Siirry pääsisältöön

Vaikealta viikolta hyvinvointiviikkoon ja uusi tiimi!

Takana on haastava viikko. Töitä tehtiin joka päivä aamusta iltaan ja treenit hoidettiin hyppytunneilla. Yöunet jäivät vähiin ja se hemmetin flunssa vaivasi koko viikon. Edelleen on ääni poissa. Onneksi ei kuitenkaan kuumetta nostanut, niin kaikki hommansa sai hoidettua. On hieman haastavaa, kun tekee kahta osa-aikatyötä ja lisäksi toimii yksityisyrittäjänä ja ohjaajana (se taitaa olla se kolmas osa-aikatyö). Yrittäjänä minulla on yksi kuukausihomma sekä useampi asiakas. Eli olisko tuossa sitten periaatteessa viisi työpaikkaa? No, ei saa valittaa, kun on töitä, mutta kalenterin hallinta on oikeasti kohtalaisen haastavaa tällä hetkellä. Viiden työn sijoittaminen niin, että aikataulut sopivat sekä minulle että työantajille/asiakkaille ei ole aina ihan yksinkertainen yhtälö. Lisätään tähän vielä kilpaurheilua ja se fakta, että yhtä lukuunottamatta kaikki työt tulevat kotiin asti, niin vapaa-ajan ongelmia ei ole. Koska ei ole vapaa-aikaakaan. Ja jos on, se käytetään nukkumiseen.

Aamu alkaa puurolla.
Ja Mynthonilla ja Buranalla.
Koko viikon tuntui siltä, että oikeasti nyt se hymy hyytyy enkä jaksa enää. Sitten tuli tämä päivä; viikon ainoa vapaa ja tankkauspäivä. Ja eiköhän se hymykin alkanut taas löytymään. Seuraava vapaapäivä tosin on joskus kahden viikon päästä eli nyt pitää nauttia.




Tuleva viikko on Hyvinvointiviikko. Tällä en nyt tällä kertaa viittaa omaan hyvinvointiini vaan Porihallin, LadyLinen ja Friitala Sport Centerin teemaviikkoon. Eli tulevan viikon pääsee S-etukortilla treenaamaan! Tiedossa on myös erityistä ohjelmaa, kuten saliohjausta, meikäläisen ravitsemusluento sekä huikeat Master Classit. Koko ohjelman näkee S-kanavalta.

Huomenna lähden Tampereelle opettelemaan uusia Les Millsejä. Tiedossa on kuusi tuntia putkeen eli Pumpin, Attackin ja Sh`Bamin koulutukset yhteen menoon. Voi dieettiläistä illalla vähän hapottaa. Joka tapauksessa uudet ohjelmat lanseerataan Master Classeissa ensi viikonloppuna Porihallilla. Itsekin hyppään lavalle mutta ohjausvastuun luovutan tällä kertaa itseäni paremmalle. Sunnuntaina sitten Zumba Master Class, jossa myös tyydyn vain nauttimaan menosta ja huippuohjaajasta. Porilaisten (ja ulvilalaisten ja nakkilalaisten ja kaikkien muidenkin kynnelle kykenevien) kannattaa siis suunnata Porihallille ensi viikolla!


Kisoihin on nyt siis tasan viisi viikkoa aikaa. Niin vähän ja samalla niin paljon. Voimat hupenevat, joten viisi viikkoa on vielä ikuisuus. Toisaalta kunto vaatii vielä hiomista, jolloin viisi viikkoa on aivan liian vähän. Mutta näinhän se aina on. Sovitaan, että viisi viikkoa on nyt ihan sopivasti.

Kilpailuihin lähden nyt edustamaan Team Porin Koiviston Iskua. Liityin tiimiin hetki sitten ja innolla lähden Iskun edustajana kisaan. Tiimin edustajat menestyivät upeasti syksyn SM-kisoissa, joten kauheat paineet kasautuivat heti itselle tiimiin kuulumisesta. No ei vaan, positiivisesti minut otettiin vastaan enkä kokenut paineita. Parhaani olen tehnyt ja teen loppuun astikin. Sitten toivon, että se riittää mahdollisimman pitkälle.


Viisi viikkoa siis vielä täyttä höyryä eteenpäin! Elämä on yhtä (hallittua?) kaaosta mutta ei se mitään. Kämppä on lentoon lähdössä ja ruokailutilan pöytää ei työpapereiden alta erotu, mutta mitä sitten? Silloin on tehtävä, kun on sen aika. Muunlainen aika tulee sitten myöhemmin. Ihan kohta.

Naistenpäivänä treeniä ja Ässien matsia. Siinähän ne on tämän naisen lempiasiat!

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...
8 kommenttia
Lue lisää

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...
8 kommenttia
Lue lisää