Oikeastaanhan minulla ei olisi aikaa tällaiseen. Oikeastaanhan tämä on aina pois jostain tärkeämmästä ja oikeastaanhan tämä vain lyhentää yöuniani entisestään.
Ja oikeastaanhan en edes ymmärrä, että kaikilla ihmisillä on tarve pitää blogia ja saada mielipiteensä sanottua. Keitä tavallisten pulliaisten elämä ja mielipiteet oikeastaan edes kiinnostavat? Pidetäänkö blogia itselle vai mulle vai onko sillä väliä? Pidetäänkö blogia jos kukaan ei lue sitä? Ja eikö siis omien mielipiteiden julki tuominen vaadi yleisöä ollakseen julki tuomista? Onko blogin pitäminen narsistista, osallistumista vai paikka itsetutkiskelulle?
Itsetutkiskelunhan ei tarvitsisi olla julkista. Kaiken elämässä ei tarvitse olla julkista. Kaikkea ei tarvitse kertoa muille. Asian tai tapahtuman merkittävyyttä ei vähennä sen kertomattomuus.
Siksipä en aiokaan kertoa kaikkia yksityiselämäni tapahtumia. Siksi en aio ladella kaikkia syvimpiä tuntojani. Siksi en edes yritä olla koko ajan rehellinen. En myöskään aio suodattaa, miellyttää tai teeskennellä.
Aion ottaa kantaa ja tuoda julki (tarvitsen siis yleisöä..?) sekä omia mielipiteitäni että tutkimustietoa liittyen ravitsemukseen ja kenties urheiluunkin. Aion pohtia ravitsemuksellisia näkökohtia niin urheilun kuin kansanterveydenkin kannalta. Haluan tuoda tähän ravitsemushyrskynmyrskyyn yhden ravitsemustieteilijän lisää. Anteeksi, mutta olen kyllästynyt julistajiin ja uuden ihmellisen ruokavalion löytäjiin, jotka uskovat jokaisen omia näkökulmiaan tukevan tutkimuksen tuloksen näkemättä kokonaiskuvaa. Haluan puhua tavallisen ruoan ja ruokavalion puolesta unohtamatta kuitenkaan urheilijan ravitsemuksen erityispiirteitä.
Fitness on rakkauteni, josta ehkä tavallinen ruokavalio välillä on kaukana. Yhdistäminen, kohtuullistaminen ja kokonaisuuden näkeminen on kuitenkin mahdollista. Urheillut olen koko ikäni mutta treenamisesta en siltä tunnusta tietäväni hölkäsen pöläystä. En aio tehdä kenellekään treeniohjelmaa tai suunnitella kenenkään dieettiä. Sillä mitä enemmän opin, sitä vähemmän tiedän.
Ja siis mitä? Onko minulla oikeasti jotakin asiaa? No ei todellakaan. Mutta seuraavan kerran kun näen punaista, aion jakaa aistimukseni kanssanne.
Let`s get this party started!
Ja oikeastaanhan en edes ymmärrä, että kaikilla ihmisillä on tarve pitää blogia ja saada mielipiteensä sanottua. Keitä tavallisten pulliaisten elämä ja mielipiteet oikeastaan edes kiinnostavat? Pidetäänkö blogia itselle vai mulle vai onko sillä väliä? Pidetäänkö blogia jos kukaan ei lue sitä? Ja eikö siis omien mielipiteiden julki tuominen vaadi yleisöä ollakseen julki tuomista? Onko blogin pitäminen narsistista, osallistumista vai paikka itsetutkiskelulle?
Itsetutkiskelunhan ei tarvitsisi olla julkista. Kaiken elämässä ei tarvitse olla julkista. Kaikkea ei tarvitse kertoa muille. Asian tai tapahtuman merkittävyyttä ei vähennä sen kertomattomuus.
Siksipä en aiokaan kertoa kaikkia yksityiselämäni tapahtumia. Siksi en aio ladella kaikkia syvimpiä tuntojani. Siksi en edes yritä olla koko ajan rehellinen. En myöskään aio suodattaa, miellyttää tai teeskennellä.
Aion ottaa kantaa ja tuoda julki (tarvitsen siis yleisöä..?) sekä omia mielipiteitäni että tutkimustietoa liittyen ravitsemukseen ja kenties urheiluunkin. Aion pohtia ravitsemuksellisia näkökohtia niin urheilun kuin kansanterveydenkin kannalta. Haluan tuoda tähän ravitsemushyrskynmyrskyyn yhden ravitsemustieteilijän lisää. Anteeksi, mutta olen kyllästynyt julistajiin ja uuden ihmellisen ruokavalion löytäjiin, jotka uskovat jokaisen omia näkökulmiaan tukevan tutkimuksen tuloksen näkemättä kokonaiskuvaa. Haluan puhua tavallisen ruoan ja ruokavalion puolesta unohtamatta kuitenkaan urheilijan ravitsemuksen erityispiirteitä.
Fitness on rakkauteni, josta ehkä tavallinen ruokavalio välillä on kaukana. Yhdistäminen, kohtuullistaminen ja kokonaisuuden näkeminen on kuitenkin mahdollista. Urheillut olen koko ikäni mutta treenamisesta en siltä tunnusta tietäväni hölkäsen pöläystä. En aio tehdä kenellekään treeniohjelmaa tai suunnitella kenenkään dieettiä. Sillä mitä enemmän opin, sitä vähemmän tiedän.
Ja siis mitä? Onko minulla oikeasti jotakin asiaa? No ei todellakaan. Mutta seuraavan kerran kun näen punaista, aion jakaa aistimukseni kanssanne.
Let`s get this party started!
Kommentit