PetraBettina

Ajattelin rakentaa sillan. Olen kävellyt monilla silloilla, mutta tunnun aina liukastuvan jokaisella niistä. Se suurin silta on kuulemma parhaan tietämyksen mukaan tehty, mutta en usko. Luulen, että siellä on jonkin asfalttifirman lahjukset taustalla. Ovat vääristelleet tutkimustuloksia, että näin se silta pitää rakentaa. Piirustukset on varmasti tehnyt tämän asfalttifirman kätyri ja nyt kaikki ihmiset liukastuvat sillä sillalla. Taustalla tässä on se, että liukastuvat ihmiset tarvitsevat terveydenhuoltoa ja lääkkeitä, joten oikeasti kaiken taustalla on lääketeollisuus. Meitä ihmisiä viilataan niin linssiin näiden siltojen kanssa. Ajattelin siis rakentaa sillan. Minulla on siihen hyvät valmiudet, sillä olen kävellyt silloilla koko elämäni eli yli kolmekymmentä vuotta. Kyllä sillä kokemuksella voi muillekin ihmisille siltoja rakentaa. Olen myös lukenut tosi paljon tietoa silloista. Myös sellaista tietoa mitä ei kouluissa opeteta. Kouluissa kun kaikki tieto on peräisin niiden asfalttif

  Puolikkaalta palautuminen sujui hyvin. Maanantain BodyPumpissa piti vielä kyykätä vähän puolikkailla tehoilla, mutta tiistaina pystyi jo tekemään kunnolla. En mielestäni ollut niin kipeä kuin edellisellä kerralla, mutta muistelen, että lähdettiin sillä edellisellä kerralla vielä samana iltana juhlimaan, joten sillä saattoi olla jotain tekemistä palautumisen kanssa... Nyt sitä keskittyi lähinnä syömään hyvin ja leikkimään lattialla, joten palautuminen oli vähän tehokkaampaa. Tämän viikon treenit näyttävät seuraavilta: Ma: Kävelylenkki 35 min + BodyPump 60 min Ti: BodyPump 45 min + Kävelylenkki 1 h Ke: Kävelylenkki n. 2 h (johon sisältyi myös ulkotreeni) + Kävelylenkki 30 min To: BodyPump 60 min + Zumba 30 min Pe: Kävelylenkki 30 min + käsipainojumppa 30 min Huomiselle olisi tiedossa pitkästä aikaa tiimitreenit, joissa tiedossa ainakin portaiden hyppelyä. Sunnuntaina sitten taas jumppaa Sh`Bamin muodossa. Keskiviikkona kävin tosiaan lenkillä Kirjurinluodossa ja päätin t

Sain muutama viikko sitten villin ajatuksen, että mitä jos lähtisi sittenkin kokeilemaan Yyterin puolimaratonia. Olin hylännyt ajatuksen jo ajat sitten, kun olin todennut, ettei niille omille treenillä nyt vain ole aikaa aikaa. Kaikki "oma aika" menee jumppien ohjaamiseen. Sain kuitenkin ajatuksen päähäni ja päätin siinä pari viikkoa ennen tapahtumaa käydä ekan kerran ilman rattaita juoksemassa. Juoksin 11 km ja totesin, että eiköhän se 21 mene sitten myös. Seuraavalla viikolla juoksin 7 km lenkin ja valmistautuminen oli melko lailla siinä. Viimeksi silloin kaksi vuotta sitten oli puolimaratontreenini ahkeraa BodyAttackin vetoa, tällä kertaa se oli vaunukävelylenkkejä ja BodyPumpia. Niitä kävelylenkkejä ehdin tämän vuoden puolella tehdä 101 ennen tuota puolikasta. Mitään järkeähän tässä ajatuksessa ei ollut. Kuka lähtee treenaamatta puolimaratonille? Toistamiseen? No, entinen kilpaurheilija, joka selkeästi etsii sisältöä urheiluelämäänsä. En ehkä suosittelisi tätä muill

Nyt on joku ihmeellinen viikko menossa. Tuntuu, että olen kuolemanväsynyt koko ajan. Ja nälkäinen. Ja hirveä makeanhimo. Ja kahvin tarve. Istun siis täällä, syön ja juon kahvia. Muutama yö on kyllä nukuttu huonosti, kun Tinka on halunnut jostain syystä syödä myös yöllä, mitä hän ei juurikaan muuten ole enää viime aikoina tehnyt. Olen myös ollut kovin herkkäuninen ja herännyt jokaiseen Tinkan tai puolison tuhahdukseen. Iltaisin minun on kuitenkin vaikea nukahtaa, joten en viitsi nukkua päivällä, jotta nukahtaminen ei vaikeudu entisestään. No, ehkä tämä on vain jotakin sateisten päivien aiheuttamaa väsymystä, joka menee pian ohi. Nälkä on myös ihan kauhea. Voisin vain syödä, mutta mielelläni korvaisin oikean ruoan napostelulla ja herkuilla. Olen yrittänyt napostella hedelmiä, muttei siitä ole mitään hyötyä. Haluaisin hautautua irtokarkkeihin ja jäätelöön. En tiedä mistä tämä oikein tulee. Ehkä olen syönyt turhan vähän viime päivinä? Ehkä olen pitkästynyt ja kulutan aikaani syömällä?

Äitiyslomani päättyy tämän kuun lopussa, jolloin Tinka on noin yhdeksän kuukauden ikäinen. Niin iso jo, mutta niin kovin pieni. Tuntuu hassulta, että nyt pitäisi mennä töihin, kun tässä on vasta aloitettu tämä äidin työ. Olen pyöritellyt työasioita päässäni jo kuukausikaupalla. Yrittäjänä kun näiden lomien pitäminen ei mene ihan samalla tavalla kuin työsuhteessa olevilla. Minulta on jo todella monta kertaa kysytty, että joko teen töitä. Ihan todella monta kertaa. Ilmeisesti yrittäjillä ei ole oikeutta kunnolliseen äitiyslomaan, mutta eipä niillä ole oikeuksia mihinkään muuhunkaan, ettei sen puoleen. Joka tapauksessa pitkällisen ja useita kävelylenkkejä vaatineen ajatustyön seurauksena olen päättänyt, etten aloita vielä töitä. Syksyllä tulen aloittamaan osa-aikatyön palkkasuhteessa (parina päivänä viikossa), mutta sen ja jumppien lisäksi en aio tehdä muuta. Kesän olen yhtä viikonlopun työkeikkaa lukuunottamatta kotona. Syitä tähän päätökseen on monia. 1) Yksinkertaisesti haluan

Jonkin verran blogimaailmassa on nyt ollut tekstejä raskauskiloista ja ne ovat herättäneet paljon keskustelua. En jaksa itse ottaa näihin kantaa, sillä tiedän, että ihminen joka ei ole ollut raskaana, ei ihan kokonaan pysty raskautta ymmärtämään. Tiedän sen nimittäin kokemuksesta. Olin itse tosi ylimielinen ennen raskaaksi tulemista. Ajattelin, että syön koko ajan terveellisesti ja liikun ihan loppuun saakka. Asiat eivät kuitenkaan menneet niin. Keräsin 25 kiloa painoa (josta tosin suuri osa nestettä, sillä 12 kiloa jäi synnärille) ja jouduin lopettamaan liikkumisen paljon suunniteltua aiemmin. Raskaudessa voi olla tosi paljon haasteita enkä usko, että niihin pystyy itse vaikuttamaan. Totta kai jokainen itse vie ruoan suuhunsa, mutta siinä kohtaa kun olet ympäri vuorokauden huonovointinen, kuolemanväsynyt ja puolet ruoka-aineista saavat oksentamaan, niin sinne suuhunsa laittaa ihan juuri sitä, mikä vaan saa sen olon helpottumaan. Eikä siitä mielestäni tarvitse kantaa huonoa omatunto

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken