Siirry pääsisältöön

Tunnemyrsky

Stressaamista pitää vältää, sillä stressihormonit eivät painonpudotusta edistä. Negatiivisia ajatuksia pitää välttää, sillä juuri negatiivisuus saa stressaamaan. Mielialan tulee pysyä positiivisena ja itseensä pitää luottaa. Jos vain tekee parhaansa ja kovasti hommia, seisoo lopussa kiitos ja aamen ja elämä on ihanaa. Kovaa työtä ei ikinä jätetä palkitsematta. Niinpä. Ihan vaan tiedoksenne, että positiivisuus on perseestä.

Siinä vaiheessa, kun olet jo kohtalaisen monta päivää kieltänyt kaikki negatiiviset ajatukset ja ajatellut vaan, että "Huomenna! Huomenna tämä varmasti palkitaan ja edistyn" mutta huomannutkin "huomenna", että kaikki on ennallaan, sitä alkaa pikkusen vituttamaan. Pilkuntarkkaa työtä, kieltämistä, keskittymistä ja palkinnoksi: ei mitään. Mutta negatiivisuus on haitallista ja stressata ei saa. Jeah.

Okei, en ole vaipunut synkkyyteen ihan täysin. Jaksan kyllä huomennakin herätä aamulenkille ihan yhtä kepeällä jalalla kuin tähänkin asti. Lähden treeneihin ihan yhtä suurella innolla kuin tähänkin asti ja kuljen pullahyllyn ohi yhtä varmalla askeleella kuin tähänkin asti. Punnitsen samalla gramman tarkkuudella kuin tähänkin asti ja keskityn myös lepäämään aivan kuin tähänkin asti. Enempää kun nyt vaan ei voi tehdä. En tiedä vielä kuinka suuren työn takana tämänkertainen homma on, mutta otan siitä selvää. Sillä viikkoja on jäljellä vielä täysin riittävästi.

Elämä vain on tuntunut kovin ihmeelliseltä ja tällä viikolla maailmaani on sattunut myös urheiluun liittymättömiä häkellyttäviä tunteita. Tuntuukin, että kuljen tunnemyrskystä toiseen enkä saa otetta oikein mistään. Hämmästelen, kummastelen ja kuuntelen. Mutta ei siinä toisaalta mitään pahaa ole. Elämä nyt vaan on.

Kommentit

Jonna1983 sanoi…
Tuttuja tuntemuksia.. varsinkin dieetillä kropan muutoksia ja kiristymistä odottaa koko ajan kuin kuuta nousevaa. Välillä sitä kieriskelee epätoivossa, kun peilikuva ei muutu ja tuntuu, että aika loppuu varmasti kesken. Sitten yhtäkkiä koittaakin päivä, kun kunto on mennyt hurjasti eteen päin ja kaikki on yhtä ruusuilla tanssimista :D Jännä miten dieetillä erilaiset tuntemukset on huomattavasti voimakkaampia kuin muulloin, mistähän johtuu?
15. kesäkuuta 2011 klo 17.17
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Riittävän hyvä ihminen

Olimme eilen puolisoni kanssa kuuntelemassa lastenpsykiatri Jari Sinkkosta, joka piti Porissa luennon Vanhemmuuden antoisa pesti. Olen lukenut paljon Jari Sinkkosen haastatteluja, sillä silloin kun sain esikoiseni ja olin epävarma uusi äiti, sain häneltä vahvistusta ajatuksiini. Hänen lauseensa lapsen paijaamisesta, niin että luut näkyvät, on jäänyt elämään minun ja puolisoni puheissa. Sinkkonen kertoi, että vanhemmuudessa riittää se, että on kyllin hyvä tai riittävän hyvä vanhempi. Täydellisyyttä ei ole olemassa eikä kukaan syyllistä vanhempia tai aseta ulkopuolisia paineita. (Teemme sen varmasti ihan itse...) Jäin pohtimaan tuota termiä "riittävän hyvä", sillä sitä sopisi varmasti laajentaa muillekin elämän osa-alueille. Olla riittävän hyvä työntekijä . Tehdä työnsä hyvin ja huolellisesti, mutta huomioida, että jokainen tarvitsee myös taukoa työstä. Minun ei tarvitse olla saatavilla 24/7. Minun ei tarvitse vastaanottaa joka ikistä työtarjousta vain siksi, ettei ty...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...
8 kommenttia
Lue lisää