Siirry pääsisältöön

Sallivuus ruokavalion perustana


Tapaan työssäni paljon ihmisiä, joille ruoka ei ole vain ruokaa. Joillekin se on vihollinen, jota vastaan taistella. On hyviä ja pahoja ruokia, sallittuja ja kiellettyjä ruokia. Toisille se on terveyden ylläpitäjä, kun sairauden oireet pysyvät tietyn ruokavalion avulla kurissa. Ja joillekin se on välttämätön paha, jota on vain pakko jotenkin pyrkiä syömään, vaikka kaikki ruokahalu on mennyt. Monesti ruokahaluttomat potilaat toteavatkin, että kunpa ihmiset söisivät, kun pystyvät.

Tämä ei tarkoita, että kunpa ihmiset söisivät kaikkea roskaa vaan pikemminkin, että kunpa ihmiset arvostaisivat ruokaa ja söisivät sitä nautinnolla tekemättä syömisestä väkisin haasteellista. Olen niin samaa mieltä. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät, että terveys ei ole kiinni siitä syötkö aamiaiseksi puuroa vai vihersmoohien. Ruokavalion kokonaisuushan on se ratkaiseva tekijä, mutta jään myös usein miettimään miten paljon vaikuttaa henkinen puoli. Se, että ruoasta nauttii, vaikka se ei joka päivä ravitsemussuosituksia (tai jonkin "ravitsemusgurun" suosituksia) täyttäisikään. Että pystyy suhtautumaan syömiseen rennosti eikä koe huonoa omatuntoa.

Ihminenhän ei tunne kohonneita kolesteroliarvoja tai kohonnutta verenpainetta, joten subjektiivinen tuntemus omasta terveydestä ei aina pidä paikkaansa. Siksi ruokavaliota pitää miettiä vähän myös järjellä. Henkinen hyvinvointi on kuitenkin myös varsin tärkeä osa terveyttämme ja siksi ruokavalion suhteenkaan ei kannata olla turhan tiukkapipoinen. Liian tiukka ruokavalio kun voi aiheuttaa ahdistusta, mikäli siitä joskus poikkeaa. Se voi myös aiheuttaa mielitekoja, joiden toteuttaminen voi tällöin tuoda turhaan huonon omatunnon tai jopa ajaa ahmimaan. Siksi sallivuus on aina hyvä säilyttää. Yleensä sopiva sallivuus aikaansaa myös parempaa painonhallintaa, kun elämässä ei ole kiellettyjä asioita. Ne kun tunnetusti ovat houkuttelevia.

Enkä nyt tarkoita, että pitäisi vetää suklaata kaksin käsin vaan että suuria rajoituksia ei ole yleensä ole tarpeen harrastaa. Asioista ei tarvitse tehdä vaikeita. Sairaudet ja allergiat ovat tietysti asia erikseen.

Äidin ja tyttären puurot
Yhä edelleen koen välillä turhautuneisuutta liikkuessani netti- ja somemaailmassa. Täydellistä ruokavaliota metsästetään ja esimerkiksi valmisruokien syöjät lynkataan täysin. Jos ravitsemusterapeutti sanoo, että joskus voi osan ateriasta korvata valmisruoalla, niin heti nousee haloo, että miten ihmeessä niin voi sanoa. No siten ihmeessä, että tässä maassa on aika paljon ihmisiä, joiden suurin haaste ei ole se, että onko perunassa vai bataatissa enemmän ravintoaineita vaan se, että he joskus söisivät jotain muuta kuin pikaruokaa tai pakastepizzaa. Kyllä, näitä ihmisiä on edelleen hyvin paljon. En usko, että ensimmäinen askel heille on alkaa valmistaa vihersmoothieita. Joskus ensimmäinen tavoite voi olla saada ruokavaliosta ihan hyvä, ei optimaalinen.

En usko ehdottomuuteen fitnessurheilussakaan. Minusta urheilijankin ruokavaliossa saa olla sallivuutta. Fitnessurheilijankaan ei tarvitse harjoituskaudella viedä kaikkia ruokia vaa`an kautta. Aina ei tarvitse dieetilläkään. Ja minusta harjoituskaudella saa syödä. Ihan reilusti. Asia, josta kaikki valmentajat eivät ole samaa mieltä, mutta taistelen tämän ajatuksen puolesta loppuun saakka. Ihan varmasti nimittäin omaa energiansaantiaan pystyy lisäämään järkevästi melko paljonkin. Mikään 2500 kcal ei ole naisten yläraja, vaikka joskus niin väitetään. Harmittaa, että fitnessurheilussa on vielä hyvin paljon asioita, jotka puhuvat ehdottomuuden ja ruokavalion rajoittamisen puolesta, vaikka sille ei useinkaan ole tarvetta. Kylmää, kun tunnetut fitnessvalmentajat kertovat ruokavalioistaan, jotka ovat äärimmäisen niukkoja. Tai esittelevät snapissa annoksia, joissa on lusikallinen kaurahiutaleita ja pari kananmunan valkuaista. Sitä seuraajat sitten tuijottavat aikansa ja kuva fitnessruokavaliosta on luotu. Kyllä minusta jokaisen tarvitsee tuntea vastuunsa. Ei kaikkia dieettiannoksia tarvitse esitellä. Tai jos esittelee, niin toivottavasti esittelee myös harjoituskauden annokset. Ja toivottavasti niissä on selkeä ero.
Naposteluhetki
Oma ruokavalio on muuttunut elämäntilanteen mukaan. Paljon liikkuessa söi selkeästi paljon enemmän kuin nyt. Myös joihinkin ruoka-aineisiin tulee välillä kyllästymistä ja olen paljon korvannut esimerkiksi rahkaa raejuustolla ja puuroa ruisleivällä. Aina ei tarvitse syödä samalla tavalla. Myös nälkäänsä kannattaa kuunnella, jotta sitä ei sammuta. Nälän ja kylläisyyden signaalit kun ovat ihan tärkeitä ominaisuuksia.
Ravintolassa herkuttelemassa

Omaa aikaa shoppailureissulla


 

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...
8 kommenttia
Lue lisää

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...
8 kommenttia
Lue lisää