin. Lappeenrannan karsinnassa olin kolmas, mutta SM-kisoissa vasta neljäs eli käytännössä pienen osallistujajoukon vuoksi toiseksi viimeinen. Olin hirvittävän pettynyt tuolloin ja samalla alkoi kyteä ajatus vaparin unohtamisesta. En päässyt samalle sivulle tuomarien kanssa vaparin osalta (en ole siellä vieläkään), joten ajattelin alkaa keskittyä vain fysiikan hiomiseen. Osittain tietysti tuolloinkin vaivana ollut ajanpuute oli osaltaan vaikuttamassa. Opiskelut, työt ja kilpaurheilu olivat toisinaan hankala yhtälö.
Vuosi 2012 jäi kisojen osalta väliin, kun piti keskittyä graduun sekä muuttaa kimpsut ja kampsut Kuopiosta takaisin Poriin. Vuoteen 2013 lähdettiinkin uudella innolla ekaa kertaa Porissa treenaillen, mutta koko homma meni aivan käteen. Kroppa ei toiminut lopussa ollenkaan eikä kuntoa saatu riittävän kireäksi. Kävin Jyväskylän SM-karsinnassa, jossa en päässyt edes itse kisaan vaan karsiuduin eliminaatiokierroksella. Seuraavana päivänä Tampereen SM-karsinnassa jäin seitsemänneksi, kun kuusi parasta pääsi SM-kisaan. Tuolloin jätin leikin siihen. En lähtenyt enää Ouluun, sillä en halunnut jämäpaikoilta kisaan. Jos on kolme karsintaa, niin käytännössä kaikki sinnikkäät halukkaat pääsevät SM-kisaan. Tässä ei mielestäni ole järkeä. Karsinnoilla pitäisi olla oikeasti merkitystä.
Itseäni ketutti aivan järjettömästi viime syksyn jälkeen. Jotenkin jopa hävetti, että olin noussut lavalle siinä kunnossa. Tästä sisuuntuneena oli pakko jatkaa kevääseen. Mitä nyt siinä välillä mentiin naimisiin ja käytiin USA:ssa penkkiurheilemassa ja sitten takaisin dieetille!
Kuten blogiani seuraavat tietävät, viime kevät ja dieetin loppu oli äärettömän raskas. Jotenkin kuitenkin selvisin ja saavutin kevään kisoissa kakkossijan samoilla pisteillä voittajan kanssa. Itse kisasta nautin suunnattomasti ja olisin voinut jäädä lavalle asumaan. Tuo onnistuminen tuntui voitolta ja ensin tavoitteena oli jatkaa syksyn SM-kisaan, kun kerran paikka oli jo saavutettu. Hyvin pian kuitenkin kävi ilmi, ettei minusta ollut jatkamaan dieettiä; niin väsynyt olin. Ja oikeastaan olen edelleen, vaikka paremmin jo voinkin.
Mutta kuten sanottu; seuraavan kerran, kun nousen lavalle, haluan olla selkeästi kehittynyt. Haluan tehdä säväytyksen samalla tavalla kuin Hanna Saario teki minuun Tampereen kisoissa. Todella upea fysiikka oli Hannalla. En ole itse asettanut aikatavoitetta seuraavalle kisalle. Voi olla, että se on vuonna 2016 tai voi olla että se on vasta pari vuotta myöhemmin. Ei voi tietää. Se on varmaa, että lajin parissa jatkan. Jatkaminen voi olla kisaamista, valmentamista, joukkueenjohtoa tai tuomarointia, kuka tietää, mutta lajista en tule luopumaan.
Hieman useammin kuulumisiani löytyy Instagramista nimellä petrabettina_r. Myös tiimini Koiviston Isku löytyy sekä Instagramista että Facebookista nimellä Koiviston Isku Fitness. Tulkaahan tykkäilemään!
Mitä sitten on kesän aikana treenirintamalla tapahtunut? No, hyvin vähän. Treenattu on silloin tällöin ja fiiliksen mukaan. Yllättäen kyllä voimatasoissa ei ole tapahtunut mitään muutosta, pikemminkin päinvastoin. Pidempi "lepo" on siis tehnyt ihan hyvää.
Yllä olevassa kuvassa vasemmalla olen jokunen viikko ennen kisoja, oikealla taas nykykuntoa. Eroa on, mutta eipä tuo oikean puoleinenkaan kunto nyt ihan huonolta näytä. Painossa on eroa näissä sellainen 10-12 kg, en muista tarkkaan painoa vas. kuvan aikoihin. Eli kun somessa kisaamattomat ihmiset kritisoivat kisaajien "lihomista", niin kerronpa ettei tuollainen 10 kg "lihominen" ihmeitä vaadi. Se tulee varsin nopeasti ja on täysin luonnollista. Kilpailijan tuleekin viihtyä offin kropassaan, sillä kisakunto on häviävän pieni osa urheilijan elämää.
Viikonloppuna kävimme tiimikavereiden kanssa Tampereella katsomassa SM-karsintakisoja. Kyllä niin paljon olisi tehnyt mieli olla lavalla! Ja itse asiassa hieman harmitti se, että nyt jäi mahdollisuus Nicole Wilkinsin kisaan välistä. Muistan keväällä sanoneeni, että voisin kisata syksyllä jos olisi mahdollisuus Wilkinsin kisaan, mutta mielestäni silloin tuota mahdollisuutta ei ollut. Tai sitten olen ollut aivan totaalisen pihalla koko kevään.
Mutta nyt tulevaisuuden suunnitelmat ovat selvillä ja tavoitteena on selkeä kehitys ennen seuraavia kisoja. Haluan lisää lihasmassaa ennen kuin astun seuraavaksi lavalle ja valitettavasti tässä vaiheessa se kehitys ei tapahdu ihan käden käänteessä. Niinpä todennäköisesti koko ensi vuoden keskityn treenaamiseen ja jätän kisaamiset muille. Toki saan olla kisahulinoissa mukana valmentajan roolissa. Se on huippua, sillä yhä edelleen rakastan tätä lajia valtavasti.
Tässä on nyt kisattu vuodesta 2009 ja kehitys ei ole ollut aivan toivotun mukaista. Siihen on syynsä, mutta niistä enemmän myöhemmin. Kävin kuitenkin läpi kisataivaltani ja tässä kuvakavalkadia vuosistani lajin parissa. Kisakuvat Bodylehden galleriasta.
.jpg) |
| Fitness Expo 2009 |
Ensimmäiset kolme vuotta kisasin fitneksessä eli vapaaohjelma oli mukana kuvioissa. Ensimmäinen dieetti oli suhteellisen helppo, vaikka kaikki olikin uutta ja ihmeellistä. Vapaaohjelman tekeminen oli mukavaa, kun kädet olivat vapaammat kuin aiemmin kilpa-aerobicin parissa. Muistan pettyneeni viidenteen sijaan, sillä jotenkin lapsellisesta ajattelin heti sinkoutuvani fitneksen kärkeen. Pah, vähänpä tiesin.
 |
| Fitness Expo 2010 |
Seuraavat kuvat: Mike Siren.
Vuoden 2010 kunto oli hieman vajaa, mutta sijoitus hyvä eli SM-hopeaa. Vaparissa oli rock-teemaa Lordin musalla ja kisa muuten kaikin puolin onnistunut.
 |
| Lappeenrannan SM-karsinta 2011 |
 |
| Fitness Expo 2011 |
Vuoden 2011 SM-kisat olivat suuri pettymys sijoituksen osalta. Olin kunnossa ja kaikki meni mielestäni hyvin. Lappeenrannan karsinnassa olin kolmas, mutta SM-kisoissa vasta neljäs eli käytännössä pienen osallistujajoukon vuoksi toiseksi viimeinen. Olin hirvittävän pettynyt tuolloin ja samalla alkoi kyteä ajatus vaparin unohtamisesta. En päässyt samalle sivulle tuomarien kanssa vaparin osalta (en ole siellä vieläkään), joten ajattelin alkaa keskittyä vain fysiikan hiomiseen. Osittain tietysti tuolloinkin vaivana ollut ajanpuute oli osaltaan vaikuttamassa. Opiskelut, työt ja kilpaurheilu olivat toisinaan hankala yhtälö.
 |
| SM-karsinta 2013 |
Vuosi 2012 jäi kisojen osalta väliin, kun piti keskittyä graduun sekä muuttaa kimpsut ja kampsut Kuopiosta takaisin Poriin. Vuoteen 2013 lähdettiinkin uudella innolla ekaa kertaa Porissa treenaillen, mutta koko homma meni aivan käteen. Kroppa ei toiminut lopussa ollenkaan eikä kuntoa saatu riittävän kireäksi. Kävin Jyväskylän SM-karsinnassa, jossa en päässyt edes itse kisaan vaan karsiuduin eliminaatiokierroksella. Seuraavana päivänä Tampereen SM-karsinnassa jäin seitsemänneksi, kun kuusi parasta pääsi SM-kisaan. Tuolloin jätin leikin siihen. En lähtenyt enää Ouluun, sillä en halunnut jämäpaikoilta kisaan. Jos on kolme karsintaa, niin käytännössä kaikki sinnikkäät halukkaat pääsevät SM-kisaan. Tässä ei mielestäni ole järkeä. Karsinnoilla pitäisi olla oikeasti merkitystä.
Itseäni ketutti aivan järjettömästi viime syksyn jälkeen. Jotenkin jopa hävetti, että olin noussut lavalle siinä kunnossa. Tästä sisuuntuneena oli pakko jatkaa kevääseen. Mitä nyt siinä välillä mentiin naimisiin ja käytiin USA:ssa penkkiurheilemassa ja sitten takaisin dieetille!
 |
| Fitness Classic 2014 |
Kuten blogiani seuraavat tietävät, viime kevät ja dieetin loppu oli äärettömän raskas. Jotenkin kuitenkin selvisin ja saavutin kevään kisoissa kakkossijan samoilla pisteillä voittajan kanssa. Itse kisasta nautin suunnattomasti ja olisin voinut jäädä lavalle asumaan. Tuo onnistuminen tuntui voitolta ja ensin tavoitteena oli jatkaa syksyn SM-kisaan, kun kerran paikka oli jo saavutettu. Hyvin pian kuitenkin kävi ilmi, ettei minusta ollut jatkamaan dieettiä; niin väsynyt olin. Ja oikeastaan olen edelleen, vaikka paremmin jo voinkin.
Mutta kuten sanottu; seuraavan kerran, kun nousen lavalle, haluan olla selkeästi kehittynyt. Haluan tehdä säväytyksen samalla tavalla kuin Hanna Saario teki minuun Tampereen kisoissa. Todella upea fysiikka oli Hannalla. En ole itse asettanut aikatavoitetta seuraavalle kisalle. Voi olla, että se on vuonna 2016 tai voi olla että se on vasta pari vuotta myöhemmin. Ei voi tietää. Se on varmaa, että lajin parissa jatkan. Jatkaminen voi olla kisaamista, valmentamista, joukkueenjohtoa tai tuomarointia, kuka tietää, mutta lajista en tule luopumaan.
Hieman useammin kuulumisiani löytyy Instagramista nimellä petrabettina_r. Myös tiimini Koiviston Isku löytyy sekä Instagramista että Facebookista nimellä Koiviston Isku Fitness. Tulkaahan tykkäilemään!
Kommentit