Siirry pääsisältöön

Ahdistavaa hulabaloota

Elämä on yhtä hulabaloota tällä hetkellä. Hommia riittää niin, että hirvittää. Koulua, töitä, tuntien opettelua, koulutusreissuja ja treenejä. Tällä viikolla on nimittäin päässyt jo treenaamaankin. Viikonloppu meni aerobisen treenin merkeissä SH`BAM-peruskoulutuksessa, mutta tälle viikolle jalkatreeni sekä olkapäät ja ojentajat jo plakkarissa. Huomenissa sitten selkää aamulla ja illalla uutta BodyAttackia, ou jee!

Luomu-puolukkamysliä maidolla + cashew-pähkinöitä

Vuoden viimeinen koulupäivä oli tänään, vaan sehän ei hommia vähentänyt yhtään. Gradu se huutaa ja odottaa tekijäänsä. Voi voi. Ahdistaa koko gradu. Ahdistaa koko tämä viimeinen vuosi, kun muka pitäisi jo osata ja tietää, mutta itsestä tuntuu siltä, että on ihan pihalla koko ajan. Ehkäpä se luottamus itseen tulee vain kokemuksen kautta. Luottamusta ei paranna se, että mokaa tentissä melkoisen pahasti ihan vain siksi, ettei ole lukenut tehtävänantoa huolellisesti. Kyllä ärsyttää. No, eiköhän tämä ahdistus ja ärsytys ensi kesään mennessä saada pois...toivottavasti.

Valottunutta kanasalaattia oliiviöljyssä paistetun patongin kera ;)

Ensi viikolla on jo joulu! Toivoisin joulupukilta lisää keskittymiskykyä, aikaa ja rahaa. Eihän se ole paljoa pyydetty..? ;) Ja ylläolevista kuvista päätellen myös uusi kamera olisi paikallaan. Tai henkilökohtainen kuvaaja. Eilen kirjoitin toivomuslistaan, että sponsori olis kiva. En tiedä valmistetaanko sellaisia Korvatunturilla.

No joo, löpinäksi meni tänään, mutta mitäpä tuon väliä. Pitää ehkä alkaa suunnittelemaan taas kisaamista, niin saisi jotain mielenkiintoa tähän hommaan... Vaikkakin yhä edelleen ärsyttää suunnattomasti, kun mietin viime syksyn kisoja. En ehkä pääse siitä yli. Pitää siis kisata uudelleen, josko sillä saisi tämän pahan maun suusta pois. Mutta missä minä asun ja mitä minä teen ensi vuoden syksyllä?? Kas, siinäpä on aikamoinen arvoitus :)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...
8 kommenttia
Lue lisää

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...
8 kommenttia
Lue lisää