Viikon lautasmalli

Viikko on ollut täynnä ristiriitaisia tunteita. Olen väsynyt, kroppa on väsynyt, nesteinen ja treeni ei kulje. Haluan, että aika kisoihin menee nopeasti enkä sittenkään halua, koska en ole vielä kunnossa. Ehdinkö kuntoon? Mitä se vielä vaatii, että pääsen kuntoon? Miten jaksan? Miten lähipiiri jaksaa, kun olen väsynyt ja ärtynyt ja huomaan ärähtäväni asioista aivan turhaan?

Toisaalta taas lähestyvät kisat luovat sellaista kutinaa, ettei mikään muu. Fiilistelen jo viimeistelyjä, kisamatkoja ja bikineitä. Nautin treenistä silloin, kun se kulkee ja lenkeistä silloin, kun jalka ei hapota. Broilersalaattikin on oikeastaan päivästä toiseen ihan yhtä hyvää. Olen valmis tekemään töitä tämän homman eteen.

Mutta väsyttää. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Osin johtunee siitä, että viikolla yöunet jäävät liian lyhyiksi, koska yksinkertaisesti vuorokaudessa on liian vähän tunteja. Viikonloppuna yritän ottaa takaisin, koska olen täysin vakuuttunut, että ihminen pystyy nukkumaan univelkaansa pois tai tarvittaessa unta varastoon ;)

Tiedän, että kova väsymys on vain väliaikaista ja jossain kohtaa taas helpottaa. Todella hyvin olenkin tähän asti jaksanut ja treeneissä on myös kulkenut. Kummahan se toisaalta olisi jos vähäisellä energia- ja hiilarimäärällä sitä jaksaisi koko ajan sata lasissa painaa.

 

Koska urheiluravitsemus on fitneksen ulkopuolellakin minua kiinnostava asia, luin mielenkiinnolla uusimmasta Jääkiekkolehdestä jutun, jossa Oskar Osala kertoi ruokavaliostaan. Osala on alkanut kiinnittää huomiota ravitsemukseen ja jutusta oli pääteltävissä, että tämä ei kiekkopiireissä ole välttämättä kovin yleistä. On jännä, että niin olennainen asia kuin ravitsemus, on monesti niin huonoilla kantimilla. Jokainenhan nyt syödä osaa, niinkö? Hmmm, en olisi aina aivan varma.

 

Hieman Osalan jutuissa särähti se, että mies ei syö ollenkaan aamiaista vaan lähtee treeneihin proteiinijuoman voimalla eikä syö ollenkaan välipaloja, koska ne ovat elintarviketeollisuuden keksimä juttu. Rohkenen olla eri mieltä mutta suotakoon meille mielipiteemme. Ehkä tästä hyvin käy ilmi se, että vaikka tietyt asiat ravitsemuksessa yleensä paikkansa pitävät, niin yksilöllisyys on kuitenkin aina tärkeää. Jokaisen tulisi löytää juuri itselle sopiva ruokavalio. Toivonkin, että lehteä lukevat kiekkojuniorit eivät jätä aamiaista syömättä esimerkin vuoksi. Tuskin, muistaahan Osala onneksi mainita, että hänen tyylinsä ei sovi kaikille.

 

Yksilöllisyyttä joutuu terapeuttina usein korostamaan, koska monet ajattelevat, että paasaamme kaikille tismalleen samaa ruokavaliota. Perusjutut ovatkin samat; kasvikset, rasvan laatu, kuitu. Mutta hyvän ruokavalionhan voi toteuttaa hyvin monella eri tavalla. En minä esim. pakota ketään syömään kahdeksaa palaa leipää päivässä, niin kuin usein luullaan. Enhän minä itsekään juuri syö leipää. Kai sitä ihminen nyt halutessaan ilman leipääkin voi elää.

 

Lautasmallikaan ei aina ole se perinteinen. Urheilijan lautasmalli on eri kuin painonpudottajan. Diettaavan fitnessurheilijan lautasmalli on eri kuin jääkiekkoilijan. Silti kummankin tulee huomioida riittävä ravintoaineiden saanti ja palautuminen. Paljon samaa, paljon erlaista. Jokaisen tulisi löytää oma lautasmallinsa, mutta se lienee toisinaan helpommin sanottu kuin tehty.