Terkkuja Riikasta!

Ihastuin kaupunkiin, vaikka en parissa päivässä ehtinyt näkemään kuin murto-osan. Mutta kaunista oli! Reissun kohokohta oli kylläkin KHL-matsi Dinamo Riga-Salavat Ufa. Harmittavasti vaan kotijoukkue menetti kahden maalin johdon ja peli päättyi 2-4. Mutta ei aina voi voittaa. Ja latvialaiset ne osaavat kannustaa omiaan! Huuto hallissa ei tauonnut hetkeksikään, ja fanikatsomon lisäksi huutoihin osallistui koko halli. On siinä SM-liigalla (ja jopa liigan parhaalla kiekkokatsomolla Isomäessä ;)) vielä matkaa tuollaiseen tunnelmaan. Samalla reissulla tuli muuten käytyä Porissa, jossa Ässät pesi Lukon 6-3. Niin sitä pitää! Kiekkohullun unelmaviikonloppu siis :)

Arena Rigan loungessa hymyilyttää :)

Naimisiin menneiden Rakkauden silta. Lukossa rakastavaisten nimet ja avain heitetty veteen.

Ikuinen rakkaus.

Perusburgeri

Itsellä oli vähän pienempi versio

Kovin pahasti ei muuten ole karppausbuumi Latviaan iskenyt, sen verran paljon kaupungissa oli ihania konditorioita. Siltikin ihmiset on niin pieniä, että kokeilemassani XL-kokoisessa takissa hihat ylettyivät juuri kyynärpään yli ;)

Nyt on sitten KIIRE! On uutta Attackia, ensi viikonlopun koulutusta varten SH`BAMia ja maanantaina olisi vielä tenttikin...puuh. Että äkkiä pois koneelta ja hommiin!

Ja ai niin, fitneksen säännöt muuttuivat TAAS! Nyt pisteet kierroksilta menevät 50-50, eli kummankaan kierroksen pisteitä ei tuplata. Hyvä päätös, tykkään :) (pitäiskö siis kuitenkin kisata taas ensi syksynä..??)

Kommentit

Laura V. sanoi…

Pitää kisata!!! Pittää pittää!!:))

Hienoa että noi säännöt muuttuu noin!!

-Valkyria/Laura

8. joulukuuta 2011 klo 22.26

PetraBettina sanoi…

Kisat on harkinnassa ;))

9. joulukuuta 2011 klo 18.04

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla! Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Lue lisää

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Lue lisää

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...

Lue lisää