Olimme eilen puolisoni kanssa kuuntelemassa lastenpsykiatri Jari Sinkkosta, joka piti Porissa luennon Vanhemmuuden antoisa pesti. Olen lukenut paljon Jari Sinkkosen haastatteluja, sillä silloin kun sain esikoiseni ja olin epävarma uusi äiti, sain häneltä vahvistusta ajatuksiini. Hänen lauseensa lapsen paijaamisesta, niin että luut näkyvät, on jäänyt elämään minun ja puolisoni puheissa. Sinkkonen kertoi, että vanhemmuudessa riittää se, että on kyllin hyvä tai riittävän hyvä vanhempi. Täydellisyyttä ei ole olemassa eikä kukaan syyllistä vanhempia tai aseta ulkopuolisia paineita. (Teemme sen varmasti ihan itse...) Jäin pohtimaan tuota termiä "riittävän hyvä", sillä sitä sopisi varmasti laajentaa muillekin elämän osa-alueille. Olla riittävän hyvä työntekijä . Tehdä työnsä hyvin ja huolellisesti, mutta huomioida, että jokainen tarvitsee myös taukoa työstä. Minun ei tarvitse olla saatavilla 24/7. Minun ei tarvitse vastaanottaa joka ikistä työtarjousta vain siksi, ettei ty
Olen käyttänyt elämässäni hirveästi energiaa siihen, että olen toivonut olevani toisenlainen. Olen halunnut olla sosiaalisempi, avoimempi, puheliaampi. Olen toivonut, että elämä olisi minulle helpompaa. Olen pohtinut mikä minussa on vikana. Miksi en saa välillä suutani auki? Miksi pienet asiat ovat minulle suuria? Miksi aikuinen ihminen jännittää niin paljon? Jossain vaiheessa törmäsin artikkeliin introverteista ja tajusin, että artikkelin introvertti olen minä. Se oli suunnaton helpotus. Minussa ei ole mitään vikaa ja meitä on muitakin. Se miksi koen elämässäni niin paljon haastavia asioita, johtuu siitä, että elän ekstroverttien maailmassa. Mutta se, että elää ekstroverttien maailmassa ei tarkoita, että itseään pitäisi yrittää muuttaa ekstrovertiksi (se ei onnistu, olen koko ikäni yrittänyt). Seuraava teksti on introvertit.net-sivustolta. Sen lisäksi, että ekstrovertit ovat enemmistönä maailmassa, on heille ulkoinen maailma tärkeämpi kuin introverteille. Siksi ekstrovertit