Siirry pääsisältöön

Kalorittomia herkkuja

Talvi. Pakkasta on 18 astetta. Lumitöitä. Jee. Suosittelen kaikille jalkakäytävällä varustettua omakotitalotonttia. Erityisen kivaa lumityöt ovat aura-auton käymisen jälkeen. Ja ihan turha alkaa nyt fiilistelemään mistään aerobisen tekemistä, kyllä ne hommat tehdään ihan muualla.

Onneksi on kuitenkin auto, jolla voi kulkea. Pysäköipä se auto hetkeksi, niin se jäätyy sisäpuolelta. Pidäpä sitä sitten puoli tuntia tyhjäkäynnillä, jotta saat ikkunat auki ja näet kulkea. No, eipä tarvi ainakaan enää kävellä naama jäässä tuolla, kun omistaa tuon ajokortin. Mutta jäätyy sitä joka tapauksessa. Ei tarvitse kuin pistää nenä hetkeksi ulos.

Bendakaan ei tykkää talvesta.
Kaveri istuu ikkunalla ja katselee kaihoisasti ulos.
Ja ei, minua ei tippaakaan kiinnosta onko valoisaa tai aurinkoista tai kiva hiihtää. On kylmä. On lunta. Kaikki muu on toissijaista. Sitten kun olen iso ja rikas, asun kaikki talvet Floridassa. (ja tiedoksenne, että minulla on kaikki oikeus valittaa tästä säästä, koska olen koko ajan sanonut, ettei vesisade tai pimeys haittaa minua yhtään, kunhan ei lunta tule ;) )


No mutta, muihin aiheisiin. Vingutin luottokorttiani Fitnesstukun hyväksi, sillä BCAA oli loppu. Ostin mustikan makuista. Näyttääkö mielestänne hirvittävän luonnolliselle? Ei sillä että muutenkaan ajattelisin, että palautusjuoma nyt erityisen luonnollista ruokaa olisi, mutta pakko oli seuraavalla kerralla ottaa pullo, josta ei näy läpi. Eihän tuota nyt voi juoda jos sen näkee! Poissa silmistä, poissa mielestä.


Minua kiinnostivat myös kalorittomat tuotteet, joita olen useista blogeista bongannut. Olen pohtinut, että mikähän järki näissä oikein on. Ymmärrän kyllä, että ehkä fitnessurheilija dieetillään voi kokea makuelämyksiä jopa kalorittomasta suklaakastikkeesta mutta miksi kukaan muuten haluaisi sellaista? Tai kaikkihan sellaista varmasti haluaisivat mutta kun eihän se nyt vaan voi maistua suklaalta?!

Ja voin kertoa; ei maistunut. Ei, ei, ei ja vielä kerran ei. Karamelli vielä ehkä menee hirveässä karkkihimossa (rahkaa ja kaloritonta karamellisoosia, se on vähän niin kuin jäätelöä ja kinuskikastiketta söisi...tai sitten ei), mutta suklailla ei tee kyllä yhtään mitään. Suolan maku tulee ikävästi läpi. Tuotteet ovat lähinnä vettä, kuitua, suolaa ja makuaineita. En suosittele, mutta tämä suosittelemattomuus perustuu täysin subjektiivisiin tuntemuksiin. Ei siis kannata välttämättä ottaa vakavasti.


Kalorittomat nuudelit kuulostavat minusta jotenkin aivan älyvapaalta. Näitä en ole vielä testannut, sillä ne eivät houkuttele sitten millään tavalla. Ehkä sinä iltana, kun olen kaikki päivän ateriani syönyt, vatsa kurnii ja leuat kaipaavat pureskeltavaa, niin saatan kokeilla. En vain ihan oikeasti ymmärrä mihin tarvitaan kalorittomia nuudeleita? Ruoan on tarkoitus olla energianlähde. Myös painoaan pudottavilla ruoasta pitää tulla tietty määrä energiaa. Kaloriton kuulostaa jokseenkin luonnottomalta. Voihan sitä nyt ilmaakin pureskella.

Ehkä muutan mieltäni, kun tämä nälkä tästä vielä yltyy. Sillä kyllähän se yltyy. 12 weeks and counting.

Sitä raejuustoa, kiitos.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Tykkäätkö Keson raejuustosta?

Itse söin pitkän aikaa Valion rasvatonta ja jouduin kerran "pakosta" ostamaan Kesoa. Kalorimäärä on suunnilleen sama ja maku... jotain ihan taivaallisen hyvää! Miten Keso maistuukin niin paljon rasvaisemmalta ja ihanalta :D En koske enää Valion juustoon pitkällä tikullakaan! Tuo Rainbow'kin on kyllä ihan hyvää.
PetraBettina sanoi…
Joo mulla on myös jokin ongelma sen Valion raejuuston kanssa. Tykkään, kun tämä Rainbow on vähän sellaista mössöä :) Mutta sitten taas normaalirasvaisesta raejuustosta en tykkää.

En kyllä ymmärrä miten niinkin miedosta tuotteesta kuin raejuusto voi tehdä näin tarkkoja makuanalyyseja :D Mutta voi!
-samuel- sanoi…
Ilman pureskelu aiheuttaa ympäristöhaittoja!
PetraBettina sanoi…
Niin, no se on kyllä totta :D

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...