Siirry pääsisältöön

Buranan voimalla

Tai ei Buranan mutta sen halvemman vastaavan version. Eikös ne Buranan nimellä kaikki puhekielessä kulje? Joka tapauksessa ensin iski flunssa, johon kyseistä tavaraa tarvittiin. Kummallista kyllä, olen tänä vuonna ollut useasti kovassa flunssassa, kun aiemmin sitä ei tapahtunut juuri koskaan. Kovasti olen pohtinut mikä tähän voisi olla syynä. Erityisen stressaava vuosi? Liian vähän liikuntaa? Huono ruokavalio? Vitamiinivalmisteiden puuttuminen?

Ja jos syynä on vitamiinit, niin mitä pitäisi popsia ja paljonko? C-vitamiinia, D-vitamiinia, monivitamiinia? C-vitamiinilla kai ei todellisuudessa ihan järin suurta vaikutusta ole, tiedä sitten jos sitä grammakaupalla popsisi. D-vitamiinista saadaan ehkä tulevaisuudessa lääke kaikkeen mahdolliseen vaivaan, niin moneen asiaan sitä on viime aikoina yhdistetty mutta varsinaista näyttöä ei vielä kaikesta ole. Miten sitten pitäisi syödä? Ehkä olen syönyt hieman normaalia enemmän herkkuja mutta ei kai se kenestäkään sairasta tee? Vai tekeekö? Vai pitäisikö alkaa syömään superfoodeja, niin tulisi superihmiseksi ja superterveeksi? Itse kyllä lasken mustikat superfoodiksi ja niitä on kyllä tullut popsittua. Muuten olen edelleen kohtalaisen skeptinen maailmalta kuljetettujen superfoodien supermaisuudesta.

 
Flunssa kun vähän hellitti, niin lähdin ohjaamaan. Tunnilla hyppäsin kerran vähän huonosti ja jalassa tuntui tärähdys. En ajatellut sitä enempää, sillä pystyin jatkamaan normaalisti eikä koko iltana jalka tuntunut mitenkään kummalliselta. Yöllä sitten heräsin todella kovaan särkyyn ja sitä buranankorviketta etsiessäni ei kävelemisestä meinannut tulla yhtään mitään. En todella tiedä mitä tapahtui, kun vamma tuli tällä tavalla "viiveellä". Mutta onhan noita kantapääongelmia tässä ollut, niin taitaa olla seurausta sille. Mitä tästä opitaan? Tervettä päivää ei todella näe. Liikunta on terveellistä kuntoilumielessä mutta jos sitä tekee työkseen tai kilpaillaakseen niin se on kaikkea muuta ;)
 

Käveleminen on tänään ollut sen verran tuskaista, että töissä en viitsinyt lähteä edes syömään, ettei tarvinnut kävellä ruokalaan asti. Korvasin lounaan sitten proteiinipatukalla. Virhe! Ei toimi, varsinkaan jos patukka maistuu (mukamas) korvapuustille. Suosittelen; älä skippaa lounasta!

Nytpä sitten yritän olla kärsivällinen ja selvitä tästä kinkkaamiseeni liittyvästä ketutuksesta nopeasti. Taitaa jäädä viikonlopunkin treenit välistä, viikon treenit jo flunssan vuoksi jäivätkin. Onkohan tämä merkki jostain? Lopeta urheileminen, älä edes yritä? Ala downshiftaamaan, niin selviät?

 
Jotain hyvääkin sentään tähän viikkoon; olen  nyt valmis. Mihin, sitä en ole vielä keksinyt. Alan opiskeleminen ja uteliaisuus kyllä jatkuvat, vastahan tässä on ehditty pintaa raapaista!
 

 


Kommentit

Anonyymi sanoi…
Onnea valmistumisesta!

Mä olen syönyt kolme vuotta D-vitamiinia 25mikrogramman päiväannoksella (kesä-elokuussa pidin taukoa). En ole ollut kertaakaan kipeänä koko aikana. Toisaalta tämän kolmen vuoden aikana olen alkanut myös liikkumaan enemmän, syömään terveellisemmin ja juomaan alkoholia huomattavasti vähemmän kuin ennen. Joten vaikea sanoa mistä flunssattomuus oikeasti on kiinni. :)
Anonyymi sanoi…
Paljon onnea :) Ehkä mäkin vielä tänä syksynä saan ton näköset paperit kotiini...
PetraBettina sanoi…
Kiitos! Ja onnea myös muille mahdollisesti syksyn aikana valmistuville :)

Mullakin D-vitamiinipurkki tuossa pöydällä on, mut jotenkin kummasti se aina unohtuu. Vaikka on lähestulkoon keskellä pöytää ;) Minä olen aina ollut sellainen, ettei mitkään taudit ole tarttuneet, flunssatkin kiertäneet kaukaa, joten olisi kyllä mielenkiintoista tietää, että mistä syistä vastuskyky oikein muuttuu.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...