Siirry pääsisältöön

Pariisi


Syksyyn on mahtunut niin iloa kuin suurta suruakin. Lisäksi työviikot ovat olleet aivan hulluja, joten yhtään ylimääräistä aikaa ei ole blogille jäänyt. Ja toisaalta taas, kaiken fitnesskeskustelun keskellä, en ole kokenut, että minulla olisi ollut uutta annettavaa keskusteluun. Oma kantani fitnessurheilusta kun on melko selvä. Fitness on urheilua, johon kuuluu off-kausi ja kisakausi ja jossa tärkeintä on treenaaminen ja siitä nauttiminen, ei blogit, kuvat tai sponsorit. Fitneksen ei tarvitse olla pilkun viilaamista eikä ulkonäön tarvitse olla kaiken keskipiste. Piste.

Palataan nyt postauksien tielle ensin ilojen kautta. Ensimmäisen hääpäivän kunniaksi lähdimme viettämään vuoden toista vapaaviikkoani Pariisiin.


Hääpäivän brunssilla Vaakunassa


Kuva: Katri Tamminen


Vuosi sitten tähän aikaan matkusteltiin USA:ssa
Tämän vuoden matka alkoi laivareissulla Tukholmaan


Tukholmasta lento Pariisiin




Notre Dame


Kyllä, myös meidän lukkomme löytyy nyt täältä :)

Työn ja tuskan takana ollut futismatsi




Futismatsin seikkailut jaoin Facebookissa tähän malliin:

Tapahtuipa kerran, että halusimme mennä katsomaan Ranskan liigaa. Liput tilattiin, maksettiin, printattiin ja kaikki oli ok. Sitten alkoi ranskankielisten sähköpostien pommitus, joissa ensin liput peruttiin ja rahat luvattiin palauttaa, mutta sittemmin liput luvattiin uudelleen, mutta pelipäivä vaihtui. Paikat valittiin uudelleen ja maksu oli ok. Sähköpostiin tuli tunnukset, joilla pääsi tulostamaan lipun. Tai siis olisi pitänyt päästä. Lippuja ei vain ikinä saapunut. Sähköposteja lähetimme ilman vastausta. Stadionilla selitimme asiaa neljässä eri paikassa, joista kolmas paikka pitkällisen selvityksen jälkeen lupasi, että liput odottavat neljännessä paikassa. Neljännessä paikassa asiasta ei tiedetty mitään. Kuulemma kun 60 000 muuta oli saanut lippunsa, niin meille ei voinut käydä näin. Lopulta liput luvattiin jos odottaisimme puoli tuntia. Puolen tunnin päästä piti odottaa 10 minuuttia. Ja sitten, puolentoista tunnin selvityksen ja viiden eri ihmisen kanssa asioinnin jälkeen meillä oli liput. Matsi oli jäätävän hyvä, mutta Zlatan ei tietenkään pelannut. Paluu hotellille oli myös oma episodinsa, sillä RER-juna ei kulkenutkaan, mutta jo kaksi tuntia pelin jälkeen olimme hotellilla! Vive la France!

No, saimme lopulta alkuperäiset lippumme, sillä ne lähetettiin meille kotiin, kun olimme jo palanneet reissusta. Pelin jälkeen siis. Mutta mitäpä pienistä.



Riemukaarella

 



Park Luxembourg





Tämä, Nike ja Adidas veivät shoppailurahani!

Sotamuseo



Pain au chocolat, osa 1/4



Näkymät Eiffelistä käsin



 




Louvre ja sen käsittämätön kartta


Mona Lisaa katsomassa

Vaikuttava Louvre


Shoppailut


Marie-Antoinetten jäljillä @ Conciergerie
Pariisi oli huikea. Vajaa viikko ei riittänyt mihinkään, sillä vielä jäi näkemättä mm. katakombit ja Versailles. Myös Roland Garros kiinnostaisi jatkossa. Joka tapauksessa mahtava loma ja todellakin kaiken hehkutuksen arvoinen kaupunki.

Viime vuonna teimme lupauksia asioiden ikuistamisesta ja nyt nuo lupaukset on pidetty, tässä todisteet...

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Hienoja kuvia ja muutenkin kiva blogi :-) Kysyisin sen verran, että satutko tietämään, että pystyykö FSC maksamaan kertamaksulla? Tai edes kuukausimaksua?
PetraBettina sanoi…
Kiva, kiitos! Nyt en ole aivan varma, mutta käsittääkseni kertamaksu on kyllä. Kuukausikortin sopimuksen voi tehdä kolmelle kuukaudelle tai vuodelle.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...