Siirry pääsisältöön

22 weeks and counting!

Harjoittelin tänään kaupassa käyntiä. Sitä kuinka oikealta hyllyltä seuraavalle oikealle hyllylle kävellään kiinnittämättä huomiota mihinkään muuhun. Välillä toki voi vilasta pullahyllyä, että tuollaisen voisin nyt ostaa jos voisin. Enkä todellisuudessa ikinä ostais. Tänään tosin kuljin kaupassa miettien mitä kaikkea sellaista siellä onkaan mitä en voi seuraavaan puoleen vuoteen syödä. Mistä kaikesta nyt taas sitten luovun koko kesäksi. Miten pitkä aika sitä onkaan edessä.

Voi että oli siistiä! Voisin kertoa asteikolla yhdestä kymmeneen kuinka innoissani olen alkavasta (alkaneesta; tässä on jo monta tuntia takana) kisavalmistautumisesta ja se luku ois noin kolmekymmentä. Ja juu, tiedän kyllä, että kaikki 22 viikkoa ei ole ihan yhtä kivaa mutta mitäpä sitä etukäteen murehtimaan. Kisamusa on päätetty, se odottaa vaan miksaajaa. Vanhat vammat vaivaa edelleen mutta vaivatkoon. Hypitään sitten vaikka yhdellä jalalla jos se sitä vaatii :) Kunto on suht siisti ja ehkä jopa vähän kehittynyt, who knows. Mikäs tässä ollessa.

Tiedättekö mikä muu on mukavaa? (sen lisäksi että Suomen puolivälierävastustaja on todennäköisesti Norja ja sitä voittoa edes Suomi ei pysty sössimään) Se, että mukava harjoitteluni lempikaupungissani on entisestään varmistanut sen mistä jo aikalailla varma olinkin. Olen vihdoin oikealla alalla. Vaikka sitä on kiinnostunut noin miljoonasta muustakin asiasta, niin kyllä tämä on se juttu, jota haluan tehdä. Olen tänäänkin koko päivän tutkinut erilaisia ravitsemusasioita; ravitsemusaiheisia nettisivustoja, toiminnallisten vatsavaivojen ravitsemushoitoa, ravitsemusohjausmateriaaleja, elintarvikehygieniaa yms. Kukapa sellaisesta ei tykkäisi..? Valmistumista ei oikein enää vaan jaksaisi odottaa, tästä opiskelun ja töiden yhdistelmäelämästä kun haluaisi jo päästä eroon. Kun ei siitä ole edes mitään hyötyä. Sen mitä Kela ei peri takaisin, pyytää Verohallinto joululahjaksi. Hmmm. Vai oliko se niin, että mun laskutaidossa vaan on jotain vikaa..??

No mutta. Lähdenpä tästä iltapalan laittoon. Veikkaan, että olen tiputtanut jo huikean määrän rasvaa tämän ekan päivän aikana, niin että eihän tässä enää ole matka eikä mikään maaliin. Tunnen jo kuinka kevenen ihan tässä istuessanikin. Hah. Ihanaa kesää minulle ja kilpasiskoille. Älkää tarjotko siideriä, meillä on mukavaa muutenkin.

"Siis mitä hittoa, onko tässä puhelimessa kamera? Miten tätä käytetään? Juu ei, tämä oli kyllä ensimmäinen ja viimeinen kuva kännykällä. Kaksi kuvaa siis kerralla. Ostan kameran. Ehkä. Joskus."

Kommentit

Anni sanoi…
No niin pitääkin alkaa seuraan sunkin blogia :) onnea dietille! itselle kävi niin, että meni johtoportaan kanssa kuviot sekaisin ja mut tungettiin 72 kilosiin EMiin helpomman sarjan toivossa. kuitenkin unohdettiin vaihtaa tuo 2 vkoa ennen oleva penkin MM johon olin menossa 63 kilosiin. olin jo päättänyt tiputella rasvoista sen 1.5kg jolloin menisi sitten EMt samalla höngällä. Nyt meni kuviot sitten uusiksi ja koitan ekaa nestetiputusta ikinä :D

Muutatteko mikon kanssa Poriin? mäkin oon täällä harjottelussa :)
PetraBettina sanoi…
Aattelitko istua saunassa hikipuku päällä? ;) Milloinkas nuo penkkikisat on?

Joo hoidetaan tää harjoittelu tästä nyt alta pois ja sitten vuodeksi vielä Kuopioon. Sitten ei tiedä mihin sitä nokka näyttää sen jälkeen, toivottavasti Poriin. Muuttasin koska vaan :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...