Tai siis niin luulin, kun tiistaina aloin tankkaamaan. No, ei kylläkään mitään jättimääriä eli en ajatellutkaan vetäväni liiasta energiasta kärrynpyöriä koko päivää. Mutta ajattelin, että jaksaisin päivän Attackin vähän paremmin. Tässä kohtaahan kroppa vetäisi ihan mitä vaan. Kaikki mitä syö, laskee todella helposti. Kroppa on tyhjä. En ymmärrä mitä ihmiset tankkauspäivinään syövät, kun kieriskelevät sen jälkeen vatsakivuissaan. Itse voisin syödä loputtomiin. No, oma tankkaukseni onkin ollut suht hillitty eli sen verran, että lihakset saavat energiaa ja tankki on täynnä taas pari päivää.
Tiistaina sitten kesken Attackin sain jonkun ihmeellisen vatsakrampin ja keräilin itseäni muutamat viimeiset biisit. Olo oli sellainen, että olisi tehnyt mieli mennä halaamaan vessanpönttöä ja vetää sitten pitkäkseen sängylle, nukahtanut olisi taatusti. Olo oli muutenkin kummallinen loppuillan, ei yhtään energinen niin kuin yleensä tankkauspäivänä. Saattaa tosin johtua vain liian vähäisistä yöunista, mutta joka tapauksessa tämä väsymys on tällä hetkellä melko käsittämätöntä. Yleensä nukun huonosti ja dieetillä vielä huonommin ja nyt voisin vain koko ajan nukkua. Tosin päivät ovat aika raskaita kahdeksan tunnin työpäivineen, ohjauksineen ja treeneineen. Kello soi arkisin viideltä ja ennen töitä tehdään joko aerobinen tai salitreeni, illan ohjauksista riippuen. Painon laskusta on turha haaveilla viikolla, kun unet jäävät 5-6 tuntiin. Huono nukkuminen pamauttaa aina nestettä kroppaan ja vasta viikonlopun kymmenen tunnin yöunet poistavat suurimman nestelastin. Mutta kun tämän tiedostaa, ei tarvitse stressata viikon painolukemista.
Muutenkin on pitänyt opetella pois painon jatkuvasta kyttäämisestä. Painan enemmän kuin edellisillä dieeteillä eikä kunnon eteneminen ole nyt loppudieetistä näkynyt niin selkeästi vaa`alla kuin mitä peilissä. On uskallettava luottaa siihen miltä kunto näyttää eikä siihen yhteen lukuun, jonka kone aina aamuisin arpoo. Tosin omiin silmiin luottaminen ei aina ole kovin fiksua. Kun katsoo hiilareista tyhjää kroppaansa väsyneenä ja kettuuntuneena, ei ehkä osaa olla kovin analyyttinen tai realistinen.
Tässä kohtaa vedän vitamiineja purkista enemmän kuin laki sallii. Yleensä en tee niin, sillä uskon että D-vitamiinia lukuunottamatta saan melko hyvin ruoasta kaiken tarvittavan. Tässä kohtaa kuuluu "ruokavalioon" D-vitamiinin lisäksi kalsiumia, C-vitamiinia, monivitamiinia, magnesiumia, omegoita ja rasvanpolttajaa. Lisäksi heraproteiinia ja BCAA:ta kuluu. Mitään ongelmia ei ole ollut ja olen säilynyt ilman sairasteluja (koputetaan puuta äkkiä!) ja tällä kertaa myös ilman loukkaantumisia, wuhuu! Ei tainnut meikäläisen kroppa enää viime vuosina kestää tuota vapariharjoittelua, kun oli ongelmia jos jonkinlaisia. Ainoa "vaiva" on siis ajoittainen väsymys, joka johtuu hiilarin ja energian puutteesta. Kummallistahan se olisikin jos useamman viikon miinuskaloreiden jälkeen sitä edelleen hyppisi ilosta tasajalkaa :) (tosin viikonloppuna tein vähän loikkasarjoja aerobisen päälle ja ei ihan juuri ole yhtä kepeästi jalka noussut, jotakin hyppelyä se oman painon putoaminen teettää)
Olen siis välillä kuolemanväsynyt ja varma, että kunto on aivan syvältä. Ja sitten taas vähän väliä rakastun tähän lajiin taas uudelleen ja painan järjettömällä fiiliksellä aamuaerobisesta töiden kautta iltatreeniin. Niin se heittelee niin olotila kuin mielialakin.
Tällä viikolla toki ilonaiheita riittää. Tänään saan valmiit kisabikinit ja samalta Tampereen reissulta nappaan kyytiin Savosta saapuvia jazz-vieraita. Eli viikonloppuna tiedossa sopivassa suhteessa treeniä, T-kävelytreeniä ja jazzailua. Toivotaan huomiselle lämmintä säätä, jotta tarkenen jazzailla koko päivän. Taidan asettautua Areenalla toppatakissa makuupussiin, jotta en palele. Tai ehkä Earth, Wind and Fire tuo musiikillaan lämpöä päivään :) Huomennahan sitä ollaankin jo kolmen viikon päässä ensimmäisestä kisakoitoksesta!
Tiistaina sitten kesken Attackin sain jonkun ihmeellisen vatsakrampin ja keräilin itseäni muutamat viimeiset biisit. Olo oli sellainen, että olisi tehnyt mieli mennä halaamaan vessanpönttöä ja vetää sitten pitkäkseen sängylle, nukahtanut olisi taatusti. Olo oli muutenkin kummallinen loppuillan, ei yhtään energinen niin kuin yleensä tankkauspäivänä. Saattaa tosin johtua vain liian vähäisistä yöunista, mutta joka tapauksessa tämä väsymys on tällä hetkellä melko käsittämätöntä. Yleensä nukun huonosti ja dieetillä vielä huonommin ja nyt voisin vain koko ajan nukkua. Tosin päivät ovat aika raskaita kahdeksan tunnin työpäivineen, ohjauksineen ja treeneineen. Kello soi arkisin viideltä ja ennen töitä tehdään joko aerobinen tai salitreeni, illan ohjauksista riippuen. Painon laskusta on turha haaveilla viikolla, kun unet jäävät 5-6 tuntiin. Huono nukkuminen pamauttaa aina nestettä kroppaan ja vasta viikonlopun kymmenen tunnin yöunet poistavat suurimman nestelastin. Mutta kun tämän tiedostaa, ei tarvitse stressata viikon painolukemista.
Muutenkin on pitänyt opetella pois painon jatkuvasta kyttäämisestä. Painan enemmän kuin edellisillä dieeteillä eikä kunnon eteneminen ole nyt loppudieetistä näkynyt niin selkeästi vaa`alla kuin mitä peilissä. On uskallettava luottaa siihen miltä kunto näyttää eikä siihen yhteen lukuun, jonka kone aina aamuisin arpoo. Tosin omiin silmiin luottaminen ei aina ole kovin fiksua. Kun katsoo hiilareista tyhjää kroppaansa väsyneenä ja kettuuntuneena, ei ehkä osaa olla kovin analyyttinen tai realistinen.
Tässä kohtaa vedän vitamiineja purkista enemmän kuin laki sallii. Yleensä en tee niin, sillä uskon että D-vitamiinia lukuunottamatta saan melko hyvin ruoasta kaiken tarvittavan. Tässä kohtaa kuuluu "ruokavalioon" D-vitamiinin lisäksi kalsiumia, C-vitamiinia, monivitamiinia, magnesiumia, omegoita ja rasvanpolttajaa. Lisäksi heraproteiinia ja BCAA:ta kuluu. Mitään ongelmia ei ole ollut ja olen säilynyt ilman sairasteluja (koputetaan puuta äkkiä!) ja tällä kertaa myös ilman loukkaantumisia, wuhuu! Ei tainnut meikäläisen kroppa enää viime vuosina kestää tuota vapariharjoittelua, kun oli ongelmia jos jonkinlaisia. Ainoa "vaiva" on siis ajoittainen väsymys, joka johtuu hiilarin ja energian puutteesta. Kummallistahan se olisikin jos useamman viikon miinuskaloreiden jälkeen sitä edelleen hyppisi ilosta tasajalkaa :) (tosin viikonloppuna tein vähän loikkasarjoja aerobisen päälle ja ei ihan juuri ole yhtä kepeästi jalka noussut, jotakin hyppelyä se oman painon putoaminen teettää)
Olen siis välillä kuolemanväsynyt ja varma, että kunto on aivan syvältä. Ja sitten taas vähän väliä rakastun tähän lajiin taas uudelleen ja painan järjettömällä fiiliksellä aamuaerobisesta töiden kautta iltatreeniin. Niin se heittelee niin olotila kuin mielialakin.
Tällä viikolla toki ilonaiheita riittää. Tänään saan valmiit kisabikinit ja samalta Tampereen reissulta nappaan kyytiin Savosta saapuvia jazz-vieraita. Eli viikonloppuna tiedossa sopivassa suhteessa treeniä, T-kävelytreeniä ja jazzailua. Toivotaan huomiselle lämmintä säätä, jotta tarkenen jazzailla koko päivän. Taidan asettautua Areenalla toppatakissa makuupussiin, jotta en palele. Tai ehkä Earth, Wind and Fire tuo musiikillaan lämpöä päivään :) Huomennahan sitä ollaankin jo kolmen viikon päässä ensimmäisestä kisakoitoksesta!
Kommentit