Siirry pääsisältöön

Kaaos

Miksi täällä ei tapahdu mitään?

Siksi, että minun elämässä on pienimuutoinen kaaos. Kaaos taas johtuu siitä, että aloitin uuden, osa-aikaisen työn, joka työtuntien lisäksi vie hirvittävästi suunnitteluaikaa. Ja koska kaikki tapahtui varsin nopealla aikataululla, meni tämän viikon illat, yöt ja kaikki pienetkin vapaat välit työjutuissa. Sama tulee jatkumaan vielä tulevat pari viikkoa, mutta sitten luulen, että helpottaa.

Työn ollessa osa-aikainen on minulla tietysti pari muutakin osa-aikaista työtä ja koska niitäkin pitää hoitaa samaan aikaan, niin kalenterin kanssa on ongelmia. Valitettavasti vielä lähes kaikki työni seuraavat kotiin asti eli vapaata ei ole nyt käytännössä koskaan.

Tähän kun on yrittänyt yhdistää kovan treenaamisen, niin hieman on ollut ongelmia. Mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Alkuviikosta tyydyin muutamana päivänä vain ohjauksiin, mutta loppuviikosta pääsin taas myös salille. Ja onpahan tehty hyviä treenejä! Nyt kaiken kaaoksen ja stressin keskellä sali on ollut hetken hengähdys ja ihanaa aikaa itselle. Niinpä siitä on taas nauttinut aivan mielettömästi. Ja ehkä tällainen viikko teki ihan hyvää, sillä laskin tuossa, että vedin tammikuun aikana lähemmäs 40 ohjausta. Se oli se osa-aikaisen yksi viikko vissiin ;)



Rahka is back!
Mitä muuta on tapahtunut kuin hervotonta paikasta toiseen juoksemista ja koneella istumista? Ei mitään. Ei kun ai niin, täytin sen kolmekymmentä. Hitto. Ei siltä karkuunkaan päässyt.

Juhlittu ei olla, mutta ehkä sitten kisojen jälkeen voidaan vähän kakkua syödä. Ihania lahjoja olen kuitenkin saanut. Rakkaimmilta sain matkalahjakortit eli jossain kohtaa, kun on lomaa (vai onko?), sitä pääsee rentoutumaan. Taitavat nuo lähimmät tietää minkälaista lahjaa tämä paikasta toiseen juoksija arvostaa, kun toisistaan tietämättään antoivat samanlaiset lahjat. Oikeasti olen sitä mieltä, että matkustaminen on omaan mielenterveyteensä panostamista. Hetkeksi pois kaikesta; rentoutumista, uusia paikkoja, vieraita kulttuureja, aikaa itselle ja toiselle. Vinkkejä hyvistä matkakohteista saa siis antaa! Tällä hetkellä harkinnassa ovat ainakin Pariisi ja Barcelona.

Kukkakimputkin pitää olla Ässien väreissä!

Survivor pack!
Eilinen ilta pyhitettiin kuitenkin ystäville ja sain lahjaksi selviytymispakkauksen, joka oli ihan huippu! Pakkaus sisälsi mm. rahkapurkin, kurkun, kahvia, proteiinipatukoita, "telan kisamaalausta varten", sokeritonta energiajuomaa, proteiinipuuroa ja kisareissulle mukaan minikokoisen minttuviinapullon sekä pienen Fresitan. Lisäksi mukana tuli mm. Ässät-villasukat ja Leijonat-pipo. Sanoisin, että ystävänikin tuntevat minut melko hyvin ;)

Kaaoksesta selviytyminen siis jatkuu vielä pari viikkoa. Mutta kyllä tämä tästä! Sillä välin pitää vain nauttia niistä hyvistä treenihetkistä ja muista elämän pienistä iloista. Ja kyllähän nuo minun työnikin varsin mukavia ovat.

Kommentit

Päivi sanoi…
Aivan mahtava tuo selviytymispaketti :D Loistava idea ystäviltä :)

Ja juu, eiköstä olekin ihanaa kun arki on hektistä :D oi niin tuttua juttua. Mullakin tämä viikko tulee olemaan ihan täyteen tumpattu. Ei edes voi suunnitella muita menoja kuin duunia ja treeniä :/ wäää, joskus näinkin. Mutta jo se tieto, että helpotusta on tulossa, niin auttaa.

Tsemppiä sinnekin! Ja hienot on tassut sielläkin :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...