Siirry pääsisältöön

Kuukausi jäljellä!

Neljä viikkoa kisaan ja tällä hetkellä se tuntuu tooodella pitkältä ajalta. Kävimme eilen Prismassa kaupassa ja olin valmis syömään koko kaupan. Teki mieli kaikkea mitä näin; keksejä, leipää, munkkeja, jauhelihaa, jogurttia, karjalanpiirakoita, hedelmiä, juustoa ja totta kai karkkia. Kaikki mahdollinen näytti hyvältä. Paitsi Jaffa-keksit, joista en tykkää. Ilmeisesti ikinä ei ole niin makeanhimo, että Jaffa-keksit alkaisivat kuulostaa houkuttelevilta.

Joka tapauksessa viimeinen kuukausi on sellainen, että alkaa pikkuisen ottamaan jo päähän. Ei huvittaisi enää syödä pieniä annoksia saamatta vatsaansa täyteen. Haluaisi ahtaa mahansa täyteen pastaa ja asettautua sitten vatsansa viereen huilaamaan. Tosin tämä halu kestää tasan kisaan asti ja katoaa sillä sekunnilla, kun saisi syödä. Onneksi ruokavaliooni on nyt löytynyt todella toimiva kokonaisuus. Vaikka energiaa tulee vähän, jaksan melko lailla hyvin. Edelleen Attackissakin tunnen itseni todella kevyeksi ja se auttaa jaksamaan, vaikka joskus lihaksista muuten vähän virtaa puuttuisikin. Syön jonkin verran hiilareita tällä hetkellä ja proteiinia vain välttämättömän. Koska ohjaan paljon, tarvitsen hiilaria jaksaakseni. Tällä ruokavaliolla jaksan hyvin ja kunto menee silti koko ajan eteenpäin. Hitaasti, mutta varmasti.

 
Tänään oli huikea päivä, sillä meillä oli Porihallilla MasterClassit ja saimme huippuohjaajat mukaamme lanseeraamaan uudet Les Millsit. Olin itse mukana BodyAttackin ja Sh`Bamin lanseerauksissa ja erityisesti Attack oli aivan mieletön. Huikea fiilis ja itsestä kaikki irti. Toimin ohjaajakollegan kanssa vierailevan ohjaajan varjona, jolloin pystyin keskittymään vain tekniikkaan ja täysillä menemiseen. Tulipa treenattua! BodyAttack on edelleen suurin tuntirakkauteni eikä ole sen voittanutta.
 
Sh`Bam vedettiin tänään panttereissa!
Viimeinen kuukausi menee eteenpäin edelleen kuntoa parantaen. Hieman kireämmäksi kun vielä pääsee, niin hyvä on. Kokonaisuudessaan olen suht tyytyväinen tämänhetkiseen kuntoon, mutta lavalle haluan viedä pikkuisen vielä kireämmän paketin. Eli vielä siis unohdetaan mieliteot ja keksit ja ruisleivät. Pitää antaa kaikki tälle viimeistelylle, niin ei tarvitse sitten tällä kertaa itkeä pettymystään kisan jälkeen. Tämänkertainen dieetti on ollut kohtuullisen mukava matka ja jos siitä yksi kuukausi on vaikeaa, niin so what? Mikä idea tässä olisi, jos homma olisi helppoa? Se on vähän sama kuin kaiken treenaamisen kanssa. Ei sitä helppouden takia tehdä.


 Hirveän onnellinen olen siitä, että olen saanut osakseni todella paljon tukea ja tsemppauksia. Tällä viikolla yhden päivän aikana sain salilla kolmelta eri ihmiseltä tsempit. Siitä tulee ihan todella mahtava fiilis. Hienoa on myös se, että laji ei ole enää mikään kummajainen vaan ihmiset tietävät mitä fitness on ja kannustavat aivan kuin olisi mistä tahansa urheilulajista kysymys. Fysiikkaurheilijat kun ovat urheilijoita siinä kuin muutkin urheilijat. Laji on erilainen mutta ei vähempiarvoinen. Ja se, että jonkun mielestä fitness ei ole urheilua, ei oikeastaan kiinnosta minua enää lainkaan. En jaksa ollenkaan vaivata päätäni muiden ajatuksilla. Rakastan tätä hommaa ja se on tärkeintä. Ei minulla ole tarvetta todistella urheilijastatustani kenellekään. Pidän itseäni amatööriurheilijana ja jos se ei jollekulle sovi, niin se on sitten sen henkilön ongelma. Itse olen tyytyväinen lajivalintaani ja se kai on tässä hommassa se merkittävin asia.
 
Tiimini Koiviston Isku muuten avasi tänään Facebook-sivunsa eli jos kiinnostaa Porin Koiviston Iskun Fitnessjaoston touhut enemmänkin, niin käypä tykkäämässä meistä. Löydät sivun nimellä Koiviston Isku Fitness.
 
Asics Cumulus
Kisavalmistautumisen ohessa olen kääntänyt katseita jo hieman tuleviakin haasteita kohtaan ja aloittanut maratonvalmistautumiset uusien tossujen hankkimisella. Koska treenaaminen on yliarvostettua ja lähinnä lahjattomille, niin aloitin tärkeimmästä. Alan ehkä tekstiilijuoksijaksi. Ei vaan, pakkohan se on olla kengät kunnossa ja edelliset Adidakset kun eivät millään muotoutuneet omaan jalkaan, niin uudet lenkkarit oli hankittava. Tuntuvat jalassa älyttömän pehmeiltä, joten kengistä tämä homma ei tule kiinni jäämään. Jostain muusta se kyllä voi jäädä, mutta en vaivaa sillä päätäni vielä.
 
Erinomaista viikonloppua kaikille! Jos naispuoleisia ihmisiä kiinnostaa liikkujan ravitsemusasiat, niin vedän pienen kolmen vartin luennon huomenna Porin Lady Linellä klo 14 alkaen. Käyn läpi kuntoilevan ihmisen ruokavalion perusperiaatteet ja annan aikaa kuulijoiden kysymyksille. S-etukorttia näyttämällä pääsee vielä huomenna myös salille treenaamaan eli voit samalla käydä verryttelemässä salin puolella. Tai vaikka jatkaa kanssani Porihallille Zumban MasterClassiin! Ei muuta kuin liikunnallista sunnuntaita vaikkapa seuraavalla teemalla:
 
Porilaista huumoria ;)
 

Kommentit

cypress sanoi…
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...