Sallivuus ruokavalion perustana

Tapaan työssäni paljon ihmisiä, joille ruoka ei ole vain ruokaa. Joillekin se on vihollinen, jota vastaan taistella. On hyviä ja pahoja ruokia, sallittuja ja kiellettyjä ruokia. Toisille se on terveyden ylläpitäjä, kun sairauden oireet pysyvät tietyn ruokavalion avulla kurissa. Ja joillekin se on välttämätön paha, jota on vain pakko jotenkin pyrkiä syömään, vaikka kaikki ruokahalu on mennyt. Monesti ruokahaluttomat potilaat toteavatkin, että kunpa ihmiset söisivät, kun pystyvät.

Tämä ei tarkoita, että kunpa ihmiset söisivät kaikkea roskaa vaan pikemminkin, että kunpa ihmiset arvostaisivat ruokaa ja söisivät sitä nautinnolla tekemättä syömisestä väkisin haasteellista. Olen niin samaa mieltä. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät, että terveys ei ole kiinni siitä syötkö aamiaiseksi puuroa vai vihersmoohien. Ruokavalion kokonaisuushan on se ratkaiseva tekijä, mutta jään myös usein miettimään miten paljon vaikuttaa henkinen puoli. Se, että ruoasta nauttii, vaikka se ei joka päivä ravitsemussuosituksia (tai jonkin "ravitsemusgurun" suosituksia) täyttäisikään. Että pystyy suhtautumaan syömiseen rennosti eikä koe huonoa omatuntoa.

Ihminenhän ei tunne kohonneita kolesteroliarvoja tai kohonnutta verenpainetta, joten subjektiivinen tuntemus omasta terveydestä ei aina pidä paikkaansa. Siksi ruokavaliota pitää miettiä vähän myös järjellä. Henkinen hyvinvointi on kuitenkin myös varsin tärkeä osa terveyttämme ja siksi ruokavalion suhteenkaan ei kannata olla turhan tiukkapipoinen. Liian tiukka ruokavalio kun voi aiheuttaa ahdistusta, mikäli siitä joskus poikkeaa. Se voi myös aiheuttaa mielitekoja, joiden toteuttaminen voi tällöin tuoda turhaan huonon omatunnon tai jopa ajaa ahmimaan. Siksi sallivuus on aina hyvä säilyttää. Yleensä sopiva sallivuus aikaansaa myös parempaa painonhallintaa, kun elämässä ei ole kiellettyjä asioita. Ne kun tunnetusti ovat houkuttelevia.

Enkä nyt tarkoita, että pitäisi vetää suklaata kaksin käsin vaan että suuria rajoituksia ei ole yleensä ole tarpeen harrastaa. Asioista ei tarvitse tehdä vaikeita. Sairaudet ja allergiat ovat tietysti asia erikseen.

Äidin ja tyttären puurot

Yhä edelleen koen välillä turhautuneisuutta liikkuessani netti- ja somemaailmassa. Täydellistä ruokavaliota metsästetään ja esimerkiksi valmisruokien syöjät lynkataan täysin. Jos ravitsemusterapeutti sanoo, että joskus voi osan ateriasta korvata valmisruoalla, niin heti nousee haloo, että miten ihmeessä niin voi sanoa. No siten ihmeessä, että tässä maassa on aika paljon ihmisiä, joiden suurin haaste ei ole se, että onko perunassa vai bataatissa enemmän ravintoaineita vaan se, että he joskus söisivät jotain muuta kuin pikaruokaa tai pakastepizzaa. Kyllä, näitä ihmisiä on edelleen hyvin paljon. En usko, että ensimmäinen askel heille on alkaa valmistaa vihersmoothieita. Joskus ensimmäinen tavoite voi olla saada ruokavaliosta ihan hyvä, ei optimaalinen.

En usko ehdottomuuteen fitnessurheilussakaan. Minusta urheilijankin ruokavaliossa saa olla sallivuutta. Fitnessurheilijankaan ei tarvitse harjoituskaudella viedä kaikkia ruokia vaa`an kautta. Aina ei tarvitse dieetilläkään. Ja minusta harjoituskaudella saa syödä. Ihan reilusti. Asia, josta kaikki valmentajat eivät ole samaa mieltä, mutta taistelen tämän ajatuksen puolesta loppuun saakka. Ihan varmasti nimittäin omaa energiansaantiaan pystyy lisäämään järkevästi melko paljonkin. Mikään 2500 kcal ei ole naisten yläraja, vaikka joskus niin väitetään. Harmittaa, että fitnessurheilussa on vielä hyvin paljon asioita, jotka puhuvat ehdottomuuden ja ruokavalion rajoittamisen puolesta, vaikka sille ei useinkaan ole tarvetta. Kylmää, kun tunnetut fitnessvalmentajat kertovat ruokavalioistaan, jotka ovat äärimmäisen niukkoja. Tai esittelevät snapissa annoksia, joissa on lusikallinen kaurahiutaleita ja pari kananmunan valkuaista. Sitä seuraajat sitten tuijottavat aikansa ja kuva fitnessruokavaliosta on luotu. Kyllä minusta jokaisen tarvitsee tuntea vastuunsa. Ei kaikkia dieettiannoksia tarvitse esitellä. Tai jos esittelee, niin toivottavasti esittelee myös harjoituskauden annokset. Ja toivottavasti niissä on selkeä ero.

Naposteluhetki

Oma ruokavalio on muuttunut elämäntilanteen mukaan. Paljon liikkuessa söi selkeästi paljon enemmän kuin nyt. Myös joihinkin ruoka-aineisiin tulee välillä kyllästymistä ja olen paljon korvannut esimerkiksi rahkaa raejuustolla ja puuroa ruisleivällä. Aina ei tarvitse syödä samalla tavalla. Myös nälkäänsä kannattaa kuunnella, jotta sitä ei sammuta. Nälän ja kylläisyyden signaalit kun ovat ihan tärkeitä ominaisuuksia.

Ravintolassa herkuttelemassa

Omaa aikaa shoppailureissulla