Tylsää ravitsemusta

Olen toisinaan meinannut vaivua epätoivoon tämän nykyajan "jokainen nettiä lukenut on ravitsemuksen ammattilainen"-trendin kanssa, mutta onneksi tulee hetkiä, jolloin luottamus omaan työhön ja tekemiseen palaa. Ne hetket syntyvät silloin, kun tapaa ihmisiä, joita on neuvoillaan pystynyt auttamaan. Silloin, kun todetaan että rasvan laadun muuttaminen on todella vaikuttanut veren rasva-arvoihin ja vielä varsin merkittävästi. Silloin, kun pienillä muutoksilla kohti tasapainoisempaa ruokavaliota saadaan selkeää näyttöä muutosten terveyttä edistävästä vaikutuksesta. Silloin kun huomataan, että suuri muutos olikin pieniä tekoja.

Silloin sitä aina muistaa, että suurin osa ihmisistä haluaa kuitenkin syödä monipuolisesti ja ilman sen kummempia erityisruokavalioita tai kieltäytymisiä.



Ravitsemuksen asiantuntijoitahan on julkisuudessakin tarjolla vaikka mihinkä lähtöön. Miksi suurimman suosion sitten tuntuvat saavan muut kuin ravitsemusterapeutit?
Tuntuu, että ravitsemusterapeuttien sanomaa pidetään tylsänä. Suositaan ruisleipää, kehotetaan siirtymään kasvirasvaan, painotetaan säännöllisyyttä ja monipuolisuutta. Tylsää, tämä on kuultu ennenkin. Mutta jos valovoimainen ravitsemusluennoitsija kiertää kertomassa, ettei Becel ole elintarvike, on se jo paljon raflaavampaa. Erilaista, joten sen on pakko olla erityistä ja oikeaa. Näinkö se menee?

Loppujen lopuksi tylsä totuushan on, että paras ravitsemus on monipuolista ja voi sisältää kohtuudella kaikkea. Se on ainakin minun totuuteni mutta jokaisellahan on omansa. Joka tapauksessa, palautan uskoni siihen, että työni on edelleen tärkeää, tapahtui netin syövereissä mitä tahansa.

Uusi aamiaisherkku: proteiinilettu (Mass), hunajaa ja mansikoita, toimii!