Maanantaina hyppäsimme siis autoon ja otimme suunnaksi Key Westin. Tällä kertaa monikaistaisia teitä ei tarvinnut ajaa kovin pitkään, sillä Key Westiin johti yksi halki meren kulkeva tie. Matkalla yhtenä nähtävyytenä on seitsemän mailia pitkä silta, joka todella tuntuu siltä, että ajaisi keskellä merta. Matkan varrella on muutama pieni kaupunki, jotka houkuttelevat matkailijoita syömään ja ostoksille.
Ajattelimme pysähtyä syömään "jotain pientä", mutta toisin kävi. Tower of pizzan menu vaikutti niin hyvältä, että päätimme syödä pastalounaat siinä. Annos oli hieman eri maata kuin "jokin pieni". Ham and cheese pastani oli äärettömän hyvää mutta eihän tuollaista nyt kukaan jaksa syödä. Saati, että sen syöminen olisi mitenkään tarpeellista. Jos kuitenkin olet meganälkäinen matkalla Key Westiin, suosittelen Tower of pizzaa lämpimästi. Löytyy muistaakseni Key Largosta.
Matka vei läpi Key Largon, Islamoradan ja Marathonin sekä yli 42 sillan. Välillä ihmettelimme keskellä rämeikköä sijaitsevia yksinäisiä taloja, välillä alligaattoreista varoittavia kylttejä. Matkan kerrottiin meille etukäteen olevan täynnä hienoja maisemia ja olihan tuo, jos nyt pitää vettä hienona maisemana. Sitä nimittäin riitti silmänkantamattomiin. Paljon muuta ei sitten näkynyt.
Itse Key West on saari, jossa sanotaan olevan USA:n eteläisin paikka. Varsinaisesti tuo paikka on kuitenkin toisella saarella, mutta koska se on yksityisomistuksessa, ei sinne ole pääsyä. Key Westin sanotaan olevan the home of the sunset, sillä auringonlasku näyttäytyy siellä upeana ja satamassa onkin jokaisena iltana auringonlaskun juhla.
Tiistain yhdistimme huvin ja hyödyn ja vedimme lenkkarit jalkaan lähtiessämme tutustumiskierrokselle. Matkamme vei Hemingwayn talon kautta Southernmost pointille ja sieltä edelleen rantoja tutkimaan. Muutama tunti siinä kului kävellessä ja ilmasta nauttiessa. Rannan löydettyämme minulle tuli yllättäen nälkä (todella yllättäen, enhän ole juuri koskaan nälkäinen..) ja piti lähteä takaisin päin ravintolaa etsimään. Onneksi meksikolainen ravintola lounaineen löytyi pian.
Rannalla löhöilyn jälkeen jaksoi juuri ja juuri kävellä takaisin hotellille, joka tällä kertaa oli rykelmä pieniä puurakennuksia omine huoneistoineen. Paikka oli varsin tunnelmallinen, varsinkin kun kadulta katsottaessa ei pystynyt yhtään päättelemään mitä pihan puolelta löytyisi. Hyvin pian jatkoimme matkaamme takaisin satamaan, sillä oli auringonlaskun aika. Auringonlasku tapahtui varsin nopeasti ja kirvoitti yleisössä spontaanit aplodit. Kello taisi olla 18.50, kun auringosta ei enää näkynyt sädettäkään.
Ajattelimme pysähtyä syömään "jotain pientä", mutta toisin kävi. Tower of pizzan menu vaikutti niin hyvältä, että päätimme syödä pastalounaat siinä. Annos oli hieman eri maata kuin "jokin pieni". Ham and cheese pastani oli äärettömän hyvää mutta eihän tuollaista nyt kukaan jaksa syödä. Saati, että sen syöminen olisi mitenkään tarpeellista. Jos kuitenkin olet meganälkäinen matkalla Key Westiin, suosittelen Tower of pizzaa lämpimästi. Löytyy muistaakseni Key Largosta.
Matka vei läpi Key Largon, Islamoradan ja Marathonin sekä yli 42 sillan. Välillä ihmettelimme keskellä rämeikköä sijaitsevia yksinäisiä taloja, välillä alligaattoreista varoittavia kylttejä. Matkan kerrottiin meille etukäteen olevan täynnä hienoja maisemia ja olihan tuo, jos nyt pitää vettä hienona maisemana. Sitä nimittäin riitti silmänkantamattomiin. Paljon muuta ei sitten näkynyt.
Itse Key West on saari, jossa sanotaan olevan USA:n eteläisin paikka. Varsinaisesti tuo paikka on kuitenkin toisella saarella, mutta koska se on yksityisomistuksessa, ei sinne ole pääsyä. Key Westin sanotaan olevan the home of the sunset, sillä auringonlasku näyttäytyy siellä upeana ja satamassa onkin jokaisena iltana auringonlaskun juhla.
Tiistain yhdistimme huvin ja hyödyn ja vedimme lenkkarit jalkaan lähtiessämme tutustumiskierrokselle. Matkamme vei Hemingwayn talon kautta Southernmost pointille ja sieltä edelleen rantoja tutkimaan. Muutama tunti siinä kului kävellessä ja ilmasta nauttiessa. Rannan löydettyämme minulle tuli yllättäen nälkä (todella yllättäen, enhän ole juuri koskaan nälkäinen..) ja piti lähteä takaisin päin ravintolaa etsimään. Onneksi meksikolainen ravintola lounaineen löytyi pian.
Rannalla löhöilyn jälkeen jaksoi juuri ja juuri kävellä takaisin hotellille, joka tällä kertaa oli rykelmä pieniä puurakennuksia omine huoneistoineen. Paikka oli varsin tunnelmallinen, varsinkin kun kadulta katsottaessa ei pystynyt yhtään päättelemään mitä pihan puolelta löytyisi. Hyvin pian jatkoimme matkaamme takaisin satamaan, sillä oli auringonlaskun aika. Auringonlasku tapahtui varsin nopeasti ja kirvoitti yleisössä spontaanit aplodit. Kello taisi olla 18.50, kun auringosta ei enää näkynyt sädettäkään.
Illallinen by Burgerfi |
En tiedä montako hampurilaisravintola tuossa maassa on, mutta voin kertoa, että aivan jumalattoman monta. Ja totta kai ne piti entisenä hampurilaistyöntekijänä kaikki testata! Nykyinen ammatti ehkä hieman soti vastaan mutta mitäpä pienistä. Illallisen jälkeen sitten romanttisesti pyykinpesulle. Coin laundry oli toimiva ja tarpeellinen, sillä reissua oli vielä viikon verran jäljellä.
Kommentit