Siirry pääsisältöön

Kiitos ja näkemiin!


Mitä haluaisin vielä kertoa teille elämästäni ja ajatuksistani?

Rakastan olla äiti. Esikoiseni on suurin rakkaustarinani. Hän tutustutti minut aivan ihmeelliseen, uudenlaiseen rakkauteen, josta en tiennyt mitään. Olen äärimmäisen kiitollinen lapsistani. Tiedän, etteivät lapset ole itsestäänselvyys, joten yritän muistaa kiittää heistä joka päivä. Heistä on tullut elämäni ykkösasia ja aion aina ajatella heitä ennen itseäni.

Luottakaa äidit itseenne. Teidän ei tarvitse toimia kuten ystävänne tai mammapalstojen äidit toimivat, te voitte toimia kuten itse parhaaksi näette. Äidinvaisto on ihan todellinen juttu ja sillä pääsee aika pitkälle. Itse olen päättänyt, että imetän lapsiani juuri niin pitkään kuin se minulle ja lapselle hyvältä tuntuu, nukumme perhepedissä juuri niin kauan kun se on meille helpoin ja paras ratkaisu, hoidan lapsia kotona juuri niin pitkään kuin haluan ja karsin omista menoistani juuri niin pitkään kun koen lapsen sitä tarvitsevan. Sanokoot muut ihan mitä tahansa.

Rakastan edelleen fitnessurheilua. Olen iloinen lajin kehityksestä ja haluan jatkossakin olla mukana muokkaamassa fitneksestä vakavasti otettavaa urheilulajia. Omakin kisaaminen aina välillä kutkuttaa, mutta saa nähdä. Nyt edetään perheen ehdoilla. Valmentaa haluan myös jatkossa enemmän, mutta sekin on tulevaisuuden juttuja, sillä kotiäidin työ vie ajan toistaiseksi.

Muistakaa harrastaa skeptisyyttä kaiken netistä lukemanne suhteen. Maito ei tapa ketään, vaikka kuka bloggaaja sanoisi mitä tahansa. Vaatikaa kunnollista tieteellistä näyttöä, yksittäiset tutkimukset eivät riitä. Eivätkä yksittäisten ihmisten kokemukset. Opiskelkaa ihmisen fysiologiaa sen verran, että tiedätte mikä voi olla totta ja mikä ei.

Enää-sanan perään ei tule n-kirjainta. Huutomerkkejä käytetään yksi kerrallaan ja osa sanoista kirjoitetaan yhteen. Dinnerille on olemassa suomenkielinen versio, englannin käyttäminen ei tee lauseesta hienompaa.

Muistetaanhan kohtuus kaikessa. Syödään sekä herkkuja että parsakaalia. Harrastetaan liikuntaa, mutta yritetään ehtiä myös löhöilemään sohvalla. Muistetaan sekä itsemme että läheisemme.


Näiden tuiki tärkeiden asioiden myötä kiitän teitä blogini lukemisesta. Olen todennut, että blogien viidakko ei yhtä pientä blogia jää kaipaamaan, joten toistaiseksi laitan pillit pussiin. Elämäämme voi seurata Instagramista, jota päivittelen aktiivisesti (petrabettina_r). Omia juttujani kirjoittelen toistaiseksi vain pöytälaatikkoon, mutta suunnittelen kenties jonain päivänä julkaisevani sinne päätyneet kirjoitelmat. Aika näyttää. Toivotan teille ihanaa kesän jatkoa. Liikkukaa ja syökää hyvin! Näkemisiin!

Petra

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Ihanasti kirjoitettu. Kaikkea hyvää! ❤️ T.Kipinä
Karoliina sanoi…
Kiitos Petra kivasta blogista! :) Jään seurailemaan Instassa! Ihanaa kesän jatkoa!
PetraBettina sanoi…
Kiitos! Kaikkea hyvää myös sinne :)
PetraBettina sanoi…
Kiitos! Ihanaa loppukesää myös teidän perheelle :)
Anonyymi sanoi…
Kiitos sinulle! Olen seurannut blogiasi jonkin aikaa. Minua on koskettanut ja pysähdyttänyt avoimen rehellinen tapasi kirjoittaa, joka tuntuu nykyään olevan harvinaista. Samassa elämäntilanteessa olevana olen saanut kirjoituksistasi perspektiiviä ja tukea omaan elämääni. Kaikkea hyvää jatkoon!
PetraBettina sanoi…
Kiitos ihanasta kommentistasi! Sain siitä niin hyvän mielen. Kiva, että olet pitänyt lukemastasi :) Mukavaa kesän jatkoa Sinulle!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...