Haluaisin olla järjestelmällinen äiti. Sellainen, joka
arkistoi kaikki vauvavuoden tapahtumat kauniiseen vaaleanpunaiseen kirjaan.
Siellä lukee lapsen kehittymisestä kaikki mahdollinen ja se on kuvitettu vuoden
tapahtumilla, kuten onnittelukorteilla, junalipuilla ja ensimmäisillä
kädenjäljillä.
Sen sijaan kirjoitan vauvakirjaan joskus ja jouluna, jolloin
joudun miettimään, että minkä ikäisenä se ensimmäinen askel nyt tulikaan. Ei
hitto vie, kyllä äidin nyt tällainen pitäisi muistaa! Mutta tuntuu, että hän on
kävellyt jo ikuisuuden ja viikot pyörivät vauhdilla eteenpäin.
Haluaisin olla sisustava äiti. Sellainen, jonka lapsen
huoneessa on harkittuja yksityiskohtia. Vähintään itse tehty taulu
ensimmäisestä vauvakuvasta ja pienen pienistä jalanjäljistä. Uusia sisustusinspiraatioita
etsiskelisin jatkuvasti lehdistä ja blogeista.
Sen sijaan kasaan kaikki lelut, muistot ja kirjat lapsen
huoneeseen aivan miten sattuu. Jaksan kerätä lelut lattialta ehkä joka kolmas
päivä. Jos silloinkaan.
Haluaisin olla aikaansaava äiti. Sellainen, joka toivoessaan
muistoksi valokuvaussessiota ammattivalokuvaajan kanssa sekä raskausaikana että
vauva-arjessa, myös saisi aikaan toteuttaa toiveensa. Sitten aikaansaavasta
äidistä tulisi sisustava äiti ja koti olisi verhottu ihanilla rakkauskuvilla.
Sen sijaan mietin edelleenkin, että en sitten tosiaan saanut
aikaiseksi järjestää Tinkan 1-vuotiaskuvausta. Enkä saa varmaan edelleenkään
sitä raskauskuvausta. Tai vastasyntyneen kuvausta. Otan tavoitteeksi koko
perheen kuvaukset, kun Tinka täyttää kaksi vuotta. Tai ehkä 20 vuotta.
Haluaisin olla pullantuoksuinen äiti. Sellainen, joka tekee
itse kaikki ruoat ja maustaa ne itse kasvattamillaan yrteillä. Leipoo
viikoittain pullaa ja ottaa lapset mukaan ruoanlaittoon.
Sen sijaan menen useimmiten sieltä mistä aita on matalin ja
teen niitä samoja vanhoja jauhelihakastikkeita viikosta toiseen. Enkä osaa
vieläkään käyttää yrttejä. Ostin yleiskoneen, koska rakastan pullaa, mutta
yllättäen en ole saanut vielä aikaiseksi. Tinkakin viittaa äidin ruoille
kintaalla, joten saa useimmiten edelleen tulla toimeen ihan muiden äitien
tekemällä ruoalla.
Haluaisin olla siisti äiti. Sellainen, joka käyttää päivät
kotona hyödyksi ja pitää kodin puhtaana. Joka voi siivota vähän joka päivä
ilman, että joka päivä tarvitsee aloittaa suursiivousta alusta asti. Sellainen,
joka tietää kaiken ekologisista puhdistusaineista ja pitää kodin raikkaana ja
hyvän tuoksuisena. Kerää lelut sisustukseen sopiviin laatikoihin iltaisin ennen
kuin alkaa silittää puhtaita pyykkejä.
Sen sijaan suurin ponnistukseni on pölyjen pyyhintä kerran
viikossa. Teen sen rätillä ja vedellä eikä meillä tuoksu ikinä raikkaalle.
Tinka saa levittää lelunsa joka ikiseen huoneeseen, joista jaksan siivota
iltaisin yhden, jos sitäkään. Sisustuksessa mikään ei sovi mihinkään eikä
koskaan ole ihan siistiä. Pyykit jaksan juuri ja juuri viikata kaappiin,
silittämisestä on ihan turha haaveilla.
Haluaisin olla asioista kiinnostunut äiti. Sellainen, joka
tuplarattaita pohtiessaan käy läpi kaikki mahdolliset merkit ja niiden nettisivut,
lukee äitipalstoilta arvosteluja ja pohtii järkevästi rattaiden sopivuutta perheen
tarpeisiin.
Sen sijaan odotan, että tieto sopivista rattaista vain
jotenkin tupsahtaisi päähäni. Tai että joku muu hoitaisi homman puolestani. Ja
sitten päädyn ostamaan ensimmäiset vähääkään omaan silmään sopivat ilman
minkäänlaista ennakkokartoitusta.
Millainen äiti sitten olen?
Sellainen, joka istuu lattialla lelujen keskellä ja miettii
miten valtavan hienoa onkaan vain istua tässä. Sellainen, jonka mielestä
lapsesta on tullut suorastaan nero, kun se osaa jo laittaa palikat oikeista
rei`istä laatikon sisään. Sehän on aivan valtavan hieno taito! Sellainen, joka
pussaa ja halaa joka välissä, niin että lapsen pitää välillä todeta ”Äh!” ja
työntää äiti kauemmas, kun se häiritsee tärkeitä leikkejä. Sellainen, joka
laittaa sitä samaa ruokaa aina, mutta tekee sen mielellään ja rakkaudella.
Sellainen, jonka maailmassa sekainen koti ei loppupeleissä merkitse paljoakaan.
Sellainen vähän tukka pystyssä ja villasukat jalassa kulkeva äiti, joka lapsen
päiväunien aikaan ottaa lapsen kainaloon ja menee itse mukaan unille. Ja jättää
samalla tiskit altaaseen ja pyykkikorin täyteen. Sellainen kaikkea muuta kuin
täydellinen äiti, joka välillä jättää lapsen lähteäkseen jumppaamaan. Tai
opettamaan fitnesstytöille poseerauksia. Tai palaveeraamaan milloin mistäkin.
Sellainen äiti, joka odottaa tulevaa uutta äitiyslomaa kuin
kuutta nousevaa, sillä se on toistaiseksi ollut maailman paras työ. Silloin saa
istua villasukat jalassa lattialla ja leikkiä dubloilla. Vielä kun tulisi kesä
ja voisi lähteä ilman pukemisepisodia ulos. Ai että, sitä odotellessa.
Kommentit
Tosi samalta kuulostaa kun oma arkikin ja tulee hyvä mieli kun tajuaa ettei oo ainoa joka istuu lattialla villasukat jalassa ja leikkii legoilla. Ihanaa olla äiti