PetraBettina

Ryhmäliikuntaohjaajan työ on ihanaa, mutta kyllähän se aika paljon aikaa vie. Tänäänkin olen muutaman tunnin käynyt biisejä läpi ja kasassa on kaksi uutta koreografiaa. Yhden tunnin eteen saa tehdä melko paljon töitä. Toki esim. Zumba Fitness auttaa siinä, että tarjoaa meille musiikkia ja valmiita koreografioita mutta aikaa niiden läpikäymiseenkin menee. Ensin sitä katselee DVD:n läpi ja kuulostelee iskeekö joku biisi erityisesti omaan korvaan. Koreografioita on yleensä tarjolla kaksin kappalein, joten kumpikin pitää katsoa. Sitten koreografioiden fiilistely siltä kantilta mikä liike sopii omalle kropalle tai tuntuu muuten toimivalta. Päätös siitä ottaako jomman kumman koreografian sellaisenaan, muokkaako sekoituksen vai ottaako vaikutteita sieltä ja täältä ja keksii loput itse. Koreografian suunnittelu. Biisin opettelu (toisinaan helpommin sanottu kuin tehty jos sisältää useita erilaisia osia) Koreografia musiikkiin useamman kerran läpi (+vielä muutama kertaus juuri ennen ...

Jos ei huvita, niin ei huvita. Tällä viikolla ei huvittanut mennä salille, joten keksin (mukamas) muuta puuhaa. Ma: Lenkki 6 km Ti: Kahvakuula 45 min + salin puolella hauistreeni Ke: BodyStep + salin puolella olkapäitä To: Zumban ohjaus Pe: Lenkki 6 km (La: Suunnitelmissa hirmuinen jalkatreeni) Ryhmäliikunta on maailman parasta. Vaikka miten väsyttäisi, niin aina sitä saa tunnilla itsensä vauhtiin. Ja fiilis jälkeenpäin on mahtava. Se on myös hetki päivästä, jolloin kaikki muut ajatukset kaikkoavat. Kun stepissä miettii, että mihin hittoon se askel seuraavaksi otetaan ja tuijottaa silmä kovana, että osuuko hyppy laudalle, ei ihan hirveästi ehdi arjen askareitaan miettimään. Ehkä saman ajatusten kaikkoamisen voi saada myös Salattuja Elämiä tuijottaen mutta suosittelen silti liikkumista. Penkkiurheilukin on ihan mukavaa. D-vitamiinikeskustelu senkun jatkuu. Yliopiston tutkimusmenetelmät olivat puutteelliset, joten tulokset eivät olekaan luotettavia. Niin tai näin, ihan hyv...

Kuten esimerkiksi se, että a) Sain tänään ajokortin. Tai siis sellaisen paperilappusen, joka jossain kohtaa vaihdetaan väliaikaiseksi ajokortiksi. Inssi sujui sellaisilla sykkeillä, että sykemittari olisi ollut mielenkiintoinen. Kyllä voi aikuista ihmistä jännittää. Olisikohan sitä 18-vuotiaana ottanut rennommin vai jännittänyt entistä enemmän? Tiedä häntä, mutta nyt mietin sitä, että kuinka laiska minusta tämän johdosta tulee? Tähän asti olen pyöräillyt joka paikkaan. Talven liukkailla pyörä on jäänyt kotiin ja liikkuminen on sujunut jalan. Säästä riippumatta aina pyörällä tai kävellen (niin no, toki olen aika innokkaasti pummannut kyytejä kortillisilta ihmisiltä..). Kuopiossa ollessa laskin, että joka päivä pyörällä tuli kuljettua sellaiset 6-15 km. Ei kovin iso luku mutta kun sen toistaa joka hemmetin päivä, niin tuleehan siinä hyötyliikuntaa. Mutta entäs sitten kun on mahdollisuus autoon? Ajanko tulevaisuudessa lähikauppaankin autolla? Kun niitä ostoksia on niin hankala kantaak...