Laivasta poistuminen tapahtui vaiheittain, joten kaikki säästyivät ruuhkassa seisomiselta. Terminaalista ulos päästyämme etsimme taksia mutta ongelmaksi tuli se, että meillä ei ollut yhtään käteistä mukanamme. Luottokorttien luvatussa maassa oletimme, että taksin voi maksaa myös kortilla mutta näin ei suinkaan ollut. Sen lisäksi, että osa takseista vastaanotti vain käteistä, osa niistä ei antanut rahasta ollenkaan takaisin. Mielenkiintoista. No, taksilla automaatille ja sitten lentokentälle, jossa meitä oli vuokra-auto odottamassa.
Seuraava suuntamme oli Sunrise, jossa meitä odotti Comfort Inn -niminen hotelli. Navigaattori päälle ja suunnistamaan parhaimmillaan kahdeksankaistaisia teitä. Liikenne Miamissa on yhdellä sanalla hullua. Oikealle kääntyminen myös punaisella on sallittua, mikäli sitä ei ole erikseen kielletty. Poikkeuskäännökset ovat myös sallittuja ja nämä yhdessä saattavat aiheuttaa mielenkiintoisia tilanteita. Yllätykseksemme emme todistaneet kuin yhtä peltikolaria eli ilmeisesti homma kuitenkin toimii. Isommille teillä kaistoja vaihdellaan ihan miten sattuu ja ihan missä sattuu, ja ilman vilkkua totta kai. Kaistaa voi vaihtaa mm. sulkuviivalla, risteysalueella ja oikeastaan vaikka kaistalla olisi jo auto; kyllä se väistää. Huh. "Harmikseni" minä en pystynyt tuolla ajamaan, sillä vuokrayhtiö vaati, että kuljettajalla oli ollut vähintään kaksi vuotta ajokortti hallussaan. Itsehän olen vasta vuoden päivät ajellut.
Ilma oli edelleen pilvinen, joten lähdimme katsastamaan meille hehkutettua suurta Sawgrass Mills -ostoskeskusta. Olihan tuo ihan massiivinen. Kauppoja oli niin sisällä kuin ulkopuolella olevilla ostoskaduillakin. Ja hinnat eivät päätä huimanneet. Päädyin ostamaan muutamat kengät ja mm. talvi-Converseistani maksoin hieman päälle 20 euroa. Jep. Kuvassa näkyvistä punaisista on maksettu muistaakseni 70 €... Naisellisesti shoppailin tietenkin lähinnä liikkeissä Nike, Adidas, Puma ym. Nike Freet muuten ostin ja ajattelin testata auttaako uudenlainen kenkä jalkaongelmissani. Nuohan ovat kuin sukat laittaisi jalkaan. Ne taipuvat eri tavalla kuin tavallinen kenkä ja laittavat myös jalkaterän lihakset töihin. Eivät tietenkään tarjoa samanlaista tukea kuin perinteiset aerobiclenkkarit, mutta katsellaan miten toimivat.
Comfort Innin aamiainen taas oli melkoisen yksinkertaista. Tarjolla oli, yllätys yllätys, vohveleita! Ja arvatkaa mitä muuta..paahtoleipää! Jep. Ainoa proteiininlähde oli keitetty kananmuna, jota sitten parina aamuna vetelin. Kolmantena aamuna tajusin, että ne samat munat ovat olleet siellä jokaisena aamuna, vähenevät vain sen mukaan kun minä niitä syön. Että näin. Löysin onnekseni pussikaurapuuroa ja siirryin proteiinittomaan aamiaiseen.
Lauantaina tutustuimme Fort Lauderdaleen, joka vaikutti olevan urheiluautojen, muskeliveneiden, täytettyjen huulien ja kassissa kulkevien puudelien luvattu paikka. Kaunis ranta siellä oli ja komeat maisemat, mutta kaikesta näki, että täällä puhuu raha.
Seuraava suuntamme oli Sunrise, jossa meitä odotti Comfort Inn -niminen hotelli. Navigaattori päälle ja suunnistamaan parhaimmillaan kahdeksankaistaisia teitä. Liikenne Miamissa on yhdellä sanalla hullua. Oikealle kääntyminen myös punaisella on sallittua, mikäli sitä ei ole erikseen kielletty. Poikkeuskäännökset ovat myös sallittuja ja nämä yhdessä saattavat aiheuttaa mielenkiintoisia tilanteita. Yllätykseksemme emme todistaneet kuin yhtä peltikolaria eli ilmeisesti homma kuitenkin toimii. Isommille teillä kaistoja vaihdellaan ihan miten sattuu ja ihan missä sattuu, ja ilman vilkkua totta kai. Kaistaa voi vaihtaa mm. sulkuviivalla, risteysalueella ja oikeastaan vaikka kaistalla olisi jo auto; kyllä se väistää. Huh. "Harmikseni" minä en pystynyt tuolla ajamaan, sillä vuokrayhtiö vaati, että kuljettajalla oli ollut vähintään kaksi vuotta ajokortti hallussaan. Itsehän olen vasta vuoden päivät ajellut.
Ilma oli edelleen pilvinen, joten lähdimme katsastamaan meille hehkutettua suurta Sawgrass Mills -ostoskeskusta. Olihan tuo ihan massiivinen. Kauppoja oli niin sisällä kuin ulkopuolella olevilla ostoskaduillakin. Ja hinnat eivät päätä huimanneet. Päädyin ostamaan muutamat kengät ja mm. talvi-Converseistani maksoin hieman päälle 20 euroa. Jep. Kuvassa näkyvistä punaisista on maksettu muistaakseni 70 €... Naisellisesti shoppailin tietenkin lähinnä liikkeissä Nike, Adidas, Puma ym. Nike Freet muuten ostin ja ajattelin testata auttaako uudenlainen kenkä jalkaongelmissani. Nuohan ovat kuin sukat laittaisi jalkaan. Ne taipuvat eri tavalla kuin tavallinen kenkä ja laittavat myös jalkaterän lihakset töihin. Eivät tietenkään tarjoa samanlaista tukea kuin perinteiset aerobiclenkkarit, mutta katsellaan miten toimivat.
Comfort Innin aamiainen taas oli melkoisen yksinkertaista. Tarjolla oli, yllätys yllätys, vohveleita! Ja arvatkaa mitä muuta..paahtoleipää! Jep. Ainoa proteiininlähde oli keitetty kananmuna, jota sitten parina aamuna vetelin. Kolmantena aamuna tajusin, että ne samat munat ovat olleet siellä jokaisena aamuna, vähenevät vain sen mukaan kun minä niitä syön. Että näin. Löysin onnekseni pussikaurapuuroa ja siirryin proteiinittomaan aamiaiseen.
Lauantaina tutustuimme Fort Lauderdaleen, joka vaikutti olevan urheiluautojen, muskeliveneiden, täytettyjen huulien ja kassissa kulkevien puudelien luvattu paikka. Kaunis ranta siellä oli ja komeat maisemat, mutta kaikesta näki, että täällä puhuu raha.
Rannalla löhöilyn jälkeen käveltiin Las Olas Bulevardia päästä päähän ja pohdittiin kehdataanko mennä rantakuteissa jonnekin syömään. Ei kehdattu. Ajettiin siis takaisin Sunriseen ja testattiin pikaruoan valtakunnan seuraava pikaruokapaikka eli Wendy`s. Tässä kohtaa oltiin oltu koko päivä syömättä (olipa järkevää). Aamiaisen jälkeen olin ainoastaan käynyt margaritalla rannalla ja sen jälkeen koko päivä syömättä ja aika lailla myös juomatta. Näin sitä kuulkaa ravitsemusterapeutti unohtaa kaikki ohjeensa lomalle lähtiessään.
Illalla oli sitten kohtalainen nälkä. Kanasalaatti oli hyvää muttei vienyt nälkää kokonaan, joten piti hakea vielä juustohampurilainen päälle. Vettä yritin alkaa juoda mutta taisin saada vajaa puoli litraa juotua, kun päivän nestehukka heikensi olon. Loppuilta menikin sitten liikkumatta sängyssä. Pahoinvointi kesti sen illan, mutta päänsärky jatkui kaksi päivää. Eikä paljon särkylääkkeet auttaneet. Jos ei muuta hyvää, niin muistipa ainakin loppureissun ajan juoda vettä.
Sunnuntaina vuorossa oli etukäteen ajatellen yksi matkan kohokohdista: NHL-ottelu.
Ihan vinkkinä: jos haluatte nähdä hyvää jääkiekkoa, älkää menkö Floridaan. Matsi oli kaikin mahdollisin tavoin pettymys. Halli oli puolillaan ja peli oli onnetonta. Jossain vaiheessa mietin, että oikeastiko ollaan nyt maailman parasta kiekkoliigaa katsomassa? Vastustaja Tampa Bay Lightningilla oli kyllä hyvä tehokaksikko tiimissään, mutta muuten kovin erityistä osaamista ei näkynyt. Nopeaa peli kyllä oli. Pudotussyöttöjä tai maalin takana seisoskelua ei juuri harrastettu eli siinä mielessä oli mielenkiintoista. Ja menihän tuo jatkoajalle ja rankkareihin! Suomalaisetkin pääsivät parrasvaloihin, kun kotijoukkueelta rankkarin veti Barkov ja vastustajalta Filppula ja Salo.
Matsin jälkeen napattiin vielä Barkovilta nimmari, joten eiköhän tuo nyt ihan hyvä reissu kuitenkin ollut. Mutta ehkä jos kaipaa kunnollista tunnelmaa halliin, ei kannata välttämättä Miamiin suunnata. Kaupunki on enemmän jenkkifutis- ja koriskaupunki, mutta niistä sitten myöhemmin enemmän.
Maanantaina oli jälleen aika vaihtaa maisemaa ja lähteä tien päälle. Suuntana oli etelä ja Key West.
Kommentit