Siirry pääsisältöön

Tylsää ravitsemusta

Olen toisinaan meinannut vaivua epätoivoon tämän nykyajan "jokainen nettiä lukenut on ravitsemuksen ammattilainen"-trendin kanssa, mutta onneksi tulee hetkiä, jolloin luottamus omaan työhön ja tekemiseen palaa. Ne hetket syntyvät silloin, kun tapaa ihmisiä, joita on neuvoillaan pystynyt auttamaan. Silloin, kun todetaan että rasvan laadun muuttaminen on todella vaikuttanut veren rasva-arvoihin ja vielä varsin merkittävästi. Silloin, kun pienillä muutoksilla kohti tasapainoisempaa ruokavaliota saadaan selkeää näyttöä muutosten terveyttä edistävästä vaikutuksesta. Silloin kun huomataan, että suuri muutos olikin pieniä tekoja.

Silloin sitä aina muistaa, että suurin osa ihmisistä haluaa kuitenkin syödä monipuolisesti ja ilman sen kummempia erityisruokavalioita tai kieltäytymisiä.



Ravitsemuksen asiantuntijoitahan on julkisuudessakin tarjolla vaikka mihinkä lähtöön. Miksi suurimman suosion sitten tuntuvat saavan muut kuin ravitsemusterapeutit?
Tuntuu, että ravitsemusterapeuttien sanomaa pidetään tylsänä. Suositaan ruisleipää, kehotetaan siirtymään kasvirasvaan, painotetaan säännöllisyyttä ja monipuolisuutta. Tylsää, tämä on kuultu ennenkin. Mutta jos valovoimainen ravitsemusluennoitsija kiertää kertomassa, ettei Becel ole elintarvike, on se jo paljon raflaavampaa. Erilaista, joten sen on pakko olla erityistä ja oikeaa. Näinkö se menee?

Loppujen lopuksi tylsä totuushan on, että paras ravitsemus on monipuolista ja voi sisältää kohtuudella kaikkea. Se on ainakin minun totuuteni mutta jokaisellahan on omansa. Joka tapauksessa, palautan uskoni siihen, että työni on edelleen tärkeää, tapahtui netin syövereissä mitä tahansa.

Uusi aamiaisherkku: proteiinilettu (Mass), hunajaa ja mansikoita, toimii!

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

J sanoi…
Toki ravitsemusterapeutin työ on tärkeää, minä ainakin uskon siihen! Koulutusta ja osaamista on hankittu ja sitä pitää (tai ainakin pitäisi) osata arvostaa.
Itse ainakin huomaan että yleiset ohjeet / ruokaohjelmat eivät esim. omalla kohdallani toimi, vaan aina saa säätää että homma toimii. Jos itse esim treenaisin isommilla tavoitteilla, kääntyisin ehkä ravitsemusterapeutin puoleen ruoka-asioissa. Toki monessa asiassa voi neuvoa myös valmentaja, mutta uskon etta ravitsemusterapeutin näkemys on monialaisempaa tai toimisi omalla kohdallani ehkä paremmin.
29. syyskuuta 2012 klo 23.57
PetraBettina sanoi…
Tuo on mukava kuulla. Olenkin miettinyt voisiko ravitsemusterapeutilla olla annettavaa kuntosaliharjoittelun puolella, esim. erityisruokavalioiden kanssa. Varmastikin!
1. lokakuuta 2012 klo 21.32
J sanoi…
Tällaiset asiat varmasti riippuu paljon siitä, mikä kosketuspinta ja tuttuus asioissa on. Itse olen sairaanhoitaja ja työskentelen paljon ravitsemusterapeutin kanssa, joten ehkä siksi myös olisi luontevaa käyttää ravitsemusterapeuttia:)
1. lokakuuta 2012 klo 22.06
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...
8 kommenttia
Lue lisää

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...
8 kommenttia
Lue lisää