Tunnemyrsky

Stressaamista pitää vältää, sillä stressihormonit eivät painonpudotusta edistä. Negatiivisia ajatuksia pitää välttää, sillä juuri negatiivisuus saa stressaamaan. Mielialan tulee pysyä positiivisena ja itseensä pitää luottaa. Jos vain tekee parhaansa ja kovasti hommia, seisoo lopussa kiitos ja aamen ja elämä on ihanaa. Kovaa työtä ei ikinä jätetä palkitsematta. Niinpä. Ihan vaan tiedoksenne, että positiivisuus on perseestä.

Siinä vaiheessa, kun olet jo kohtalaisen monta päivää kieltänyt kaikki negatiiviset ajatukset ja ajatellut vaan, että "Huomenna! Huomenna tämä varmasti palkitaan ja edistyn" mutta huomannutkin "huomenna", että kaikki on ennallaan, sitä alkaa pikkusen vituttamaan. Pilkuntarkkaa työtä, kieltämistä, keskittymistä ja palkinnoksi: ei mitään. Mutta negatiivisuus on haitallista ja stressata ei saa. Jeah.

Okei, en ole vaipunut synkkyyteen ihan täysin. Jaksan kyllä huomennakin herätä aamulenkille ihan yhtä kepeällä jalalla kuin tähänkin asti. Lähden treeneihin ihan yhtä suurella innolla kuin tähänkin asti ja kuljen pullahyllyn ohi yhtä varmalla askeleella kuin tähänkin asti. Punnitsen samalla gramman tarkkuudella kuin tähänkin asti ja keskityn myös lepäämään aivan kuin tähänkin asti. Enempää kun nyt vaan ei voi tehdä. En tiedä vielä kuinka suuren työn takana tämänkertainen homma on, mutta otan siitä selvää. Sillä viikkoja on jäljellä vielä täysin riittävästi.

Elämä vain on tuntunut kovin ihmeelliseltä ja tällä viikolla maailmaani on sattunut myös urheiluun liittymättömiä häkellyttäviä tunteita. Tuntuukin, että kuljen tunnemyrskystä toiseen enkä saa otetta oikein mistään. Hämmästelen, kummastelen ja kuuntelen. Mutta ei siinä toisaalta mitään pahaa ole. Elämä nyt vaan on.