Nyt kun olen ottanut hieman rennommin treenaamisen ja syömisen suhteen (rentoutta muun elämän suhteen opettelen vielä), olen pohtinut paljon sitä, mitkä seikat ovat oleellisimpia jos vielä haluankin kisata? Mihin asioihin syömisessä ja treenaamisessa pitää panostaa vai onko niin, että lajiin pitää panostaa joko tai -asenteella?
En ole ikinä ymmärtänyt hifistelyä enkä ole ikinä syönyt vuoden ympäri ruokavaa`an kanssa. En aio tehdä niin jatkossakaan. Treenikaudella kehittymisen kannalta oleellisinta on, että syö riittävästi. Syö riittävästi energiaa, sopivassa määrin kaikkia energiaravintoaineita ja ajoittaa ateriat sopivasti treeneihin nähden. On hyvä tietää energiansaantiaan suurin piirtein, koska silloin on helpompi suunnitella mahdollista dieettiä, mutta grammalleen ei mitään ole välttämätöntä laskea. Jos valitsee oikeita tuotteita ja saa riittävästi hyvälaatuista ruokaa päivässä (energiaa, proteiinia, vitamiineja ja kivennäisaineita), on aivan sama syökö viikossa yhden vai kolme jäätelöä sen lisäksi.
Joka päivä ei tarvitse punnita makaroonejaan. Sitä voi joskus syödä ihan myös nälän tunteen mukaan. Joskus voi syödä jopa enemmän kuin on tarpeen. Joskus ruokailu voi jäädä liian vähäiseksi, mutta sekään ei kaada maailmaa tai pilaa tavoitteita.
On totta, että huipulle haluavan urheilijan tulee elää kurinalaisesti ja tehdä systemaattista työtä. On kuitenkin eri asia tehdä oleellisia asioita kuin viilata pilkkua. Jos olisin varma, että kilpailisin lähitulevaisuudessa, miettisin varmasti tarkemmin syömisteni runkoa. Mutta koska en ole varma milloin seuraava kisa on, voin aivan huoletta ottaa vähän rennommalla otteella. Huolehdin, että saan riittävästi proteiinia 5-6 kertaa päivässä ja että jaksan treenata. Muuten teen ruokavalintoja mielitekojen ja päivän fiiliksen mukaan. Enkä varmasti pilaa kuntoani sillä, etten kulje puntarin ja muovikippojen kanssa ympäri kaupunkia.
Treenien suhteen taas oleellista on, että tekee salitreeniä, jossa saa lihakset väsytettyä. Oleellista ei ole miten hieno ohjelma on tehty tai montako erikoistekniikkaa käytät tai paljonko nostat penkistä. Oleellista on tehdä treenit täysillä ja ajatuksen kera. Jos painot vähitellen kasvavat ja treenaaminen maistuu, tapahtuu myös kehitystä. Vaikka kaikkea ei tulisi kirjattua treenivihkoon (itsehän en ole sellaista ikinä omistanut) eikä ihan jokaisessa treenissä saisikaan itseään ylitettyä, voi pitkässä juoksussa silti kehittyä.
Ajoittainen elämästä nauttiminen myös muilla tavoilla kuin urheilemalla, voi joskus olla ihan paikallaan. Vaikka esim. juhliminen heikentää aina palautumista ja vie tehoa seuraavilta treeneiltä, ei sitä aina tarvitse vältellä. Joskus voi heittää kannat kattoon ja todeta, että ensi viikko on taas uusi viikko. Voi olla, että pipo kiristää seuraavalla viikolla vähän vähemmän.
En sano, että tarkkaan asioiden tekeminen olisi huono juttu, en todellakaan, mutta minulle se ei vain sovi. Ei ainakaan tällä hetkellä. Mutta en jaksa uskoa siihen, että kehittyisin vähemmän, koska en syö joka päivä tismalleen 60 grammaa riisiä. On olemassa tärkeitä ja oikeasti tärkeitä seikkoja.
Tällä hetkellä teen lyhyitä treenejä myöhään illalla, kun kaikki päivän työt on tehty. Saatan joskus treenata vaikka vain yhden lihasryhmän kerrallaan, sillä pitkän päivän jälkeen väsyttää eikä täysillä jaksa painaa enää kuin hetken. Mutta sen mitä teen, teen sitten kunnolla. Ja koska en ole fyysisesti tällä hetkellä niin loppu kuin vielä hetki sitten, niin aika hyvin saan treeneistä tehoja myös irti. Jaksan siis uskoa jatkuvaan kehitykseen myös tällä tavalla.
Kovan viikon jälkeen on viikonloppuna mukava ottaa rennosti. Eilen vielä päivällä tiimin kanssa juoksutreenit ja sitten pihahommiin perheen kanssa. Kävihän tuo myös pienestä kuntoilusta!
Jos ruokavalion runko on kunnossa, voi ajoittain myös herkutella. Eilen mm. väsäsin masaliisaa. Tämäkin herkku onnistui pehmeää rasvaa käyttäen eli on leivottu Becel Goldilla. Hiemanhan tuo oli mureneva, mutta ei ollenkaan liikaa, sillä pellillinen katosi talkoolaisten suuhun alta aikayksikön!
Nyt takaisin takapihalle aurinkoon! Siellähän olisi vielä nurmikko leikkaamatta ja ikkunat pesemättä ja ties mitä vielä, mutta tekemällähän ne työt eivät lopu. Tehdään mitä jaksetaan ja mitä ei jakseta, niin... Onko se nyt sitten niin vakavaa?
En ole ikinä ymmärtänyt hifistelyä enkä ole ikinä syönyt vuoden ympäri ruokavaa`an kanssa. En aio tehdä niin jatkossakaan. Treenikaudella kehittymisen kannalta oleellisinta on, että syö riittävästi. Syö riittävästi energiaa, sopivassa määrin kaikkia energiaravintoaineita ja ajoittaa ateriat sopivasti treeneihin nähden. On hyvä tietää energiansaantiaan suurin piirtein, koska silloin on helpompi suunnitella mahdollista dieettiä, mutta grammalleen ei mitään ole välttämätöntä laskea. Jos valitsee oikeita tuotteita ja saa riittävästi hyvälaatuista ruokaa päivässä (energiaa, proteiinia, vitamiineja ja kivennäisaineita), on aivan sama syökö viikossa yhden vai kolme jäätelöä sen lisäksi.
Joka päivä ei tarvitse punnita makaroonejaan. Sitä voi joskus syödä ihan myös nälän tunteen mukaan. Joskus voi syödä jopa enemmän kuin on tarpeen. Joskus ruokailu voi jäädä liian vähäiseksi, mutta sekään ei kaada maailmaa tai pilaa tavoitteita.
On totta, että huipulle haluavan urheilijan tulee elää kurinalaisesti ja tehdä systemaattista työtä. On kuitenkin eri asia tehdä oleellisia asioita kuin viilata pilkkua. Jos olisin varma, että kilpailisin lähitulevaisuudessa, miettisin varmasti tarkemmin syömisteni runkoa. Mutta koska en ole varma milloin seuraava kisa on, voin aivan huoletta ottaa vähän rennommalla otteella. Huolehdin, että saan riittävästi proteiinia 5-6 kertaa päivässä ja että jaksan treenata. Muuten teen ruokavalintoja mielitekojen ja päivän fiiliksen mukaan. Enkä varmasti pilaa kuntoani sillä, etten kulje puntarin ja muovikippojen kanssa ympäri kaupunkia.
Treenien suhteen taas oleellista on, että tekee salitreeniä, jossa saa lihakset väsytettyä. Oleellista ei ole miten hieno ohjelma on tehty tai montako erikoistekniikkaa käytät tai paljonko nostat penkistä. Oleellista on tehdä treenit täysillä ja ajatuksen kera. Jos painot vähitellen kasvavat ja treenaaminen maistuu, tapahtuu myös kehitystä. Vaikka kaikkea ei tulisi kirjattua treenivihkoon (itsehän en ole sellaista ikinä omistanut) eikä ihan jokaisessa treenissä saisikaan itseään ylitettyä, voi pitkässä juoksussa silti kehittyä.
 |
| Mitä noille alkuvuoden treenimäärille on tapahtunut? |
En sano, että tarkkaan asioiden tekeminen olisi huono juttu, en todellakaan, mutta minulle se ei vain sovi. Ei ainakaan tällä hetkellä. Mutta en jaksa uskoa siihen, että kehittyisin vähemmän, koska en syö joka päivä tismalleen 60 grammaa riisiä. On olemassa tärkeitä ja oikeasti tärkeitä seikkoja.
Tällä hetkellä teen lyhyitä treenejä myöhään illalla, kun kaikki päivän työt on tehty. Saatan joskus treenata vaikka vain yhden lihasryhmän kerrallaan, sillä pitkän päivän jälkeen väsyttää eikä täysillä jaksa painaa enää kuin hetken. Mutta sen mitä teen, teen sitten kunnolla. Ja koska en ole fyysisesti tällä hetkellä niin loppu kuin vielä hetki sitten, niin aika hyvin saan treeneistä tehoja myös irti. Jaksan siis uskoa jatkuvaan kehitykseen myös tällä tavalla.
Kovan viikon jälkeen on viikonloppuna mukava ottaa rennosti. Eilen vielä päivällä tiimin kanssa juoksutreenit ja sitten pihahommiin perheen kanssa. Kävihän tuo myös pienestä kuntoilusta!
 |
| Pihatalkoot! |
 |
| Samalla Benda-kissa sai viimeisen lepopaikkansa |
 |
| Bendan lempipaikka pihassa oli villiksi kasvaneen puskan alla. Puskaa ei voinut aiemmin leikata, koska se oli talon kuninkaan paikka. Nyt puska sai mennä, mutta Benda haudattiin lempipaikkaansa. Kyllä voi yksi pieni kissa viedä monen ison ihmisen sydämen. |
 |
| Tämä on siis masaliisa. Tunnetaan muualla Suomessa nimellä mokkapala. Satakunnassa vaan ei syödä mokkapaloja vaan masaliisaa. Tästä on monta hauskaa juttua saatu muualla Suomessa aikaiseksi. |
 |
| Tästä voitte opetella lisää porin kiältä |
 |
| Näistä rakentui aikaisemmin keväällä varsin hyvä juustokakku! |
Nyt takaisin takapihalle aurinkoon! Siellähän olisi vielä nurmikko leikkaamatta ja ikkunat pesemättä ja ties mitä vielä, mutta tekemällähän ne työt eivät lopu. Tehdään mitä jaksetaan ja mitä ei jakseta, niin... Onko se nyt sitten niin vakavaa?
Kommentit